Riita maailman suurimman saaren, Grönlannin, hallinnasta on yhä vaarallinen.
Kiista ja sen sivuoireet tulevat heikentämään Euroopan ja suomalaistenkin turvallisuutta, mahdollisesti pitkään.
1. Riita ei ole ohi, Rutte vain ohjasi sen neuvottelupöytään
Naton pääsihteerin Mark Rutten työ on pitää Nato pystyssä, jotta liittolaiset ovat turvassa sodalta.
Ensi kertaa toisen valtion uhkaaja tuli liiton sisältä.
Rutte rauhoitti Grönlanti-riidan ensimmäisen vaiheen, kun hän sai uhoavan Donald Trumpin taipumaan takaisin neuvotteluihin. Ruttea on arvosteltu Trumpin mielistelystä, mutta se ei hetkauta häntä. Myös muu diplomaattinen sukkulointi edisti tilanteen pehmittelyä.
Yhdysvallat haluaa ”jääpalan”, presidentti Donald Trump toisti puheessaan Davosissa keskiviikkona. Akuutti sodan uhka poistui, kun Trump sanoi ettei käytä siihen sotavoimiaan. Muutaman tunnin päästä Trump hehkutti alustavaa sopimusta, joka oli syntynyt Rutten kanssa keskustellen. Myös kauppasodan uhka poistui.
Mutta tämä ei tarkoita, että Grönlanti-asia olisi käsitelty. On vasta neuvottelu, eikä tietoa siitä, päätyykö se sopuun.
2. Kuka hallitsee saaren tukikohtia?
Yhdysvallat haluaa mahdollisesti hallintaansa tukikohta-alueita Grönlannista. Se tarkoittaisi, että koko Grönlannin sijaan se haluaisi vain paloja Grönlannista.
Yhdysvallat haluaa neuvotella uudelleen vuonna 1951 Tanskan kanssa tekemänsä sopimuksen, jonka nojalla Yhdysvalloilla on Grönlannissa nykyisin yksi tukikohta. Aiemmin niitä oli useita.
Neuvottelusta on odotettavissa vaikea. Viime viikkojen kokemusten jälkeen ei ole takeita, että Yhdysvallat olisi todella luopunut vaatimasta alueita. Sillä on myös taloudellisia toiveita tai vaatimuksia, esimerkiksi arvokkaiden mineraalien hyödyntämisestä.
Keskusteluiden sisällöstä ja Yhdysvaltain vaatimusten yksityiskohdista ei ole suoraan tiedotettu julkisuuteen. Ylen tiedot ovat diplomaatti- ja virkamieslähteistä sekä muille medioille vuodetuista tiedoista.
3. Tanskan tuskanhiki ei kuivunut
Tanska joutuu pitämään yhä tiukasti huolta siitä, ettei sen itsemääräämisoikeutta loukata. Grönlannista ei päätä Nato, ei Yhdysvallat eikä kukaan paitsi Tanska ja Grönlanti, pääministeri Mette Frederiksen muistutti torstaina.
Kun neuvotteluiden ensimmäinen vaihe käytiin pari viikkoa sitten Tanskan, Grönlannin ja Yhdysvaltojen kesken, asia meni juntturaan. Nyt sama keskustelu jatkuu, Trumpin silmän alla.
Mikään maa ei halua antaa neliömetriäkään alueestaan toiselle, jos ei sitä pakoteta. Tulevat viikot näyttävät, mihin tilanne menee.
4. Suomella on rooli - mutta millainen?
Seitsemän Naton arktista maata saavat tehtäväkseen vahvistaa tulevaisuudessa entistä tärkeämpien alueiden turvallisuutta. Suomi on yksi näistä seitsemästä.
Koko Suomen puolustus on arktista puolustusta. Vielä ei ole tietoa, mitä lisää esimerkiksi Suomen on tehtävä alueellaan tai muualla pohjoisilla seuduilla.
Jo nyt Nato on vahvistanut puolustustaan Suomen lähialueilla kahdella ”vartiolla”, Itämeren ja Naton itärajan valmiuden tehostamisella. Pian saatetaan nähdä arktinen vartio.
Suomella on myös toinen rooli: Tanskan tukeminen. Samalla, kun valtiot panevat lisää voimavaroja peliin puolustaakseen arktisia seutuja ja liittoa Kiinan ja Venäjän uhalta, Suomen on tuettava toista Pohjoismaata poliittisesti ja mahdollisesti sotilaallisesti. Tästä nähtiin tuore esimerkki, kun Suomikin lähetti pari yhteysupseeria Grönlantiin.
5. Nato heikkeni
Riidan välitön vaikutus on, että se heikentää Naton sisäistä luottamusta. Euroopan maat eivät tiedä, voiko Yhdysvaltoihin luottaa niin paljon kuin liitossa pitäisi voida.
Myös mahdolliset viholliset voivat haluta testata, kuinka yhtenäisiä Nato-maat ovatkaan, ja miten Yhdysvallat reagoi loukkauksiin.
Yhdysvaltojen kaoottisesta politiikasta huolimatta toistaiseksi harjoitukset ja muu yhteistyö Naton sisällä ovat sujuneet suunnitellusti.
Kun Nato lisää arktisen alueen sotilasvoimaa, Suomenkin turvallisuus mahdollisesti paranee. Tämä on Grönlanti-asian valoisa puoli.
Yhdysvaltojen supistaessa vastuutaan Euroopan puolustuksesta Euroopan maiden on aseistauduttava enemmän ja pystyttävä myös niihin kalliisiin tai hankaliin sotilaallisiin kykyihin, joista Yhdysvallat on täällä vastannut. Se voi lopulta kääntyä Euroopan eduksi, jos maat pystyvät toimimaan kunnolla yhdessä.
Suomen johtopäätöstä ei tarvitse pitkään miettiä: omaa puolustusta on vahvistettava.