Energia-alan asiantuntijat eivät usko Yhdysvaltain suunnitelmiin hyödyntää Venezuelan öljyä diktaattori Nicolás Maduron kaappauksen jälkeen.
Presidentti Donald Trump on julistanut, että Yhdysvallat on ottanut öljyn ”haltuunsa” ja että yhdysvaltalaisyhtiöt ovat innokkaita pumppaamaan sitä.
Koko kuvio vaikuttaa epävarmalta, hämäräperäiseltä ja taloudellisesti kannattamattomalta. Ylipäätään Trumpin haaveet hallita maailmaa öljyvirtojen avulla ovat ajastaan jäljessä.
Tällaisia arvioita esittävät Ylelle Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen ja Norjan Nordea-pankin johtava energia-alan analyytikko Thina Saltvedt.
Tässä jutussa he kertovat neljä syytä, miksi Trumpin Venezuela-suunnitelma on täynnä aukkoja.
1. Isot riskit öljy-yhtiöille
Yhdysvallat on painostanut Venezuelaa avaamaan maan öljykentät yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille. Uhkana on ollut uusi isku Venezuelaan.
Venezuelan väliaikainen presidentti Delcy Rodríquez allekirjoittikin vastikään uuden lain, joka päättää kansallistetun öljyteollisuuden sääntelyn:
Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion mukaan maalla on kolmivaiheinen suunnitelma, jossa Venezuela on tarkoitus vakauttaa, eheyttää ja uudistaa.
Yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden näkökulmasta tilanne on yhä epävarma ja riskialtis.
Nordean Thina Saltvedtin mukaan öljy-yhtiöt haluavat todennäköisesti nähdä, että Venezuelaan perustetaan vakaa hallinto, ennen kuin ne tekevät miljardiluokan investointeja.
Amerikkalaisyhtiöiden riskianalyysiin vaikuttavat Saltvedtin mukaan myös aikaisemmat kokemukset Venezuelasta.
– Amerikan suurimmat öljy-yhtiöt ovat menneisyydessä harjoittaneet toimintaa Venezuelassa. Ne on kuitenkin heitetty pihalle hallinnonvaihdosten jälkeen.
Myös maineriski on melkoinen.
Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan yhtiöt toimisivat Venezuelassa epädemokraattisissa olosuhteissa ja käytännössä ryöstäisivät toisen maan luonnonvaroja menneisyyden siirtomaavallan tapaan.
Kansalaispaine saattaa Tynkkysen mukaan hillitä yhtiöitä jossain määrin. Niillä on paljon asiakkaita myös länsimaissa.
2. Epäselvä suunnitelma
Öljy-yhtiöitä arveluttanee myös se, että hankkeessa on paljon epäselvyyksiä ja outoja yksityiskohtia.
Huomiota on herättänyt esimerkiksi se, että uutiskanava CNN:n mukaan Yhdysvallat säilyttää Venezuelalta takavarikoidun öljyn myynnistä saatua 500:aa miljoonaa dollaria eli noin 420:tä miljoonaa euroa qatarilaisella tilillä.
Tynkkynen ei näe asialle järkevää vilpitöntä selitystä.
– Qatar on epädemokraattinen valtio, johon myös Venäjä on hyökkäyssotansa aikana keskittänyt öljyrahojaan.
Tynkkysen mukaan kyseessä on hyvin tyypillinen menettelytapa diktatuureissa. Kun eliitin raha sijaitsee muualla kuin oman valtion kassoissa, ei niitä ole yhtä helppoa viedä heiltä pois.
– Se on tapa pitää rahaa demokraattisen päätöksenteon ja Yhdysvaltain yhteiskunnan ulottumattomissa. Kukaan ei kykene seuraamaan rahavirtaa ja se pysyy Trumpin nepotistisen lähipiirin kontrollissa.
Ulkoministeri Rubion mukaan öljymyynnistä saatavat tuotot on tarkoitus jakaa tavalla, joka on hyödyksi Venezuelan kansalaisille.
Tynkkysen mukaan paljon riippuu kuitenkin siitä, miten rahat kanavoidaan.
– Tällä hetkellä ei tiedetä, onko rahat tarkoitus käyttää esimerkiksi Venezuelan öljyinfraan vai aiotaanko sillä hankkia poliittista vaikutusvaltaa ostamalla Trump-mielisiä päättäjiä Venezuelaan.
Saltvedtin mukaan Trump on puhunut myös siitä, että Yhdysvallat tukisi taloudellisesti Venezuelaan investoivia yhtiöitä.
Koko kuvio on hänen mukaansa kuitenkin niin hämärä, ettei hän usko sen riittävän öljyjättien vakuuttamiseen.
– Emme tiedä, miten tuotot on tarkoitus jakaa. Jos kansa ei koe saavansa oikeudenmukaista osuutta tuotoista, voi se johtaa kapinaan ja entistä epävakaampaan tilanteeseen.
3. Venezuelan öljy on liian kallista
Venezuelalla on noin viidesosa maailman tiedossa olevista öljyvarannoista. Silti maa tuottaa vain prosentin koko maailman öljystä.
Syynä on pitkälti se, että öljyntuotantolaitokset ovat rappeutuneet pahasti Maduron ja hänen edeltäjänsä Hugo Chávezin hallintojen korruption takia.
Öljytuotannon kasvattaminen Venezuelassa vaatisi miljardiluokan investointeja ja veisi vuosia.
Lisäksi Venezuelan maaperästä saatava öljy on Tynkkysen mukaan hyvin tervamaista.
Sen hyödyntäminen vaatii paljon käsittelyä, mikä on kallista. Tällä hetkellä öljystä on ylitarjontaa ja sen maailmanmarkkinahinta on alhainen, noin 60 dollaria barrelilta.
Tynkkynen arvioi, että Venezuelasta pumpattavaa öljyä täytyisi käsittelykulujen jälkeen myydä noin 80 dollarin barrelihintaan, jotta se olisi öljy-yhtiöille kannattavaa.
Myös Saltvedt mainitsee Venezuelan öljyn heikon laadun syynä yhdysvaltalaisyhtiöiden epäröinnille.
– Kovinkaan moni öljynjalostamo ei käytä niin raskasta öljyä.
Saltvedtin mukaan Chevron on todennäköisesti ainoa yhdysvaltalainen öljy-yhtiö, joka on Venezuelassa avautuvista mahdollisuuksista innoissaan. Se on toiminut jo aiemmin poikkeusluvalla Venezuelassa.
4. Aika ajoi ohi fossiilienergiasta
Tynkkysen mukaan maailman energiamarkkinat ovat tällä hetkellä myllerryksessä. Maailma investoi uusiutuvaan energiaan ja kääntyy pois fossiilisesta energiasta.
Uusiutuvan energian lisääntyminen onkin valtava riski öljy-yhtiöille, jotka pohtivat sitoutumista vuosikymmeniksi Venezuelan öljyntuotantoon.
Saltvedt ei ole lainkaan varma siitä, että kysyntä öljylle kasvaa.
– Esimerkiksi Kiina investoi isosti uusiutuvaan energiaan, sähköllä toimiviin kulkuvälineisiin ja akkuteollisuuteen.
Veli-Pekka Tynkkynen korostaa, että Trumpin ja Venäjän Vladimir Putinin kaltaiset johtajat nojaavat edelleen vahvasti fossiilisen maailman varaan.
– Trump pyrkii tällä hetkellä lisäämään valtaansa kontrolloimalla maailman öljyvirtoja.
Venezuelan ja Grönlannin luonnonvaroista kiinnostumisen lisäksi Yhdysvallat ilmoitti vastikään Kuuban olevan uudenlaisen öljysaarron kohteena.
Tynkkysen mukaan kyse on kuitenkin enää viivytystaistelusta.
– Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan, että uusiutuva energia jyrää tulevaisuudessa fossiilisen energian ylitse.
Tynkkysen mukaan uusiutuvaan energiaan ja omavaraisuuteen investoiminen on myös Euroopalle ennen kaikkea turvallisuuskysymys.
Suurvaltojen ja niiden johtajien valta heikkenee, jos he eivät voi käyttää Euroopan energiariippuvuutta vallankäytön välineenä.
Saltvedt korostaa, että energiaomavaraisuus suojaisi Eurooppaa kansainvälisten kriisien vaikutuksilta energian maailmanmarkkinahintoihin.
