”Oletteko te ajatelleet hankkia älypuhelinta koulun aloittavalle lapselle?”
Lapsen tulevan luokkakaverin vanhemman esittämä kysymys toimi Roope Mokalle herätyksenä.
Mokan lapsi oli aloittamassa koulua, ja hän ymmärsi, että muut vanhemmat vasta pohtivat puhelinkysymystä. Hänelle itselleen asia oli selvä. Ensimmäisellä luokalla älypuhelinta ei tarvita.
Mokka päätti perustaa lapsensa luokan vanhemmille viestiryhmän – ironista kyllä – älypuhelimilla pääosin käytettävään sovellukseen Whatsappiin. Ryhmän nimeksi tuli Mokan tavoite, Lapsuus ilman älypuhelinta.
Ryhmään tuli hetkessä iso joukko vanhempia mukaan ja nyt jo lähes parinsadan ihmisen ryhmässä käydään edelleen vilkasta keskustelua.
Mokan lapsi pääsi aloittamaan ensimmäisen luokan ilman älypuhelinta, koska suuri osa vanhemmista päätyi samaan ratkaisuun.
Puolitoista vuotta myöhemmin Mokan lapsilla tai kenelläkään lasten läheisistä ystävistä ei vieläkään ole älypuhelimia. Vanhempi Mokan lapsista täyttää 9 vuotta.
Mokan mielestä kollektiivisuuden voimaa ja yhteisön tukea ei voi vähätellä älypuhelinten haittojen vastustamisessa, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan järeämpiä keinoja.
Roope Mokan mielestä sopiva ikäraja nykyisen kaltaisten, verkossa toimivien älypuhelinten hankkimiselle olisi 18 vuotta.
– Sehän on se raja, joka addiktoiville asioille on perinteisesti vedetty meidän yhteiskunnassa. En ymmärrä, miksi ikäraja olisi tässä yhtään sen matalampi.
Mokan tavoin ajattelevia vanhempia on jatkuvasti enemmän. Nyt asia on myös viranomaisten ja poliitikkojen agendalla.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos julkisti kuluvalla viikolla suositukset, joissa puututaan ensimmäistä kertaa lasten älypuhelinten käyttöön. Niitä ei enää suositella alle 13-vuotiaille. Jo aiemmin THL on kertonut suosittelevansa vastaavaa kieltoa sosiaaliseen mediaan.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) taas aikoo esittää, että sosiaalinen media kiellettäisiin alle 15-vuotiailta.
Mokan päätä vauhti ei huimaa.
– THL:llä on varmaan ihan hyvät perusteet tehdä näitä suosituksia, sitä en epäile, mutta missään muussa maassa ei anneta yhtä nuorille älypuhelimia kuin Suomessa.
Muualla maailmassa älypuhelimiin ja sosiaaliseen mediaan suhtaudutaan ylipäänsä Suomea tiukemmin.
Esimerkiksi Ruotsissa älypuhelimet on hiljattain kielletty peruskouluissa kokonaan. Myös Suomessa tuli viime syksynä voimaan laki, joka kieltää älypuhelinten käytön oppitunneilla. Kielto ei kuitenkaan koske ruoka- ja välitunteja.
Somen haittoja tutkinut nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola on sanonut, että rajoitukset tulisi tehdä kerralla kunnolla, kuten Australiassa on toimittu. Siellä sosiaalisen median alustat ovat lailla kiellettyjä alle 16-vuotiailta. Monet Euroopan maat harkitsevat parhaillaan vastaavanlaista kieltoa.
Miksi Suomessa ei tehdä samoin?
Mokka näkee, että suomalaiset ovat kehityksessä jäljessä älypuhelinten kieltämisessä, koska olemme vahvasti tietoyhteiskunta.
– Oli Nokiat, e-pankki, e-maksaminen, e-oppiminen… Lisättiin ”e” kaikkialle ja ajateltiin, että nämä ovat hienoja, edistyksellisiä työkaluja. Pitkään niin olikin. Sitten havahduttiin siihen, että hetkonen, nämä ovat addiktoivia ja haitallisia, meistä tietoa kerääviä manipuloivia laitteita.
Enää älylaitteet eivät ole työkaluja, eikä niiden kautta opita hyödyllisiä digitaitoja. Sen sijaan ne heikentävät oppimista ja käyttävät meitä sen sijaan, että me hyödyntäisimme niitä, Mokka pohtii.
Pitkään on puhuttu ruutuajan rajoittamisesta. Mokan mielestä ruutuaika ei ole niinkään ongelma, vaan algoritmit ja sosiaalisen media koukuttavuus.
Muutos nykytilanteeseen on ollut siis nopea ja olemme olleet Suomessa hitaita huomaamaan muutoksen seurauksia, tutkimustuloksia, sanoo Mokka.
Toinen oleellinen seikka on se, että Suomessa ei uskalleta kieltää asioita.
– Elämme vulgaarissa liberalismissa ja ajattelemme, että kieltäminen on yksilön vapauden rajoittamista. On ajateltu, että valistuksella, oppimisella ja tiedolla ihmiset oppivat itse hallitsemaan haitallisia asioita.
Mokan mielestä ei ole vapautta, että lapsi pääsee seikkailemaan älylaitteella sosiaaliseen mediaan rajattomasti. Päinvastoin, laitteet vievät vapauden.
Mokan mielestä keskustelu siitä, ovatko älylaitteet ylipäätään haitallisia, ei ole enää mielekästä.
Tutkimuksia ja tietoa älypuhelinten huonoista vaikutuksista on tullut viime vuosina jatkuvasti lisää. Ne liittyvät oppimiseen, terveyteen, identiteettiin, kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehittymiseen, mutta myös addiktioihin ja itsetuntoon, Mokka sanoo.
Hän huomauttaa, ettei ole itsekään aikuisena ihmisenä immuuni haittavaikutuksille. Mokka mainitsee ykköshuumeekseen Instagramin, jota selatessa hujahtaa helposti tunti.
Sovellusten käytön vastustaminen ei ole ihan helppoa, koska kaikki itse asetetut rajat on helppo ohittaa. Mokan puhelimesta löytyy tällä hetkellä vain tärkeimmät viestisovellukset.
Tehokkaaksi keinoksi hän on kokenut myös näytön värien säätämisen mustavalkoiseksi.
– Me ei ymmärretä sitä, kuinka näiden laitteiden houkuttelevuutta suunnittelevat maailman parhaimmat aivot ja kehittyneimmät tekoälyt, joilla on maailman suurimmat määrät tietoa ja myös rahaa.
Älypuhelimilla tilkitään huolenpidon vajetta
Laajemmassa kuvassa Roope Mokka on erityisen huolissaan siitä, mihin tarpeeseen älypuhelimia käytetään. Hänen mukaansa suomalaisessa yhteiskunnassa on huolenpidon vaje ja se on pahenemassa.
– En usko, että vanhemmat antaisivat älypuhelimia niin innokkaasti lapsille ja nuorille ilman syytä.
Kyse on muun muassa siitä, pitäisikö asuinympäristöjen turvallisuutta lisätä tai koulujen tarjota enemmän harrastusmahdollisuuksia ja kerhotoimintaa lapsille ja nuorille.
– Nämä ovat isoja kysymyksiä, jotka liittyvät tosi vahvasti yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasavertaisuuteen. Eli jos olet varakas tyyppi, voit ostaa niitä harrastuksia, ja jos et ole, niin älypuhelin on se harrastus.
Huolenpidon vajetta lisää myös väestön ikääntyminen. Monissa perheissä resurssien tulee riittää lasten ja työelämän ohella iäkkäiden vanhempien hoitoon. Haastetta voi tuottaa lisäksi, jos perheessä on vain yksi vanhempi, joka hoitaa kaiken tämän.
Mokan mielestä ykköskysymys on, että miten pidämme toisistamme huolta, jos emme voi ulkoistaa huolenpitoa teknologialle. Asiaa ei helpota tämän hetkinen poliittinen ilmapiiri ja se, että kaikkialta leikataan.
Onko älylaitteissa vielä toivoa?
Tulevaisuudentutkijana Roope Mokka on kiinnostunut teknologiasta. Hän näkee digiteknologiassa myös valtavasti mahdollisuuksia työkaluiksi addiktoivien sovellusten sijaan. Suuret yhdysvaltalaiset yritykset eivät kuitenkaan hänen mielestään kehitä sellaisia.
Mokan mielestä pitäisi pohtia, pystyisimmekö me tekemään työkaluja esimerkiksi Euroopassa demokraattisten hallintojen alaisuudessa. Suvereniteetin tavoittelu myös teknologiassa olisi suotavaa, jotta ei tarvitsisi olla riippuvainen mahdollisesti vihamielisistä maista.
– Nämä teknologiat eivät loppujen lopuksi ole niin monimutkaisia, kuin annetaan ymmärtää. Eli on ihan täydet mahdollisuudet tehdä hyviä, turvallisia ja edullisia älylaitteita, jotka eivät ole koukuttavia.