Syksyllä 2024 loviisalainen Jan-Erik Meriheinä sairastui vakavasti legionellabakteerin aiheuttamaan tautiin.
Hän epäilee, että tartunta oli peräisin aivan naapurissa sijaitsevasta Loviisan satamasta. Siellä säilytettiin ja käsiteltiin tuohon aikaan runsaasti ulkomailta tulleita jätepaaleja avonaisilla ulkoalueilla.
Terveysviranomaiset ovat arvioineet, että jätepaaleista voi siinä yhteydessä levitä ilmaan mikrobeja, kuten legionellaa.
Satamajohtajan mukaan tartunnan alkuperä satamasta on kuitenkin epätodennäköinen.
Loviisan legionellatapauksesta on aiemmin kirjoitettu Borgåbladetissa.
Makasi tiedottomana viikon
Jan-Erik Meriheinän sairastama tauti oli niin vakava, että hän meni tajuttomaksi ja joutui yli viikoksi hengityskoneeseen. Vaimo Thérèse Meriheinä muistaa, kuinka raskasta oli elää epävarmuudessa.
– Häneen ei saanut mitään yhteyttä. Siellä itkettiin paljon. On Jumalan lahja, että Janne on yhä elossa.
Jan-Erik Meriheinä ei itse muista tästä ajasta mitään.
– Olin täysin tiedoton kaikesta, mitä tapahtui. Kesti monta kuukautta ennen kuin pystyin tekemään yhtään mitään, hän kertoo Ylen MOT-ohjelmassa Rahakas jäteralli.
Kotiin pääsy vaati pitkän kuntoutuksen: kävelemään ja syömään piti opetella uudestaan.
MOT: Rahakas jäteralli
Jätteiden mukana tuli kalman haju
Vuonna 2022 Loviisan sataman kautta kulki vielä melko vähän poltettavaksi tarkoitettuja jätepaaleja. Parin seuraavan vuoden aikana määrä kymmenkertaistui. Jätteitä on tuotu muun muassa Italiasta, Iso-Britanniasta, Irlannista ja Puolasta.
Rajusti kasvaneen tuonnin myötä lisääntyivät myös ongelmat: hajuhaitat, kärpäset ja rotat.
Kevään 2023 jälkeen Uudenmaan Ely-keskus sai vuoden aikana noin sata ilmoitusta jätteiden aiheuttamista haitoista. Niistä levisi muun muassa ”kalman hajua”, joka oli ajoittain niin voimakas, etteivät sataman naapurit voineet oleskella ulkona.
Jätteiden mukana lähialueelle tuli myös runsaasti kärpäsiä.
Ongelmat eskaloituivat seuraavan vuoden kesällä. Kesäkuussa Meriheinän perheeseen syntyi lapsenlapsi. Vauvaa ei voinut nukuttaa hajun takia ulkona koko kesänä, pariskunta kertoo.
– Haju oli niin hirveä, että meinasin oksentaa, Thérèse Meriheinä sanoo.
Kaksi kuukautta myöhemmin Jan-Erik Meriheinä sairastui legionellaan. Hän ja Thérèse Meriheinä epäilivät yhä, että tartunta oli peräisin Loviisan sataman ulkoalueille varastoiduista, haisevista jätepaaleista.
Ennen sairastumistaan Jan-Erik Meriheinä oli liikkunut vain kotona ja merellä sataman läheisyydessä.
Tartunnan alkuperää ei löytynyt
Terveysviranomaiset ovat todenneet, että jätepaalien käsittely satamassa on voinut vapauttaa ilmaan mikrobeja, kuten legionellabakteeria. Siinä yhteydessä mikrobit voivat kulkeutua tuulen mukana asuinalueille.
Loviisan ympäristönsuojeluviranomainen totesi näin lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka käsitteli keväällä 2025 sataman ympäristölupaa koskevaa kiistaa.
Meriheinän sairastumisen jälkeen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutki perheen vesijärjestelmän ja pihapiirin. Kasvihuoneesta löytyi pieniä määriä muita legionellalajeja, mutta ei juuri sitä lajia, joka vei Jan-Erik Meriheinän sairaalaan. Hänen vakavan sairautensa aiheutti harvinainen, maaperästä peräisin oleva Legionella longbeachea -bakteeri.
Syksyllä 2024 sataman alueen hulevesikaivoista löytyi yhdessä otetussa näytteessä runsaasti legionellaa. Satamassa esiintyneestä bakteereista ei kuitenkaan tehty tarkempia tutkimuksia.
Porvoon ympäristöterveydenhuollon mukaan satamaan tuotava kierrätyspolttoaine voi sisältää legionellaa.
Jan-Erik Meriheinän sairastuttanut Legionella longbeachea tarttuu pääasiassa maaperästä, kuten kompostista tai mullasta. Satamassa olevista jätteistä ei kuitenkaan otettu lainkaan näytteitä, koska viranomaisen tavoitteena oli selvittää hulevesien laatua ja niiden vaikutuksia ympäristöön.
Meriheinän sairastuman legionellatartunnan alkuperä jäi näin ollen selvittämättä, mikä on herättänyt ihmetystä Thérèse Meriheinässä.
– Kysyin THL:ltä tartunnan alkuperästä, mutta he eivät osanneet sanoa, mistä se oli peräisin, hän kertoo.
Satama kiistää yhteyden jätteisiin
Sataman johtajan Tiina Vepsäläisen mukaan on hyvin vähän viitteitä siitä, että tartunta olisi ollut lähtöisin satamasta tai jätekasoista.
– Satamasta on useampi sata metriä lähimpään asutukseen. Pidän hyvin epätodennäköisenä, että täältä olisi lentänyt jotakin sinne ja mennyt henkilön hengitysteihin.
Sataman mukaan ulkomailta tuotavia jätepaaleja säilytetään nykyään sisätiloissa.
Meriheinän perhe teki tapauksestaan rikosilmoituksen Itä-Uudenmaan poliisille, joka totesi, että Loviisassa on tehty useita muitakin rikosilmoituksia ulkomaisten jätteiden aiheuttamista ongelmista.
Esitutkintaa ei aloitettu, koska poliisin mukaan yhdessäkään tapauksessa ei ollut viitteitä rikoksesta eikä poliisilla ollut toimivaltaa puuttua sataman ympäristöluvan ehtoihin.
Jätetuontia käsittelevän MOT-ohjelman Rahakas jäteralli voi katsoa Yle Areenasta.