Miksi tuo saa aina pinaattilettuja, kun muut syövät linjaston ruokaa? Kysymys on tuttu niille lapsille, joilla on erityisruokavaliona niin sanottu turvaruoka.
Turvaruoka tunnetaan terminä vielä huonosti, sillä se on ollut yleisesti käytössä vasta muutamia vuosia.
Siihen liittyy myös ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä.
Kaikki tarvitsijat eivät vielä saa turvaruokaa. Käytännöt vaihtelevat kunnissa tällä hetkellä siinä, millaisia todistuksia turvaruuan saamiseksi vaaditaan.
Tämä on huomattu Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:ssä.
– Lapset ovat siinä mielessä eriarvoisessa asemassa, Ruukku ry:n toiminnanjohtaja ja ravitsemusasiantuntija Silja Varjonen sanoo.
Varjosen mukaan turvaruuasta ei ole toistaiseksi mainintaa koulujen ja päiväkotien ruokailusuosituksissa. Kouluruokasuosituksia on päivitetty viimeksi vuonna 2017.
Turvaruoka tarkoittaa sitä, että lapsen kanssa valitaan ruuat, jotka hänelle maistuvat aina. Sellaisia voivat olla esimerkiksi kalapuikot, nakit, pinaattiletut – tai pelkkä pasta.
Kun lapsi tarvitsee turvaruokaa, niin taustalla on yleensä monia syitä. Kyse ei ole nirsoilusta.
Turvaruuat ovat yleensä rakenteeltaan tasalaatuisia ja maultaan ennakoitavia.
Turvaruualla varmistetaan, että lapsi saa päiväkoti- tai koulupäivän aikana syötyä edes jotain.
Keski-Suomen hyvinvointialueen ravitsemusterapeutin Minna Matikaisen mukaan sillä turvataan lapsen riittävä energiansaanti.
Kun turvaruokaan päädytään, lapsi tai nuori on päiväkodissa tai koulussa syönyt poikkeavan niukasti – tai ei ole syönyt lainkaan.
Tämä näkyy levottomuutena ja väsymyksenä päivän aikana. Pitkään jatkunut niukka syöminen voi hidastaa jopa kasvua.
Usein taustalla on aistisäätelyn pulmia, syömiseen liittyvää pelkoa tai ahdistusta tai esimerkiksi neuropsykiatrisia häiriöitä.
Matikainen kertoo, että monet hänen asiakkaistaan ovat supermaistajia.
– He maistavat herkästi makuja ja vivahteita ruoasta ja tunnistavat sokkona tuotemerkit toisistaan – tähän eivät ihan kaikki pysty.
Matikaisen mukaan lapsen syömistä voivat häiritä ruoan maun ja rakenteen lisäksi esimerkiksi äänet tai hajut ruokailutilassa.
Taustalla voi myös olla traumaattinen tilanne, jossa lapsi on ollut esimerkiksi vaarassa tukehtua ruokaan.
Turvaruoka herättää kysymyksiä
Ruokakasvatusyhdistys saa entistä enemmän turvaruokaan liittyviä kysymyksiä.
Asia kiinnostaa ruokapalvelutuottajia, ravitsemusterapeutteja, kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisia sekä perheitä.
Turvaruuan kysynnän kasvua selittää Varjosen mukaan esimerkiksi se, että neurokirjon lapsilla syömisen pulmat ovat yleisempiä. Esimerkiksi ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut Suomessa.
Turvaruuan kysynnän kasvua saattaa Varjosen mukaan selittää myös lisääntynyt tieto ARFID-syömishäiriöstä. Kyseessä on syömiseen liittyvä voimakas pelko- ja ahdistushäiriö.
”On ymmärretty, että turvaruoka voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu siihen, että toiminta koulu- ja päiväkotipäivän aikana onnistuu”, Varjonen toteaa.
Tämän vuoksi yhdistys on laatinut turvaruokaohjeistuksen vuosi sitten yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa.
Varjonen sanoo, että he halusivat pohtia yhteistä linjaa ohjeistukseen.
– Pelkkä turvaruoka ei kuitenkaan ratkaise lapsen syömisen pulmia. Hän tarvitsee tukea niin kotoa, koulusta kuin terveydenhuollostakin, Varjonen painottaa.
Jyväskylässä Kylän Kattaus valmistaa ruokaa kaupungin kouluihin ja päiväkoteihin. Kun annoksia lähtee keskuskeittiöiltä päivittäin yhteensä 18 000, turvaruuan saajia on noin sata.
Kaikkien erityisruokavalioiden määrä kokonaisuudesta on hieman yli 10 prosenttia.
Palvelupäällikkö Sanna Valkonen kertoo, että turvaruuan tarve on kasvanut Jyväskylässä huomattavasti viimeisten kahden vuoden aikana.
Aiemmin turvaruoka kuului aistiyliherkkien erityisruokavalioihin, eikä siitä käytetty termiä turvaruoka.
– Tällä hetkellä turvaruokailijoita on enemmän varhaiskasvatuksessa kuin kouluissa, Valkonen sanoo.
Lisääntynyt turvaruokien määrä on aiheuttanut Jyväskylässä henkilöstön koulutus- ja perehdytystarvetta.
– Turvaruuan työllistävä vaikutus ulottuu koko ketjuun ravitsemusterapeuteista ruokapalvelutyöntekijöihin. Joissakin keittiöissä turvaruokailijoita voi olla yli 10 ja heillä kaikilla on oma listauksensa, Valkonen kertoo.
Lisäksi ruokailijalle varataan turvaruokailun ohjeistuksen mukaisesti myös perusruoka. Turvaruuan ateriakustannus on kaksinkertainen.
Tilanne ei parane pakottamalla
Ravitsemusterapeutti Minna Matikaisen mukaan myös lasta kuunnellaan, kun päätös tehdään. Kaikki eivät halua kokeilla turvaruokaa.
Lapsen täytyy olla valmis esimerkiksi eri ruuan syömiseen herättämiin kysymyksiin kavereilta. Niihin Matikaisella on valmis vastaus.
– Lapsi voi sanoa, että se on poliklinikalla määrätty ja sillä siisti. Se on yhdellä lauseella sanottu.
Matikaisen asiakkaina on lapsia, jotka voivat syödä turvaruokanaan vain yhtä asiaa, kuten pinaattilettuja tai pastaa.
Matikaisen mukaan se ei ole optimitilanne, mutta se voi olla ainoa ratkaisu.
– Yleensä ruokien määrä laajenee hiljalleen, mutta siinä voi mennä vuosia.
Pakottamalla tilanne ei kuitenkaan ravitsemusterapeutin mukaan parane.
Maltti on valttia.
– Kun saadaan ravitsemustila hyväksi ja lapsi virkeäksi, hän on suotuisa maistelemaankin kaikkea.
Toimittaja Heli Kaski haastatteli Ruukku ry:n toiminnanjohtajaa ja ravitsemusasiantuntijaa Silja Varjosta: