Jasmi Joensuu otti lauantaina Val di Fiemmessä uransa ensimmäisen henkilökohtaisen maailmancupin voiton. Johanna Matintalo oli viides, Joni Mäki seitsemäs ja Jasmin Kähärä kymmenes.
He kaikki hiihtivät kauden parhaat sijoituksensa, vaikka toki Tourin aikana moni huippunimi on jo jättäytynyt sivuun. Samalla radalla kisataan sama matka, perinteisen sprintti, myös Milano-Cortinan olympialaisissa helmikuussa.
Naisten maajoukkuevalmentajan Reijo Jylhän ajatukset loistopäivän päätteeksi kääntyivät myös huollon suuntaan.
– Mehän kävimme huollon kanssa ennen erävaihetta sellaisen keskustelun. Huolto sanoi, että jos valmennus tekisi yhtä hyvin töitä kuin huolto, olisimme ihan ylivoimaisia. Ehkä tässä pitää vielä valmennuksen kanssa käydä keskinäinen keskustelu, Jylhä veisteli.
Myös Joensuu hehkutti koko joukkueen voittoa, kiitteli huoltoporukkaa ja kertoi hiihtäneensä toissa päivänä pakasta vedetyillä suksilla.
Selkeä taktiikka
Jylhän mukaan Joensuun dominoivan esityksen taustalla oli selkeä taktiikka.
Paljon porua herättäneelle sprinttiradalle on olympialaisia varten tehty muutoksia. Radan päänoususta, niin sanotusta Zorzi-noususta ei enää lähdetä suoraan laskuun, vaan väliin on lisätty tasamaan työpätkä.
Joensuu oli lämmittelyvetonsa jälkeen todennut, että rata tuntuu erittäin pitkältä, mutta viimeinen nousu ja sen jälkeen maaliintulo muodostavat lähes puolet matkasta.
– Jasmi säästeli niin, että hiihti mahdollisimman helpolla viimeiseen nousuun asti ja tuli sitten lopun niin kovaa kuin pystyy, Jylhä kertasi.
Edellisen kerran suomalainen on juhlinut maailmancupin henkilökohtaista sprinttivoittoa vuonna 2013, kun Mona-Liisa Nousiainen (os. Malvalehto) oli ykkönen Liberecissä.
– No kun tässä on joitain otsikoita lukenut, että Suomen hiihto on romahtanut, niin on se romahtaneelta hiihdolta aika hyvä ylösnousu, että tuli maailmancupin voitto ja viitossija, Jylhä murjaisi.
– On sillä merkitystä. Ennen kaikkea sillä on merkitystä Jasmille itselleen, koska hän on metsästänyt tuota voittosijaa jo pitkään.
Jylhän yhteenveto rataan tehdyistä muutoksista kuului, että enää viimeisellä laskulla ei ainakaan naisissa ole niin valtavan ratkaisevaa merkitystä.
– Sieltä ei tultu niin sanotusti linkoamalla edelle. Miehissä oli joitakin eriä, että oli samankaltaista kuin viime vuonna, mutta ei esimerkiksi sellaista mäen päällä kyttäämistä.
Tähän vaikuttaa Jylhän mukaan viimeisen nousun jälkeen hiihdettävä uusi, 10–20 sekunnin työpätkä, jolla syntyi isoja eroja.
Olympialaisia ajatellen mieli on lauantain menestyjien osalta kirkas.
– En näe mitään syytä, etteivätkö ne tavoitteet, joita urheilijat ovat itse asettaneet, olisi mahdollisia. Ei tämä ainakaan heikennä sitä asetelmaa, Jylhä tiivisti sprinttipäivän.
Joensuu kuvaili palkintojenjaon jälkeen, että tällä kaudella finaaliin pääsy on ollut ongelma, mutta kestävyyspuolestaan hän ei ole ollut huolissaan.
Joensuun mukaan erissä pidettiin aika verkkaista vauhtia.
– Jos miettii, kuinka kovaa radalla pääsisi, niin se on aika monta sekuntia. Se oli tietysti hyvä lähtökohta ennen viimeistä nousua. Olen sen tiennyt, että tämä on minulle hyvä rata.
– Täällä on paljon sellaisia elementtejä, joista tykkään. Joku taisi sanoa, että minulla on distanssikiri. Sprinttereiden pitää olla sopivan väsyneitä, että pärjään kirissä.
Olympialaisiin Joensuu kertoi suuntaavansa ennen kaikkea nöyränä.
– Voi olla täysin eri keli, täysin erilainen päivä, vaikka sama rata. Viisi viikkoa olympialaisiin, ja olen tehnyt tosi paljon töitä viime olympialaisista lähtien. Totta kai tämä oli itselleni hieno osoitus, että kaikki on mahdollista.
Johanna Matintalo itkuisena
Päivän toinen suomalaisfinalisti Johanna Matintalo puolestaan saapui haastatteluun itkien.
– No oli tosi haastava päivä. Ihan alusta loppuun. Karsintahan oli tuloksena ihan hyvä, kun olin kuudes. Se oli tosi vaikeaa, minulla oli isoja pitovaikeuksia. Niitä yritettiin erävaiheeseen korjata. Testasin ennen alkuerää suksea, eikä se ollut vieläkään tarpeeksi pitävä, Matintalo perkasi tunteenpurkaustaan.
Matintalo kertoi pyytäneensä lisää pitoa, mutta suksea ei ehditty enää testaamaan.
– Olisin vaan halunnut, että suksi pitää tänään, mutta kaikki, jotka kisaa seurasivat, näkivät varmasti, ettei se yhdessäkään erässä pitänyt.
Matintalo totesi, että hänellä oli suksikalustonsa kanssa ylitsepääsemättömiä haasteita, mutta yleisesti Suomen huolto onnistui, kuten Joensuun voitto osoitti.
– Se turhauttaa ihan älyttömästi, koska koko päivän taistelin epätoivoisesti, mutta tulos on silti tämä. Kait sekin jostain kertoo.
Kaikesta huolimatta Matintalo nousi Tourin kokonaiskisassa jo viidenneksi. Hän totesi, ettei ole ehtinyt kokonaistilannetta pohtia.
– Lähdin Tourille mielessäni yksittäiset hyvät kisat eikä kokonais-Tour. Minulta kysyttiin aiemmin, mikä on ollut yksittäinen huippuhetki Tourilla. Sanoin, että tasaisuus. Tasaista puurtamista.
– Ehkä se kertoo jotain perustasosta, mutta en koe saaneeni yhdessäkään kisassa huippuonnistumista.
Matintalolta ei turhautumisensa vuoksi irronnut syvempää analyysia radasta tai olympianäkymästä.
– Nyt ovat vielä tunteet pinnassa, niin sellainen fiilis, ettei huonomminkaan voi mennä. Ehkä se on hieman radikaalisti ilmaistu.
Sen Matintalo allekirjoitti, että rata sopii hänelle ja rataan tehdyt muutokset toimivat ainakin naisille.
– Muutokset ovat vieneet kisan luonnetta oikeaan suuntaan. Tuli eroja ennen viimeistä laskua. Se tekee kilpailusta rehellisemmän.
Tour de Ski huipentuu sunnuntaina vapaan hiihtotavan 10 kilometrin kisoihin. Lähetys miesten kilpailusta TV2:ssa, Yle Areenassa ja Yle-sovelluksessa kello 12.25 alkaen ja naisten kilpailusta kello 16.25 alkaen.