Uudenvuoden revyyperinne elää vahvana Pohjanmaalla erityisesti ruotsinkielisten keskuudessa.
Kokkolalainen Karleby Ungdomsförening eli KUF aloittaa kauden revyyllään Langarg, joka on järjestyksessään jo 70.
Mats Holmqvist on ohjannut niistä kymmenkunta ja ollut jollain tapaa mukana 20–25:ssä. Tai oikeastaan lähes koko ikänsä, sillä jo lapsena hän vähintään katsoa tapitti esitykset – yleensä kaikki näytökset.
– Oli jopa vähän maaginen kokemus lapsena nähdä, kun aikuiset leikkivät lavalla, Holmqvist sanoo.
Perinne on rantautunut länsirannikolle Ruotsista sikäläisten revyykuninkaiden mukana, ja jo pitkään revyitä on uudenvuoden jälkeen tehty monissa pienissä kunnissa ja jopa kylissä.
Lähes 50 000 asukkaan Kokkola on KUFilaisten mukaan poikkeuksellisen suuri paikkakunta revyyn areenaksi.
Perinne ei kuitenkaan osoita mitään hiipumisen merkkejä.
– Se minuakin jokseenkin hämmästyttää, että nuoret vielä hakeutuvat tähän toimintaan. Moni muu asia on laantunut tai muuttunut, mutta revyitä halutaan olla tekemässä, sanoo Holmqvist.
Päällimmäinen tekijä on yhteisöllisyys.
– Jos pystyt yhdessä tuottamaan jotain, mille ihmiset nauravat, niin se on valtava palauteryöppy.
”Kyllä naapurikin ymmärtää”
Käsikirjoitusta alettiin työstää jo syyskuussa isolla porukalla. Olennainen osa revyytä on paikallinen murre, jota tekijät haluavat vaalia, kunhan roolihahmo sen sallii.
– Ja murre on kauhean iskevä, sillä on helpompaa tehdä huumoria kuin standardiruotsin kielellä, sanoo käsikirjoituksesta vastaava Pauliina Holmqvist.
Silti sketsit aukeavat myös naapurikuntien ruotsia puhuville, hän vakuuttaa.
Pietarsaaresta KUFin toiminnanjohtajaksi tullut tuottaja Mikaela Kurula vahvistaa, että Kokkolan ruotsi alkaa tulla niin tutuksi, että sanoja voi lipsahtaa kotonakin.
– Mutta pikku hiljaa ne vähän vaikeammat sanat alkavat istua minullekin.
Sanni-Leena Salosella edessä on ensimmäinen revyy edessä, mutta kokemusta hänellä on niin laulamisesta, tanssimisesta kuin näyttelemisestä.
Muualta kotoisin olevalle murre on ollut haaste, samoin porukkaan sukeltaminen, mutta molemmat ovat onnistuneet.
– Yhteisö on ehdottomasti tosi iso vahvuus, ja on tosi mahtavaa olla mukana tällaisessa jengissä.
Kristina Thodén on käynyt lapsena katsomassa revyitä vanhempiensa kanssa ja siirtynyt sittemmin lavan puolelle. Hänen kaltaisiaan on paljon.
– Perinne kulkee monessa perheessä sukupolvelta toiselle täällä Kokkolassa.
Hänelle tärkeää on musiikki, ja laulujen sanoja on saanut harjoitella jopa kaupungilla kävellessä kuulokkeet korvilla.
Jessica Härmälä on kasvanut KUFin lastenteatterin riveissä ja on nyt revyyssä mukana neljättä vuotta. Vuodet ovat tuoneet itsevarmuutta ja uskallusta heittäytyä.
Tekijöiden ikähaitari on Härmälän mielestä tärkeä asia. Nuoret oppivat vanhemmilta ja vievät taas oppia vielä nuoremmille.
– Ja on hyvä, että näkee eri perspektiivejä. Me nuoret tuomme ehkä enemmän ajankohtaisia ja uusia asioita, ja sitten tarvitaan myös sitä vanhaa viisautta ja vanhoja vitsejä ja juttuja.
Meidän tehtävämme on löytää se kulma, mistä pystyy nauramaan tälle hulluudelle
Ohjaaja Mats Holmqvist
Revyyn eräänlaisena alaotsikkona on ohjaaja Mats Holmqvistin mukaan ollut ”tavallinen ihminen vinoutuneessa maailmassa”.
– Meidän tehtävämme ja haaste huumorin tekijöinä on löytää se kulma, mistä pystyy nauramaan tälle hulluudelle.
Asioita käsitellään liioitellen niin paljon kuin pystytään.
– Jos sitten joskus mietittäisiin että hmm, jossain olivat kyllä oikeassa, vaikka yli menivät, naurahtaa Holmqvist.
Mitä korkeampi asema, sitä enemmän kohteen täytyy myös kestää pistävääkin huumoria.
– Ihmistä voi kritisoida siitä, mitä hän tekee, ei siitä, mitä hän on.
Holmqvistin nyrkkisääntönä on ollut ajatella, olisiko hänellä pokkaa istua esityksessä sen henkilön vieressä, josta sketsi kertoo. Useimmiten vastaus on myöntävä.
Pauliina Holmqvist muistuttaa, että sketsit käydään läpi niin isolla porukalla, että niiden sopivuus tulee koeponnistettua moneen kertaa.
– Että jos tämä toimii näille kaikille, niin kyllä se sitten varmasti toimii myös yleisölle.