Liikunnanohjaaja Vilma Lahtinen, 22, jännittää ensin oikeaa, sitten vasenta kättään. Hän kokee pakonomaista tarvetta toistaa liikkeen useasti. Lihasten pitää supistua molemmissa käsissä samalla tavalla, Lahtinen päättää.
Kyse ei ole liikuntasuorituksesta, vaan pakko-oireesta.
– Minusta tuntuu, että jotain kauheaa käy, jos en saa liikettä onnistumaan juuri sillä hetkellä ja täydellisesti, Lahtinen kertoo ajatuksistaan.
Lahtisella on pakko-oireinen häiriö eli OCD. Hänen oireitaan ovat muun muassa toistuvat, ahdistavat pakkoajatukset. Ne liittyvät Lahtisella usein pelkoon itsensä tai läheisen sairastumisesta.
Hän yrittää lievittää ahdistustaan toistamalla tiettyjä pakkotoimintoja, esimerkiksi jännittää käsiään tai räpyttää silmiään.
– Olen todella tietoinen siitä, mitä kehossani tapahtuu. Vähän liiankin tietoinen.
Lahtinen on käynyt usein lääkärissä varmistamassa, ettei tunne ole fyysinen, vaan mielen pakkoajatus.
Se on minun mieleni, joka kiusaa minua.
Vilma Lahtinen
Tietyllä tasolla Lahtinen ymmärtää, ettei liikkeiden toistamisella ole vaikutusta mihinkään. Silti hän ei pysty lopettamaan.
Lahtinen haluaa auttaa muita jakamalla oppimiaan asioita ja kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa.
Symmetrian tarve kilpaurheilussa
Lahtinen oli kova urheilemaan jo lapsena. Hän voimisteli SM-tasolla ja vaihtoi yläkouluikäisenä lajin kilpa-aerobiciin.
Peruskoulun jälkeen Lahtinen lopetti kilpaurheilun ja opiskeli liikuntaneuvojaksi, personal traineriksi sekä ryhmäliikunnanohjaajaksi Varalan urheiluopistossa.
– Nautin siitä, että pystyn liikkumaan työkseni, Lahtinen sanoo.
Valmistuttuaan hän työskenteli ensin liikuntaneuvojana kaksi kesää Kreikassa. Nyt Lahtinen toimii personal trainerina ja ryhmäliikunnanohjaana Tampereella.
Lahtinen kokee, että hänellä oli merkkejä pakko-oireisesta häiriöstä jo lapsena.
– Symmetria, numeraalisuus ja taikausko olivat vahviten läsnä, Lahtinen kuvailee.
Kun valmentaja pyysi tekemään kymmenen liikkeen sarjan, voimistelija vaati itseltään täydellisyyttä. Lahtiselle ei riittänyt, että kädet ja jalat olivat oikeassa asennossa. Myös katse piti kohdistaa ja hengitys rytmittää oikein.
– Miksi ihmeessä teen tällaisia asioita, ja muut eivät?, Lahtinen muistaa pohtineensa.
Oireet muuttuivat iän myötä. Symmetrian tarve ja numeraalisuus korostuivat arjessa. Lahtinen puhui niistä psykiatrilleen ja muistaa saaneensa diagnoosin pakko-oireisesta häiriöstä aikuisena.
Sykkeen nouseminen pelotti
Terveyteen liittyviä pakko-oireita Lahtisella ei aikaisemmin ollut. Hän kertoo niiden puhjenneen yllättäen keväällä 2025.
Lahtinen veti yksityistuntia asiakkaalleen ja säikähti omaa sykettään.
– Minulle tuli salilla sellainen pakokauhu, että varmaan saan jonkun sydänkohtauksen, Lahtinen kuvailee kokemustaan.
Liikunnanohjaaja alkoi pelätä oman sykkeensä nousemista ja jätti omat treeninsä tauolle. Töitä Lahtinen jatkoi, koska siellä hän pystyi keskittymään oman kehonsa sijaan asiakkaisiin.
Lahtisesta tuntuu, että terveyteen liittyvät pakko-oireet alkoivat, kun hänen ystävänsä yllättäen menehtyi.
– Se oli minulle todella shokki. En tajunnut, että niin voi käydä nuorelle, Lahtinen sanoo.
Apua sosiaalisesta mediasta ja liikunnasta
Lahtinen on ottanut paljon selvää pakko-oireisesta häiriöstä ja käsitellyt sitä terapiassa. Hän löysi vähitellen työkaluja oireiden kanssa pärjäämiseen.
– Nykyään tiedän, että se on minun mieleni, joka kiusaa minua, Lahtinen kertoo pakkoajatuksistaan.
Uudet liikuntalajit rohkaisivat Lahtista jatkamaan omia treenejään. Katso videolta, miten liikunta auttaa häntä pakko-oireisen häiriön kanssa.
Ymmärryksen ja tietoisuuden lisääminen ovat Lahtisen mielestä tärkeitä tukipilareita pakko-oireista häiriötä sairastavalle. Hän puhuu omasta sairaudestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa.
Ihmiset ovat Lahtisen mukaan kiittäneet häntä ja kertoneet omia kokemuksiaan.
Siitä tulee hyvä mieli.