Turkulaisessa hoivakodissa kuolleen naisen omaiset olivat tietoisia hoivakodin käyttämistä rajoittamistoimenpiteistä.
Kuolleen naisen käly Tuulikki Kanninen kertoo Ylelle, ettei heiltä ollut kuitenkaan kysytty lupaa tuoliin sitomisesta. Kannisen mieheltä oli pyydetty lupa ainoastaan turvaliivin käyttöön öisin.
– Siellä käydessämme näimme vöitä hänen huoneessaan ja arvasimme, että kyllä häntä ilmeisesti sidotaan. Kerran mieheni kysyikin hoitajalta, onko hänen kanssaan ollut vaikeuksia, mutta ei sitä haluttu myöntää, Kanninen kuvailee.
Lounais-Suomen poliisi kertoi lauantaina tutkivansa turkulaisessa Esperi Caren hoivakoti Otsossa joulukuun alussa tapahtunutta kuolemantapausta. Turun Sanomien tietojen mukaan nainen oli sidottu tuoliin ja hän kuoli kuristumalla.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Riikka Laaksonen ei vahvistanut maanantaina Turun Sanomien tietoja. Hän ei kommentoi tässä vaiheessa myöskään rikosnimikkeitä, joilla tapausta tutkitaan.
Nainen koettiin vaikeahoitoiseksi
Käly Tuulikki Kannisen mukaan omaiset eivät tiedä varmuudella, kuoliko heidän läheisensä yksin omassa huoneessaan tai kauanko hän oli ollut vöissä sidottuna.
Kuolinsyyn omaiset kuulivat poliisilta suullisesti. Kirjallisia dokumentteja he eivät ole toistaiseksi nähneet.
– Poliisi käytti sanaa tukahtuminen, sanoo Kanninen.
Muistisairas nainen ehti asua hoivakoti Otsossa vain noin kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Hänet siirrettiin Turkuun salolaisesta hoivakodista, jossa hänet koettiin Kannisen mukaan liian vaikeahoitoiseksi. Ruokailussa hän saattoi Kannisen mukaan ottaa ruokaa muiden lautaselta tai kiivetä pöydälle.
– Meille kerrottiin, että tämä paikka on erikoistunut hankalampiin tapauksiin. Toiset potilaat saattoivat arastella häntä, koska hän oli niin sosiaalinen, vihelsi ja lauloi ja olisi halunnut jutella kaikkien kanssa, Kanninen kuvailee.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen tulosaluejohtaja Eeva-Sirkku Pöyhönen vahvistaa, että Esperi hoivakoti Otso tarjoaa vaativaa muistisairaiden ympärivuorokautista palveluasumista. Joulukuun lopussa yksikössä oli 17 Varsinais-Suomen hyvinvointialueen asiakasta.
Esperi: ”Rajoittaminen viimesijainen keino”
Laatujohtaja Eeva Ketolan mukaan rajoittamistoimia käytetään Esperi Caren hoivayksiköissä aina viimesijaisena keinona. Rajoittamistoimiin on oltava lääkärin lupa, joka tehdään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
– Vapautta ei saa rajoittaa ennen kuin kaikki muut keinot on arvioitu ja todettu riittämättömiksi, ja ainoastaan silloin, kun asiakkaan tai toisen henkilön terveys ja turvallisuus on vakavasti vaarassa, Ketola painottaa.
Hän ei ota kantaa siihen, miten usein rajoittamistoimia voidaan käyttää tai kuinka kauan kerrallaan potilaan liikkumista voidaan rajoittaa.
– Rajoittaminen ei perustu lakisääteisiin määräyksiin, eli meillä ei ole tästä eksaktia ohjeistusta.
Varhan tulosaluejohtaja Eeva-Sirkku Pöyhönen huomauttaa, että rajoittaminen on lopetettava heti, kun se ei ole enää välttämätöntä. Lääkärin päätöksessä on nimettynä väline, jolla itsemääräämisoikeutta rajoitetaan.
– Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on lain mukaan niin merkittävä päätös, että siitä on keskusteltava asiakkaan itsensä kanssa. Jos asiakas ei kykene ottamaan asiaan kantaa, asiasta on keskusteltava laillisen edustajan tai lähiomaisen kanssa. Se on meidän ohjeistuksemme, sanoo Pöyhönen.
Pöyhönen myös sanoo, että jokaisesta uudesta rajoittamispäätöksestä tehdään erillinen päätös ja asiasta keskustellaan asiakkaan tai omaisen kanssa.
Laatujohtaja Eeva Ketola ei ota kantaa, aiotaanko Esperi Caren rajoittamiskäytäntöjä muuttaa Turun kuolemantapauksen takia.
–Tämä on todella valitettava tapahtuma, josta haluan esittää syvät osanottoni läheisille. Tässä vaiheessa en voi ottaa asiaan enempää kantaa viranomaistutkinnasta johtuen.
Sitominen on professorin mukaan resurssikysymys
Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä ei yllättynyt turkulaisen hoivakodin tapauksesta. Kivelä kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
– Yksi syy siihen, että tällaista tapahtuu, on se, että henkilökunnalla ei ole aikaa käydä tarpeeksi usein katsomassa, kuinka paljon tämä sidottu ihminen rimpuilee, Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan hän on osannut odottaa tämänkaltaisten tapausten nousevan esiin väestön ikääntyessä ja hoitohenkilökunnan vähentyessä.
– Minä en puhu sitomista vastaan, mutta sitominen on tehtävä oikein. Minun mielestäni tämä ei ole hoitoeettinen kysymys, vaan tämä on resurssikysymys, Kivelä toteaa.
Sirkka-Liisa Kivelä ei muista kuulleensa rajoittamistoimenpiteden johtaneen kuolintapauksiin, mutta kertoo kuulleensa lukuisilta omaisilta niistä aiheutuneen vammoja.
– Murtumia ja mustelmia, Kivelä listaa.
Korjattu 13.1.2026 klo 8:12 haastateltavan nimi.