Säveltäjä Sebastian Fagerlund luki viitisen vuotta sitten ruotsinnoksen Karl Ove Knausgårdin Aamutähti-romaanista. Hän oli aina pitänyt norjalaisen kirjailijan tavasta kirjoittaa, mutta tämä romaani puhutteli aivan erityisellä tavalla.
Fagerlundille heräsi ajatus oopperasta.
– Siinä oli jotain sellaista samanlaista värähtelya kuin omassa ilmaisussani.
Fagerlund soitti samantien libretisti Gunilla Hemmingille ja kysyi, saisiko yli 600-sivuisen romaanijärkäleen tiivistettyä oopperaksi.
Luettuaan kirjan Hemming vastasi – kyllä.
Alkoi suuri karsimistyö, sillä oopperan libretto on yleensä vain muutamia kymmeniä sivuja.
Henkilöhahmot vähentyivät, ja loppujen lopuksi oopperassa keskitytään tarkemmin kuuden hahmon tarinaan. Fagerlund sävelsi jokaiselle oman tunnistettavan soinnin, sillä oopperassa hahmoja seurataan episodimaisesti.
Tapahtumien yllä leijuu outo tähti, joka tuo synkkää tunnelmaa ja ahdistusta tarinaan.
Waterphonen ääni karmii selkäpiitä
Karl Ove Knausgårdin Aamutähdessä (Like 2021, suom. Jonna Joskitt-Pöyry) hahmojen arkiset askareet yhdistyvät outoihin tapahtumiin, jotka ovat selvästi lähtöisin taivaalle ilmestyneestä helottavasta tähdestä.
Pahaenteiset tapahtumat viittaavat ekokatastrofiin.
Oopperan lavalla nähdään rapuja, jotka levittäytyvät metsään ja ajoteille, aivan kuten kirjassakin.
Näyttämökuvaa hallitsee valtavaksi paisuva planeetta.
Mutta miten tuoda tähden ”ääni” sävellykseen?
Sebastian Fagerlund keksi ratkaisun waterphone-soittimesta. Sitä näkee harvoin, mutta voi kuulla usein elokuvien ääniraidalla.
– Siinä on hyvin lasinen ja läpinäkyvä klangi.
Vaikka waterphonea soitetaan jousella, se kuuluu lyömäsoittajien repertuaariin, kuten kaikki eriskummalliset soittimet.
Kansallisoopperan orkesterin lyömäsoitinten äänenjohtaja Petri Piiparinen kertoo, että waterphonen soittaminen pohjautuu pitkälti improvisaatioon.
– Tässä ei voi päättää, mitä nuottia soittaa. Vaikka soittimessa on eripituisia metallipiikkejä, niiden ääntä ei voi määritellä.
Soittimen nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että sen sisälle kaadetaan vettä. Myös soittimen keksijän nimi on sattumoisin Richard Waters.
Kun waterphonea kallistellaan soittamisen aikana, syntyy avaruudellisia, selkäpiitä karmivia ääniä. Siksi soitinta on käytetty etenkin scifi- ja kauhuelokuvissa.
Kotimainen kantaesitys on aina tapaus
Morgonstjärnan – Aamutähden sävellystyö vei Sebastian Fagerlundilta yli kaksi vuotta.
Hän sai olla mukana solistivalinnoissa, mikä lisäsi sävellystyön mielekkyyttä.
– Se teki työstä tavattoman inspiroivaa, kun tiesin koko ajan, millaisille äänityypeille ja solisteille sävellän.
Rooleissa nähdään muun muassa Helena Juntunen, Johan Reuter ja Mari Palo. Ohjauksen on tehnyt Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess.
Kotimaiset oopperan kantaesitykset ovat aina tapauksia. Aamutähti on Fagerlundin kolmas oopperasävellys. Edellinen Kansallisoopperassa nähty teos, Höstsonaten – Syyssonaatti pohjautui ruotsalaisen Ingmar Bergmanin klassikkoelokuvaan.
Aamutähti on ensimmäinen Karl Ove Knausgårdin romaaniin pohjaava ooppera. Kirjailijan oli tarkoitus tulla ensi-iltaan, mutta hän perui tulonsa.
Morgonstjärnan – Aamutähti taltioidaan, ja se näytetään Yle Areenassa ja Yle Teemalla 19. huhtikuuta.