Mänttä-Vilppulassa asuva Leena Reponen, 50, on joutunut turvautumaan juristeihin, jotta saisi tarvitsemaansa apua. Hän on ollut vuosia sairauseläkkeellä.
Reposella on useita sairauksia, joista eniten toimintakykyyn vaikuttavat yleistynyt dystonia ja toispuoleisia halvausoireita aiheuttava migreeni.
Hänellä on henkilökohtainen avustaja.
Viime vuoden alussa Reponen haki hyvinvointialueen vammaispalveluista lisätunteja henkilökohtaiselle avustajalle, sillä hänen toimintakykynsä oli heikentynyt.
Pirkanmaan hyvinvointialue käsitteli Reposen hakemusta lähes vuoden ja ilmoitti sitten, että lisäyksen sijaan avustajan tunteja vähennetäänkin.
– Prosessi on ollut ihan järkyttävä. Olen joutunut olemaan jatkuvasti yhteydessä eri yhdistysten neuvontaan, Reponen kertoo.
Yle on nähnyt Reposen terveydentilaan ja hyvinvointialueen päätöksiin liittyvät asiakirjat.
Avustajan korvaa maksullinen kotipalvelu
Aiemmin Reposelle oli myönnetty henkilökohtaista apua 140 tuntia kuukaudessa. Uudessa päätöksessä tunteja on 100.
Tilalle tarjottiin kotipalvelua, jossa työntekijä kävisi Reposen luona kolmesti päivässä antamassa lääkkeet ja lämmittämässä ruuan 15 minuutin käynnillä.
Reponen kieltäytyi kotipalvelusta, koska se ei sovi hänen tilanteeseensa, eikä eläke riittäisi käyntien maksamiseen. Yksi käynti maksaa 35 euroa.
– Henkilökohtainen avustaja olisi täällä kolme ja puoli tuntia. Mitä hän tekee sillä välin, kun kotipalvelu tulee 15 minuutiksi?
Reponen aikoo pyytää oikaisua päätökseen ja on palkannut juristin avuksi sen laatimiseen.
Järjestöt tunnistavat useita ongelmia
Hyvinvointialueet tarkistavat kaikkien vammaispalveluita käyttävien palvelutarpeen vuoden 2027 loppuun mennessä. Syynä on vuoden 2025 alussa voimaan tullut vammaispalvelulaki.
Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:lle tulevien yhteydenottojen syynä on nykyään hyvin usein palveluiden perusteeton leikkaus tai niiden muuttaminen.
Järjestön väliaikaisen toiminnanjohtajan Annina Heinin mukaan syynä on vammaispalvelulain tulkinta siten, että asiakkaita pyritään siirtämään yleislakien, kuten sosiaalihuoltolain piiriin. Tällaista on esimerkiksi Reposelle tarjottu kotipalvelu.
Heini uskoo, että myös hyvinvointialueiden säästöt vaikuttavat päätöksiin.
– Asiakkaat pelkäävät olla yhteydessä vammaispalveluihin ja yrittävät pitää jo saadut palvelunsa mahdollisimman pitkään.
Päätösten uudelleenarvioinnin pelko nousee esiin myös muissa järjestöissä, kuten kehitysvammaliitossa, invalidiliitossa ja henkilökohtaisten avustajien työnantajia edustavassa Heta-liitossa.
Osa järjestöistä kertoo neuvontapalvelun määrän kasvaneen, ja erityisesti lakiuudistus näkyy yhteydenottojen aiheissa.
Palvelut pirstoutuvat, kun etsitään aina sitä halvinta
Heta-liiton juristin Elisa Weckmanin mukaan asiakkaiden saamissa päätöksissä näkyy se, että hyvinvointialueet tulkitsevat lakia tiukasti ja etsivät minimiä.
Seurauksena voi olla palveluiden pirstoutuminen, jolloin kokonaisuudesta tulee sekava.
– Tämä on vammaisoikeudellisesti vakava ja iso asia, koska kotipalvelun lyhyet käynnit eivät ole sellainen yksilöllinen palvelu, mikä on vammaispalvelulain ideana.
Vammaisfoorumi teetti viime syksynä vammaispalveluiden työntekijöille kyselyn uuden vammaispalvelulain soveltamisesta.
Vastaajista lähes puolet myönsi, että oli ohjannut asiakkaita aiempaa enemmän yleislain mukaisiin palveluihin.
Oikaisuvaatimuksia aiempaa enemmän
Pirkanmaan hyvinvointialueen eli Pirhan vammaispalveluiden sosiaalityön johtaja Sonja Vuorela perustelee palvelumuutoksia vammaisen henkilön oikeudella ensisijaisiin eli yleislakien mukaisiin palveluihin.
Vammaispalveluita järjestetään vasta sitten, jos ensisijaiset palvelut eivät ole riittäviä ja sopivia.
– Tämä on iso ja hyvä muutos siinä mielessä, että vammaiset henkilöt tulee ottaa yhdenvertaisesti huomioon peruspalveluissa.
Vuorela ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta sanoo, että vammaisen henkilön tulisi saada soteammattilaisen apua, jos avuntarve sitä vaatii.
Esimerkiksi henkilökohtaiselle avustajalle ei ole mitään koulutusvaatimuksia.
Vammaispalvelulain uudistus on lisännyt oikaisuvaatimuksia päätöksiin.
Vuorela kertoo, että oikaisuvaatimuksia alkoi tulla enemmän jo hyvinvointialueisiin siirryttäessä, mutta määrä on kasvanut entisestään lakimuutoksen jälkeen.
Vastuu vierii perheelle
Tällä hetkellä Leena Reponen yrittää pärjätä henkilökohtaisen avustajan ja läheisten tuella. Hänen Lempäälässä asuva äitinsä ja toisella paikkakunnalla opiskeleva tyttärensä auttavat, kun ehtivät.
Reposen mielestä ei ole oikein, että vastuu kaatuu perheenjäsenten harteille.
– Onko 16-vuotiaan lapsen tehtävä hoitaa ja vahtia äitiään?
Reponen kokee, ettei yhteiskunnassa enää huolehdita avun tarpeessa olevista ihmisistä.
– Katsotaan vain numeroita. Inhimillisyys on kadonnut.
Juttua varten on haastateltu myös Invalidiliiton juristia Petteri Pitkästä ja kehitysvammaliiton toiminnanjohtajaa Susanna Hintsalaa.