Turkin suurimman kaupungin Istanbulin länsilaidalla avautuu valtava kaivosalue. Näkymä olisi hulppea, jos sitä eivät pilaisi rinteillä lojuvat muoviroskat.
Lähempää katsottuna paljastuu, että suurin osa roskista onkin lähtöisin Euroopasta. Rinteestä löytyy kasoittain litistettyjä saksalaisia margariinipakkauksia, maitotölkkejä ja juustopakkauksia. Vieressä lojuu muovipussi, jossa lukee englanniksi: kierrätettäväksi.
Miten nämä roskat ovat tänne päätyneet?
Kuuntele Areenassa aihetta käsittelevä Ulkolinja-podcast: Turkista on tullut eurooppalaisen muovijätteen kaatopaikka
Rinteen yläpuolella sijaitsee muutamia jätteenkäsittelylaitoksia. Yksi niistä kuuluu Şenol Gündoğdulle, joka kierrättää noin vuosi sitten toimintansa aloittaneessa tehtaassaan pääasiassa muovipusseja ja pakkausmateriaaleja.
Turkista tuli eurooppalaisen muovijätteen suurin ostaja vuoden 2018 jälkeen, kun Kiina päätti lopettaa muoviroskien maahantuonnin. Euroopan parlamentin mukaan Euroopassa ei ole riittävästi kapasiteettia jätteiden käsittelyyn.
Tämän seurauksena Turkin kaupunkeihin on noussut jätteenkäsittelylaitoksia kierrättämään pääasiassa saksalaisten, brittiläisten ja hollantilaisten muovijätteitä. Niitä rahdataan maahan kuukausittain kymmeniä tuhansia tonneja.
Tällä on ollut ikäviä seurauksia. Tutkijoiden mukaan vain noin puolet Turkkiin saapuvasta muovista pystytään käyttämään uudelleen. Loput päätyvät joko poltettavaksi tai dumpatuiksi syrjäisiin paikkoihin, kuten Gündoğdun tehtaan taakse.
Gündoğdun tehtaalla työstettävät materiaalit ostetaan tällä hetkellä Turkista, mutta omistaja on kiinnostunut eurooppalaisesta muovista. Se on nimittäin verrattain halpaa.
Kierrätyksestä on vaikea saada voittoa
Muovin kierrätys on kallista puuhaa sääntöjä noudattamalla, eikä siitä saa aikaan voittoa, huomauttaa turkkilainen meribiologi ja ympäristötutkija Sedat Gündoğdu Çukurovan yliopistolta Adanasta.
– Teollisuusmaat haluavat ulkoistaa muovin kierrättämisen Turkin kaltaisiin maihin, joissa sääntöjä voidaan kiertää, hän sanoo.
Muovin hävittäminen aiheuttaa tulipaloja ja ympäristöhaittoja
Koko kierrätysprosessi alkaa ostetun muovijätteen lajittelusta.
– Sisällä saattaa olla roskaa, eri muoviryhmiin kuuluvaa jätettä. Ja roskat menevät roskalaatikkoon, Şenol Gündoğdu sanoo.
Mitä näille roskille sitten tehdään?
– Me myymme ne eteenpäin.
Şenol Gündoğdu sanoo, että vain noin yksi prosentti hänen ostamastaan muovijätteestä on silkkaa roskaa, jolle ei ole käyttöä.
Tutkija Gündoğdun mukaan usein puhutaan kuitenkin jopa 40–50 prosentista.
– Ne saatetaan lähettää jätteenhävityslaitoksiin poltettavaksi, mikä ei ole oikeastaan laillista, mutta he vain vaihtavat muovin luokittelumerkin, hän sanoo.
Käytännössä ulkomailta kierrätettäväksi tuotu muovi voidaankin ilmoittaa käsitellyksi jätteeksi, joka on mahdollista hävittää polttamalla hävityslaitoksissa.
Palavan muovin käry leijuu ilmassa, kun lapset leikkivät läheisessä puistossa.
Paljon yleisempää ja halvempaa tehtaille on kuitenkin hankkiutua roskista itse eroon. Ne poltetaan usein tehtaiden takana, mistä seuraa kuukausittain tehdaspaloja.
Kierrätyksestä vakavia terveyshaittoja
Vain pienen matkan päässä Gündoğdun tehtaalta sijaitsee rähjäinen teollisuusalue, jossa kierrätyskeskuksia on noussut pystyyn vieri viereen, lyhyen kävelymatkan päähän asuintaloista ja kebab-kioskeista.
Kiireessä kyhätyn näköisten tehtaiden pihoilla on paaluittain roskaa: muovipusseja, litistettyjä maitopurkkeja ja pakkauksia.
Palavan muovin käry leijuu ilmassa, kun lapset leikkivät läheisessä puistossa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin vuonna 2022 tekemän raportin mukaan muovin kierrätys on aiheuttanut vakavia terveysongelmia Turkissa niin tehtaiden työntekijöille kuin alueiden asukkaille.
Tehtaat toimivat liian lähellä asutusta, siitäkin huolimatta, että Turkin lainsäädännön mukaan näin ei saisi olla.
Tutkijoiden mukaan muovin kierrätyksestä syntyvät saasteet aiheuttavat lyhyellä aikavälillä astmaa, hengitysvaikeuksia ja silmien ärsytystä. Human Rights Watchin mukaan saasteet liitetään myös kohonneeseen syöpäriskiin, neurologisiin vaikutuksiin sekä hedelmättömyyteen.
Saksa on vain läpikulkumaa muovijätteelle
Suomi ei virallisesti lähetä muovia Turkkiin. Mutta Saksaan kyllä. Onko mahdollista, että suomalaisia muoviroskia päätyisi tänne Saksan kautta?
Sedat Gündoğdun mukaan se on todennäköistä.
– Se, että joku maa lähettää muovia Saksaan, tarkoittaa sitä, että tämä maa on vain läpikulkumaa, Gündoğdu sanoo.
– Voimme sanoa, että suomalaista muovia siis päätyy kolmansiin maihin Saksan kautta. Tiedämme tämän muiden maiden kuten Ruotsin, Tanskan ja Norjan perusteella, hän jatkaa.
Lisätietoa jätteiden kansainvälisistä siirroista löytyy ympäristöhallinnon sivulta.
Gündoğdu painottaa, miten huonosti säänneltyä muovin kierrättäminen on. Tilastot perustuvat yleensä vapaaehtoisesti ilmoitettaviin tietoihin, ja konteista paljastuu usein jotain täysin muuta kuin niiden on ilmoitettu sisältävän.
Muovin häviäminen luonnossa kestää satoja vuosia. Kaikesta maailman muovista vain noin yhdeksän prosenttia pystytään kierrättämään.
Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, ovat vaatineet EU-maita lopettamaan muovin kierrätyksen ulkoistamisen Turkin kaltaisiin maihin.
Nämä paketit, jotka saksalaiset ovat luulleet kierrättäneensä, lojuvat Istanbulin rinteillä vielä sukupolvien ajan.
