Valtamerisoutaja Jari Saario on pääsemässä määränpäähänsä, mutta toisella tapaa kuin oli suunnitellut.
Merihädästä viime viikonloppuna pelastettu Saario vastaa Ylen puhelinsoittoon Cymona Eagle -rahtilaivan kyydistä. Laiva on noin tuhannen kilometrin päässä Kapkaupungista, jonne sen on määrä saapua loppuviikosta.
Saario on silloin ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen kuivalla maalla.
Hätäkutsuun vastanneen rahtialuksen filippiiniläinen miehistö on Saarion mukaan kokenut hänen pelastamisena kunniatehtäväksi ja suureksi ylpeyden aiheeksi.
– Merimiehille tulee harvoin eteen tilannetta, jossa oikeasti pelastetaan jonkun henki.
Saario kertoo olevansa tietoinen kritiikistä, jota hän on saanut pelastusoperaation aikana ja sen jälkeen etenkin sosiaalisessa mediassa.
Arvostelu liittyy siihen, että Saario hankkiutui tempauksellaan itse tilanteeseen, jossa joutui merihätään ja pelastettavaksi.
Saario lähti 11. marraskuuta matkaan Chilestä. Tavoitteena oli soutaa 8 000 kilometrin matka Kapkaupunkiin. Matka olisi kestänyt kolmesta neljään kuukautta.
Saarion matkantekoa kyseenalaistettiin myös ennen lähtöä.
Esimerkiksi kokenut yksinpurjehtija Tapio Lehtinen varoitti Saariota etukäteen reitin vaaroista ja siitä, ”ettei sinne missään tapauksessa pidä lähteä tuon kokoisella veneellä toikkaroimaan”.
– Kun lähtee tekemään historiallista vetoa, siihen liittyy valtavat riskit, ja ne olivat tiedossa, Saario vakuuttaa.
Sosiaalisessa mediassa on pohdittu, paljonko kustannuksia Saarion pelastaminen on mahdollisesti aiheuttanut. Ylen laskelmien mukaan operaation hintalappu voi nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.
Soutajan mukaan hänen pelastamisestaan ei aiheutunut rahtialuksen miehistölle kohtuutonta vaivaa eikä varustamo ole lähettämässä laskua operaatiosta.
– On hassua kuulla syytöksiä siitä, miten paljon pelastamiseni on maksanut yhteiskunnalle. Sinne ei lähtenyt lentokoneita tai sota-aluksia tai muitakaan isoja joukkoja, vaan yksi lähistöllä ollut laiva, Saario sanoo.
”Soutamaan en enää lähde”
Merihätään joutunut Saario odotti pelastajiaan keskellä valtamerta puolitoista vuorokautta. Palomiehenä ja pelastussukeltajana työskennellyt Saario sanoo, ettei mennyt tilanteessa paniikkiin, mutta tiedosti tilanteensa vakavuuden.
– Kyllä siinä kävi mielessä, että tarinan loppu taitaa olla aika lähellä. Jostain sain sellaisen Alisa Vainio -moodin päälle, että vielä painetaan, Saario sanoo viitaten ennätyksiä tehneeseen kestävyysjuoksijaan.
Hän sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen rahtialuksen merimiehille, jotka saivat hänet pelastettua merivedellä täyttyvästä veneestä hankalissa olosuhteissa. Hän ei meinannut uskoa itsekään todella pelastuvansa, ennen kuin oli turvassa laivan kannella.
Hypotermiasta kärsinyt Saario kertoo saaneensa rahtialuksella hyvää hoitoa ja voivansa olosuhteisiin nähden hyvin.
Vaikka henki ja terveys säästyivät, taloudellista tappiota Saario sanoo kärsineensä huomattavasti. Hänen oli tarkoitus myydä veneensä matkan lopuksi, mutta pahasti vaurioitunut alus jäi keskelle valtamerta.
Matkan budjetti oli noin 450 000 euroa, josta osan oli maksanut Saario itse ja osan matkaa sponsoroineet yritykset.
Soutaja sanoo olevansa ylpeä suorituksestaan, ja että myös jälkeenpäin ajateltuna tekisi saman reissun uudelleen. Enää toista kertaa hän ei kuitenkaan aio reittiä yrittää, vaikka päätavoite jäikin puolitiehen.
Kap Hornin eli Etelä-Amerikan eteläisimmän kärjen Saario kiersi tiettävästi ensimmäisenä yksinsoutajana maailmassa.
– Luulen, että tällä suorituksella mentiin jo merenkulun historiaan.
Kun Saario pääsee perille Etelä-Afrikkaan, hän aikoo mahdollisimman pian varata lennon takaisin Suomeen perheensä luo.
Tarkempia suunnitelmia Saario ei ole vielä tuleville kuvioilleen tehnyt, mutta yksi asia on varmaa.
– Soutamaan en kyllä enää lähde. Nyt alkaa varmaan perheellekin riittää soutureissut.