Räks vaan.
Jälleen uusi lasikatto rikkoutui tänään työmarkkinoilla, kun Else-Mai Kirvesniemi nimettiin STTK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Kirvesniemi seuraa tehtävässä eläkkeelle jäävää Antti Palolaa. Kuluvan vuoden aikana nainen on noussut johtoon myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ssa sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa.
Keväällä KT:n eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan Markku Jalosen seuraajaksi nousi Henrika Nybondas-Kangas, ja marraskuussa kerrottiin Minna Helteen seuraavan EK:n johdosta ensi keväänä eläköityvää toimitusjohtaja Jyri Häkämiestä.
Korkeakoulutettujen palkansaajankeskusjärjestö Akava sai ensimmäisen naispuheenjohtajansa jo vuonna 2022, kun Maria Löfgren seurasi tehtävässä Sture Fjäderiä.
Nimitysten myötä työmarkkinoiden paalupaikkojen johtajista enemmistö on pian naisia, ensimmäistä kertaa koskaan. Ja jo oli aikakin.
”Vähemmistöön” tunnetuimpien järjestöjen joukossa jää niin sanottujen perinteisten duunarialojen työntekijöitä edustava SAK, jota on jo melkein vuosikymmenen ajan johtanut Jarkko Eloranta. 59-vuotiaalla Elorannallakaan ei ole enää eläkevuosiin pitkä matka.
SAK:n puheenjohtajana ei ole ollut sen historian aikana yhtään naista. Varapuheenjohtajistoon ensimmäinen nainen saatiin vuonna 2020.
Vaikka SAK:n sateenvarjon alle mahtuu myös naisvaltaisten alojen liittoja, keskusjärjestön vaikutusvaltaisimmat liitot ovat miesvaltaisten alojen Teollisuusliitto ja Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT.
Samaan ”äijäkerhoon” kuuluu myös esimerkiksi Suomen yrittäjät, jonka johtajaksi naista ei ole valittu. Vaikka Suomen yrittäjät ei ole työmarkkinakeskusjärjestö sanan varsinaisessa merkityksessä, kyseessä on vaikutusvaltainen toimija.
Eläkepäivät siintävät lähitulevaisuudessa myös nykyisellä toimitusjohtajalla Mikael Pentikäisellä. Hän täytti hetki sitten 61 vuotta.
Nähtäväksi jää, puhaltavatko Elorannan ja Pentikäisen kausien päätyttyä uudet tuulet. En pidättäisi kuitenkaan hengitystäni.
Voisiko taistelupareilla olla yhteinen missio?
On sanomattakin selvää, että keskusjärjestöjen johtajat valitaan pätevyyden perusteella. Lasikattojen rikkojista moni on painottanut, että sukupuolella ei pitäisi olla tehtävän kanssa mitään tekemistä.
Itse kuitenkin toivoisin, että se ei pidä paikkansa. Työmarkkinakeskusjärjestöt käyttävät yhteiskunnassa merkittävää valtaa.
Vaikka työnantaja- ja työntekijäleirin intressit ovat monissa asioissa vastakkaiset, naisjohtajien aikakaudella soisi näkevän, että osapuolet löytäisivät yhteisen sävelen työelämän epätasa-arvoisten rakenteiden muuttamisessa.
Vaikka naisten työelämässä kohtaamat haasteet ovat osin erilaisia eri toimialoilla ja asemasta riippuen, osa ongelmista on yhteisiä.
Miten olisi vaikka sellainen diili, että naisjohtajien myötävaikutuksella esimerkiksi raskaussyrjintään puututtaisiin nykyistä hanakammin ja naisten tappioksi koituva selittämätön palkkaero kurottaisiin umpeen?
Sukupuolten välinen palkkaero on pienentynyt tuskastuttavan hitaasti. Tilastokeskuksen mukaan naisten ansiot ovat 84,1 prosenttia miesten ansioista.
Parhaillaan Suomessa yritetään viedä lakiin EU:n palkka-avoimuusdirektiiviä, mutta poliittiset erimielisyydet ovat jarruttaneet hankkeen edistymistä.
Työnantajapuolella on perinteisesti suhtauduttu nuivasti esimerkiksi palkkojen avoimuuteen. Selitys on yksikertainen: Se maksaa.
Palkkojen avaaminen tekee kuitenkin perusteettomien palkkaerojen tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta helpompaa.
Raskaussyrjintä sen sijaan kohdistuu etenkin nuoriin naisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan jopa joka neljättä raskaana olevaa on syrjitty työssä raskauden takia.
Hallitus laittoi juuri lausuntokierrokselle lakimuutokset, joilla raskaussyrjintää pyritään kitkemään. Vastaisuudessa työnantajan pitäisi muun muassa antaa kirjallinen selvitys määräaikaisen työsuhteen päättämisen syistä, mikäli työntekijä on kertonut olevansa raskaana.
Samaan aikaan hallitus on kuitenkin muuttamassa työsopimuslakia siten, että vastaisuudessa määräaikaisen työsuhteen solmiminen enintään vuodeksi ei vaatisi erillistä perustetta. Lakimuutosten on tarkoitus edetä eduskuntaan pian.
Palkansaajakeskusjärjestöt ovat kritisoineet lakia siitä, että se voi toteutuessaan lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä ja heikentää entisestään nuorten tilannetta työmarkkinoilla.
Esimerkiksi STTK katsookin, että hyvistä aikeista huolimatta hallituksen toimet kokonaisuudessaan kasvattavat syrjinnän riskiä, eivät pienennä sitä.
Uusia toimia siis tarvitaan, ja työpaikoilla tarvitaan asennemuutosta.
Naiset ovat muutenkin miehiä useammin epätyypillisissä työsuhteissa, esimerkiksi pätkätöissä. Myös esimerkiksi osa-aikatöiden tekeminen on naisilla miehiä yleisempää – usein vastoin omaa tahtoa.
Naisten vuoro
Johtotehtäviin nousseiden naisten toivoisi tasoittavan tietä myös seuraavien sukupolvien naisille.
Yksi keino tähän olisi se, että yhtiöissä naisia kohdeltaisiin reilusti esimerkiksi ylennyksien myöntämisessä.
Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan naisten osuus suurten pörssiyhtiöiden johtoryhmissä nousi tänä vuonna 40 prosenttiin. Hyvä niin.
Pienissä pörssiyhtiöissä naisia oli johtoryhmien jäsenistä kuitenkin vain alle kolmannes. Vuoden 2024 lopussa pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista vain joka kymmenes oli nainen.
Omaa viestiään kertoo myös muun muassa se, että vain alle 1,5 prosenttia suomalaisista pääomasijoituksista menee naisten perustamille startup- ja kasvuyrityksille.
Heitänpä siis vielä yhden villin ajatuksen: Mitäpä jos vastaisuudessa pöydän molemmilla puolilla sitouduttaisiin tavoitteeseen, että jonain päivänä sukupuolella ei tosiaan olisi mitään väliä työelämässä?
Siihen on vielä matkaa.
Artikkelin kommentointi suljettu etuajassa moderoinnin ruuhkautumisen takia.