Kello on vähän yli kahdeksan aamulla. Louna-Lumia Seikkula heittelee pikkusiskoaan Pihla-Mariaa olan yli lattiaan.
Louna-Lumia Seikkula on herännyt kuudelta, napannut aamupalan mukaan ja matkustanut Santahaminan varuskunnasta aamuharjoituksiin Helsingin urheiluakatemia Urheaan, jossa hän treenaa tatamilla siskonsa kanssa erilaisia judotekniikoita.
Asepalvelusta suorittava Seikkula teki lokakuussa historiaa olemalla ensimmäinen suomalaisjudoka, joka voitti alle 23-vuotiaiden sarjassa Euroopan mestaruuden.
Mutta peruutetaan hieman. Louna-Lumia on niin erikoinen naisen etunimi, että siinä täytyy olla takana joku tarina.
– Sinä yönä, kun minä olen syntynyt, tuuli lounaasta. Siitä tulee Louna ja Lumia tulee siitä, kun silloin oli kauhea lumimyrsky, paljastaa Rovaniemellä syntynyt Louna-Lumia Seikkula äitinsä keksimän nimen taustat.
Seikkula syntyi varsinaiseen judoperheeseen.
– Me olemme vaimon kanssa tavanneet tatamilla. Meillä on neljä tyttöä ja kaikki ovat olleet tatamilla, kertoo Louna-Lumian valmentaja-isä Tuomo Seikkula.
Pisteenä iin päällä myös Louna-Lumian isoisä on harrastanut judoa.
Lapsuus ja nuoruus tatamilla
Louna-Lumia Seikkula vietti lapsuutensa tatamilla.
– Olisiko se ollut 4-vuotiaana, kun olin muksujudossa ensimmäisen kerran. Varmaan siellä on kyllä pyöritty aikaisemminkin, hän muistelee.
Seikkula harrasti paljon muitakin lajeja, mutta kun isä kysyi 12-vuotiaalta tyttäreltään, haluaako hän panostaa judoon, tämä vastasi myöntävästi.
– Siinä alettiin karsia muita lajeja ja lisättiin oheisharjoittelua, kuten aamulenkkiä ja voimaharjoittelua.
Seikkula siirsi herätystä tuntia aiemmaksi eli aamukuuteen ja alkoi käydä ennen koulupäivää aamulenkeillä kolme kertaa viikossa.
– Kamppeet päälle, ovesta ulos ja juoksulle. Se oli aluksi semmoinen 3–4 kilometrin lenkki, jota iän myötä pidennettiin, sanoo juuri ennen joulua 21 vuotta täyttänyt Seikkula.
Teini-iässä Seikkulan treenaamisessa oli vaikeampi vaihe. Välillä tulisieluiset tunteet kuumenivat ja kyyneleet olivat silmissä.
– Kun isä valmentaa, pitää muistaa, milloin hän on isä ja milloin valmentaja. Välillä se pääsi unohtumaan ja tunteet purskahtivat pintaan, naurahtaa Seikkula.
– Nykyään menee aivan hyvin, mutta siinä oli hankalia vaiheita.
Kova treeni palkitaan
Judo on aina ollut koko Seikkulan perheen juttu. Tatamilla on kulutettu aikaa viisi iltaa viikossa ja perheen lomatkin suunniteltiin niin, että tyttäret pääsivät judoleireille ulkomaille.
– Muutama vuosi sitten muu perhe tuli lomailemaan Kroatiaan, kun minä sekä pikkusisko treenattiin ja isä valmensi. Oli kiva olla porukalla.
Seikkula alkoi pärjätä myös kansainvälisesti. Hän oli seitsemäs junioreiden MM-kisoissa 2023.
Viime vuosina hän on kuitenkin kamppaillut loukkaantumisien kanssa.
– Alkuvuosi meni kuntoutuessa ja pikkuhiljaa palatessa takaisin tatamille.
Uran suurin voitto irtosi lokakuussa, kun Louna-Lumia Seikkula taisteli alle 23-vuotiaiden EM-kultaa 63 kilon sarjassa.
Päävalmentaja Draksic tietää, miten harjoitellaan kovaa
Rovaniemellä lukion aloittanut Seikkula muutti lukion kolmannella kovemman harjoitusvastuksen perässä kokonaan Helsinkiin ja aloitti harjoittelun Urheassa.
Valmennus muuttui entistä tiukemmaksi, sillä Judoliiton päävalmentaja, slovenialainen Rok Draksic, on moninkertainen EM-mitalisti ja tietää, miten pitää harjoitella päästäkseen kansainväliselle huipulle.
– Ilman Rokia ei olisi tämmöisiä tuloksia tullut. Hän on vienyt minua paljon eteenpäin, sanoo Seikkula, jonka valmentaja-isä on tiiviissä yhteistyössä Draksicin kanssa.
Viisi vuotta Suomen judoliiton päävalmentajana työskennellyt Draksic on vienyt suomalaisen judon aivan uudelle tasolle.
– Jotkut olivat ehkä yllättyneitä Louna-Lumian tuloksesta, minä en ollut. Olen nähnyt hänen työskentelevän joka päivä, sanoo päävalmentaja Draksic.
Hän uskoo myös, että Seikkulalla on mahdollisuudet päästä olympiakisoihin, sillä kukaan muu suomalaisjudoka ei ole voittanut U23-sarjassa EM-kultaa, mutta silti he ovat päässeet arvokisoihin.
Tavoitteena huippu-urheilu-ura sekä sotilasura
Seikkulaa kiehtoo myös armeija.
– Isä on ollut rauhanturvaajahommissa ja isosisko kävi Maanpuolustuskorkeakoulun valmistuen sieltä luutnantiksi.
Hyvää palautetta Puolustusvoimien urheilukoulusta on tullut myös seurakaveri Martti Puumalaiselta, joka työskentelee Santahaminassa.
– Uskallan väittää, että liikunta-aliupseerin työn kuva on paras paikka suomalaiselle olympialajin yksilöurheilijalle, sanoo judon Euroopan mestari Puumalainen.
Seikkula astui asepalvelukseen Urheilukouluun Santahaminassa 13. lokakuuta. Urheilukoulu on puolustusvoimien erikoisyksikkö, jonne voivat hakea asepalvelukseen lajissaan menestyneet urheilijat. Siellä pystyy myös harjoittelemaan asepalveluksen ohessa.
EM-kultakahveilla asepalveluksensa aloittanut Seikkula on nyt kaartin jääkäri, ja hänen tavoitteensa on päästä aliupseerikoulutukseen sekä sitä kautta töihin armeijan leipiin.
– Kyllä hyvät mahdollisuudet on. Varsinkin jos käy johtajakoulutuksen, niin se aina parantaa mahdollisuuksia. Mutta liikunta-aliupseerin tehtävät tulevat puhtaasti urheilumenestyksestä, kertoo Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Ari Koivuaho.
Sotilasuransa toisissa ammuntaharjoituksissa ollut Seikkula haki vielä aseensa kohdistusta, mutta parin kierroksen jälkeen sekin löytyi ja kaikki laukaukset löysivät taulun keskiosaan.
– Kyllä koko ajan enemmän olen innostunut tästä armeijahommasta.
Urheilussa Seikkula haluaa menestyä arvokisatasolla ja suurin tavoite on tietysti olympialaiset.
– Ensin pyritään Los Angelesiin ja sitten sen jälkeen tuleviin olympiakisoihin. Kyllä tässä huippu-urheilijan uraa ollaan rakentamassa, sanoo Seikkula.