Uusi raittiusihanne nostaa päätään Suomessa, arvioi sosiologian dosentti Antti Maunu Helsingin yliopistosta. Yksi esimerkki ilmiöstä on työpaikkojen tiukentuneet alkoholilinjaukset.
Esimerkiksi hyvinvointialueet käyttävät rahaa alkoholiostoihin hyvin kohtuullisesti, jos ollenkaan.
Maunu on perehtynyt suomalaiseen alkoholikulttuuriin. Hän tutkii parhaillaan sitä, miten suomalaisten juomatottumukset ovat muuttuneet. Maunu on väitellyt tohtoriksi biletyksen sosiaalisesta merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle.
– Näyttää siltä, että alkoholia pidetään yhä enemmän, ei pelkästään turhana ja tarpeettomana rahan menona, vaan myös kyseenalaisena asiana. Perinteisen raittiusaatteen mukaisesti sen nähdään uhkaavan hyvää arkea, työtä, taloutta, perhe-elämää ynnä muuta, Maunu sanoo.
Asenteet muutoksessa
Maunu muistuttaa, että alkoholin kokonaiskulutus on laskenut noin 20 vuotta. Kulutus on nyt hänen mukaansa 1970-luvun puolivälin tasolla.
Samaan aikaan alkoholin tarjonta on laajentunut ja elintaso kohentunut. Saatavuus ja rahatilanne eivät siis yksinomaan vaikuta juomiseen, vaan taustalla on myös asennemuutos. Alkoholinkäyttö nähdään jopa tuomittavana.
Maunun mukaan alkoholi halutaan jättää elämästä ja juhlimisesta jopa kokonaan.
– Alkoholi ei ole enää hiljainen, kaikissa tilanteissa mukana oleva hyvä ja vahva ystävä, kuten parikymmentä vuotta sitten, Maunu kuvailee.
Kansan tottumukset uivat edustuspöytiin
Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jossa hyvinvointialue ei tarjoa alkoholia alkoholia kuin poikkeustapauksessa, alkoholin terveyshaitat ovat keskeinen syy tiukkaan linjaan.
Onko hyvinvointialueiden kohdalla kyseessä esikuvan antaminen vai oman julkikuvan kiillottaminen? Dosentti Maunu uskoo, että taustalla on molempia syitä. Hän epäilee, että silmäätekevien juomistottumukset muokkaisivat suoraan mielipidettä juomisesta suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Uskon, että heidän juomatapojensa muuttuminen, kenties kuivuminen, toimii indikaattorina siitä laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka näyttää olevan vahvana käynnissä, Maunu summaa.
Kysyntä luo tarjontaa
Tyypillisesti hyvinvointialueiden alkoholitarjoilut ovat ruokailuita, joihin liittyy aterian kanssa nautittava viinilasillinen.
Lahtelaisen ravintola Rouxin ravintolapäällikkö ja sommelier Timo Lemettinen sanoo, että tavallisten ravintolaruokailijoiden kulutuksessa alkoholittomien viinien kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueeltakin kerrotaan, että yhä useammin heidän järjestämissään tarjoiluissa on alkoholiton vaihtoehto.
Sommelier Lemettinen sanoo, että alkoholittomien viinien taso on kehittynyt huomattavasti ja nopeasti, mutta laadukkaisiin alkoholillisiin viineihin on vielä iso ero.
– Valkoviineissä päästään jo melko lähelle, mutta punaviineissä ero on isompi. Alkoholin poistaminen viinistä vaikuttaa myös sen makuun, Lemettinen kertoo.
Juomisella ja juomisella on eroa
Onko siis iso synti täydentää päivällinen ruuan makuun sopivalla viinilasillisella? Antti Maunu katsoo, että illallisilla nautitut ruokaviinit ovat alkoholikulttuurin näkökulmasta hyvin turvallinen tapa juoda. Sitä ei voi rinnastaa vaikkapa torin laidalla siemaistuun kossuhuikkaan.
Julkisuuskuva ei vaarannu parista viinilasista, mutta tavallisen kansalaisen silmissä se voi olla elitististä, Maunu arvioi.
Seuraavaa kysymys onkin, johtaako raittiusihanteen nousu vastakkainasetteluun raittiiden ja alkoholia juovien välillä? Maunun mukaan jo nyt on nähtävissä merkkejä siitä, että ihmiset jakautuvat ”parempiin ja huonompiin” ihmisiin.
– Etenkin ennen 1960-lukua juoppoja saatettiin ihan avoimesti pitää toisen luokan kansalaisina. Henkilökohtaisesti toivon, ettei näin käy, sosiologian dosentti Antti Maunu summaa.