”Lihaa syövä heteromies” on pitkään jäänyt syrjään feminismissä. Se on harmi, sillä sukupuolijärjestelmä todella sortaa työväenluokan miehiä, joihin termillä viitataan. Heidän asemansa kuuluu olla feministien huolenaihe. Työväenluokkaan kuuluvilla isillä on myös eniten voitettavaa, jos luutuneita ajattelutapoja ja käytäntöjä saadaan muutettua.
Olen seurannut vähän huolestuneena, miten termin sukupuolijärjestelmä sijasta nykyään käytetään usein mieluummin sanaa patriarkaatti – korostetaan, että valta on miehillä.
Työelämässä valta on rahalla – vanhemmuudessa äideillä.
Mutta ei työelämässä valta ole miehillä vaan rahalla. Vanhemmuudessa taas valtaa on äideillä.
Työväenluokan miehet tietävät sen, ja on heiltä ihan oikea reaktio karsastaa sellaista feminismiä, joka väittää muuta.
Nykyfeminismi on intersektionaalista eli pyrkii havaitsemaan syrjinnän monenlaisuuden. Siitä huolimatta on jäänyt vähälle huomiolle, kuinka luokkajärjestelmä yhdessä sukupuolijärjestelmän kanssa vaikuttaa siten, että keskiluokan ja työväenluokan miehiin kohdistuvat erilaiset odotukset. Heillä on erilaiset mahdollisuudet ja erilaista valtaa.
Asun valtion vuokratalossa, joten näen ympärilläni pienituloisempia perheitä. Valtaosa ystävistäni kuuluu kuitenkin koulutettuun keskiluokkaan.
Olen havainnut, että vanhemmuuden vastuiden entistä tasaisempi jakautuminen koskee vain keskiluokkaa. Keskiluokan miehet saattavat pitää vanhempain- tai hoitovapaata; jos vanhemmat eroavat, päädytään tyypillisesti jakamaan vanhemmuus tasan vuoroviikkoihin.
Havaintoni mukaan vanhemmuuden vastuun tasaisempi jako koskee vain keskiluokkaa.
Työväenluokan mieskuvaan hoiva sopii huonommin, ja eron jälkeen lapset jäävät tyypillisesti asumaan vain äidin kanssa. Etä-isää, joka pitää kiinni tapaamisoikeuksistaan, pidetään poikkeuksellisen esimerkillisenä, ei normina.
Koska kyse oli vain tuntumastani, selvitin tutkimuksista, pitääkö se paikkansa. Kyllä pitää: vanhemmuuden jakamiseen todella vaikuttaa luokka suorastaan hämmästyttävän paljon.
Kun siis puhutaan, että nykyään vanhemmuus jaetaan erossa tasan, tarkoitetaan itse asiassa vain keskiluokkaa. Isän korkea koulutus näyttää lisäävän lasten vuoroviikkoasumista ja isän matala koulutus taas sitä, että lapset asuvat äidin kanssa.
Päätöksen taustalla ovat roolit ydinperheessä. Tilastoista tiedetään, että isistä eniten kotihoidon tukea käyttävät ylemmät toimihenkilöt, etenkin jos he ovat naimisissa korkeasti koulutetun äidin kanssa.
Asiaan vaikuttaa myös mieskuva, joka – samoin kuin naiskuva – on erittäin luokkasidonnainen.
Keskiluokan miesten työssä tärkeitä ovat sosiaaliset ja akateemiset taidot; työväenluokan miehiltä vaaditaan fyysisiä ja käytännöllisiä taitoja. Minusta on luonnollista, että se vaikuttaa myös siihen, kuinka helppoa miehen on omaksua hoivaajan ja kasvattajan rooli.
Vuoroviikkovanhemmuuteen vaikuttaa myös raha.
Suomessa on eurooppalaisittain poikkeuksellisen jakautuneet työmarkkinat. Meillä sukupuolijärjestelmä ulottuu enemmän työelämään kuin muualla EU:ssa. Meillä on ammatteja, jotka ovat kyllä kaikkien saavutettavissa, mutta joiden ajatellaan olevan sopivia naisille tai sopivia miehille. Sellainen ylläpitää näissä ammateissa tiettyä mieskuvaa, joka sitten vaikuttaa myös perhe-elämään.
Vuoroviikkovanhemmuuteen vaikuttaa myös raha: lapsille pitää olla tilaa molemmissa kodeissa, ja kotien pitää olla riittävän lähekkäin. Kaikkein pienituloisimmille se on käytännössä mahdotonta, koska lapset huomioidaan asumistuessa vain toisessa kodissa. Sama koskee koulumatkakyytiä
Usein puhutaan naisten hoivataakasta, mutta vähemmän hyödystä, jonka hoivaaminen naisille tuo.
Tasa-arvotyössä puhutaan usein naisten hoivataakasta, mutta vähemmän siitä hyödystä, mitä hoivaaminen naisille tuo. Nykyään kun lapset eivät ole enää työvoimaa tai vanhuudenturva, lapsia hankitaan siksi, että he tuovat elämään rakkautta, iloa ja merkityksellisyyttä. Niitä saa vain viettämällä aikaa lastensa kanssa.
Siksi minusta on välttämätöntä huomata, että hoivan jakaminen tasaisemmin palvelee perheessä ennen kaikkea isiä. Miehillä on oikeus vanhemmuuteen riippumatta heidän luokka-asemastaan.
Auli Viitala
Kirjoittaja on feministi ja sateenkaariperheen äiti