Hallitus ei ole saavuttamassa tavoitteitaan julkisen talouden tasapainottamisesta tämän hallituskauden aikana, toteaa Talouspolitiikan arviointineuvosto tuoreessa, pääosin vuotta 2025 käsittelevässä raportissaan.
Syitä on useita, huono taloussuhdanne niistä yksi.
– Taustalla on syitä, jotka eivät liity hallituksen politiikkaan, talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Niku Määttänen totesi raportin julkistamistilaisuudessa.
Syitä löytyy myös hallituksen omista toimista.
Hallituksen talouspolitiikka on arviointineuvoston mukaan ollut osin epäjohdonmukaista.
Veroratkaisut eivät ole sen mukaan kannustaneet työntekoon parhaalla mahdollisella tavalla.
– Olisi ollut perusteltua kiristää enemmän sellaisia veroja, joiden voi arvioida olevan työllisyyden tai investointien kannalta useimpia muita veroja vähemmän haitallisia, raportissa sanotaan.
Esimerkiksi yritystukien karsiminen tai listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristäminen olisi arviointineuvoston mukaan haitannut talouskehitystä vähemmän.
Eri suuntiin vaikuttavat yleisen arvonlisäveron korotus, palkkaverojen alennus ja toisaalta arvonlisäveron 14 prosentin verokannan alentaminen, puolella prosenttiyksiköllä.
Muun muassa tupakka- ja virvoitusjuomaverot nousivat, ja työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennys poistui.
– Kokonaisuutena veropäätökset eivät lisää verojärjestelmän tehokkuutta kovin johdonmukaisesti, raportti arvioi.
Silti raportti arvioi, että toimet kokonaisuudessaan vahvistavat julkista taloutta selvästi enemmän verrattuna siihen ettei niitä olisi tehty.
Eläkkeet syyniin
Raportti nostaa esille ristiriidan: hallitus on perustellut leikkauksia nimenomaan työntekoon kannustamisella.
Silti iso osa sosiaaliturvaleikkauksista, kuten asumistuki, on kohdistunut juuri työikäisille maksettaviin tulonsiirtoihin.
– Tätä taustaa vasten on vaikea perustella, miksi eläkkeet, jotka muodostavat hyvin suuren osan kaikista julkisista tulonsiirroista, jätettiin uudistuksessa pitkälti leikkausten ulkopuolelle, raportti kummastelee.
Raportti väläyttää leskeneläkkeen leikkaamista sekä ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, vanhempainpäivärahan ja tutkintojen eläkekarttuman poistamista.
Leikkaus ei osuisi kaikkein pienituloisimpiin, eikä työn tekemiseen yhtä suoraan kuin sosiaalitukien leikkaukset.
Arviointineuvoston mukaan eläke-etuuksien leikkaaminen olisi tehokas tapa hillitä julkista velkaantumista.
Kun työeläkemaksuja alennetaan, ansiotuloverotusta voidaan vastaavasti nostaa ilman, että palkansaajien kokonaisveroaste nousee.
– Toisin kuin nyt esitetty eläkeuudistus, tällainen toimenpidekokonaisuus auttaisi hidastamaan julkista velkaantumista välittömästi, raportti ehdottaa.
Jo kertyneisiin eläkkeisiin ei välttämättä tarvitsisi puuttua.
Isotuloisten veroale lisää kasvua
Samoista syistä raportti puolustaa suurituloisten ansiotuloveroon tehtyjä kevennyksiä.
Korkeimpien marginaaliverojen alentaminen raportin mukaan todennäköisesti kannustaa lisätyön tekemiseen ja talouskasvun paranemisella.
– Erityisesti ylimmän rajaveron alentamista voidaan perustella tällaisella tavoitteella.
Toimi saattaisi jopa rahoittaa itse itsensä, kun ihmiset ansiotulot kasvavat työn tekemisen myötä.
Myös 2027 voimaan tuleva yhteisöveron alennus voi raportin mukaan lisätä investointeja ja kasvattaa Suomessa verotettavia monikansallisten yritysten voittoja.
– Myös yhteisöveron alentaminen voi olla tästä näkökulmasta järkevää.
Sen sijaan keskituloisten tuloveronkevennyksiä arviointineuvosto ei pidä julkisen talouden näkökulmasta järkevänä.
Satojen miljoonien veronkevennysten vaikutus keskituloisen kukkaroon on pieni.
– Keskituloisten aikaisempi ansiotuloverotus tuskin kuului verotuksen tehokkuuden kannalta verojärjestelmämme ongelmallisimpiin kohtiin.
Soten diagnoosimalli remonttiin
Arviointineuvosto luopuisi hyvinvointialueiden diagnooseihin perustuvasta rahoitusmallista kokonaan.
– Kyse on alueiden kannalta nollasummapelistä eli suurempi arvioitu palvelutarve yhdellä alueella vähentää muiden alueiden rahoitusta.
Hyvinvointialueet saavat rahan sairastavuuden eli diagnoositietojen perusteella. Ne kuitenkin kirjataan eri alueilla eri tavoin.
– Näitä ongelmia voitaisiin lieventää luopumalla sairastavuustietojen käytöstä alueiden välisessä rahanjaossa, raportissa kirjoitetaan.
Raportti ehdottaa palveluntarpeen laskemista esimerkiksi väestörakenteen ja sosioekonomisten tekijöiden perusteella.
Laskelmat hataralla pohjalla
Pyyhkeitä saa hallituksen tapa laskea omien talouspoliittisten toimien vaikutuksia. Hallituksen lähes 10 miljardin sopeutuspäätöksistä lähes kolmasosa perustuu monenlaisiin dynaamisiin vaikutuksiin.
Tämä tekee talouspolitiikan vaikutusten arvioinnista raportin mukaan vaikeaa.
– Osa hallitusohjelmassa esitetyistä sopeutustoimista oli vaikutuksiltaan alun perinkin hyvin epävarmalla pohjalla.
Esimerkiksi työn hakemiseen ja vastaanottamiseen kannustavien leikkausten laskettiin vahvistavan julkista taloutta noin kaksi miljardia euroa.
Lähes miljardin säästö laskettiin hyvinvointialueiden tehostamisten varaan.
– Tällaisten parannusten realisoitumista julkisen talouden säästöiksi on käytännössä vaikea edes todentaa, raportti moittii.
Hyvinvointialueiden tehostaminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi irtisanomisia.
Raportin mukaan on selvää, että kaikki julkiselta sektorilta säästötoimien takia irtisanotut työntekijät eivät missään suhdannetilanteessa työllisty heti yksityiselle sektorille.
Työllisyys ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä
– Tämän takia on molempien toimien osalta vaikeaa arvioida, missä määrin ne lopulta vahvistavat julkista taloutta, arviointineuvosto summaa.
