Vuosien ajan Peppi Konsteri valitsi tietoisesti olla puhumatta lajistaan, kun hän tapasi uusia ihmisiä.
Keilailu oli laji, jonka parissa hän oli kasvanut ja jota hän rakasti.
Silti oli mahdotonta esitellä itseään juuri keilaaja Peppi Konsterina.
Konsteri sanoo kokeneensa jo varhain ennakkoluuloja ja vähättelyä valitsemansa lajin takia. Konsterin mukaan hänen saavutuksiaan vähäteltiin ja ulkonäköä arvosteltiin avoimesti.
Lopulta itsetunto mureni.
Keilailu oli Konsterin turvapaikka, josta puhuttiin vain harvojen valittujen kanssa. Siitä tuli maailma, jossa hän viihtyi ja missä hänellä oli ystäviä.
Peppi Konsterin silmät loistavat, kun hän saa puhua keilailusta ja lajin teknisistä yksityiskohdista.
– Kaikki keilaajat ovat saaneet kuulla, ettei keilailu ole oikea urheilulaji. Että täydellisen suorituksen tekeminen on niin helppoa, että sen voi tehdä vaikka olut kädessä. Mutta täydellisestä suorituksesta voi puhua vasta, kun tekee kaksitoista kaatoa peräkkäin. Voi kokeilla.
Tekemällä sellaisen sarjan seitsemän vuotta sitten Peppi Konsteri kirjasi itsensä historian kirjoihin.
Katso Sportlivin minidokumentti Peppi Konsterista:
Keilaaja viuhkan takana
Kaatuvien keilojen ja vierivien keilapallojen äänet täyttävät keilahallin. Suuri joukko eläkeläisiä keilaa hallissa. Tunnelma on hyvä ja äänitaso sen mukainen.
Tervehdimme Peppi Konsterin isää, Sami Konsteria. Yhdessä Pepin äidin kanssa hän toi tyttärensä keilahalliin kertomuksen mukaan ”suoraan synnytyksestä”.
Peppi Konsteri alkaa valmistautua treeniin – ja kaivaa tietenkin esiin kuulokkeet ja viuhkansa. Kaksi esinettä, jotka kulkevat mukana aina. Varsinkin viuhka on hänelle henkisesti tärkeä.
Sportliv seuraa iloista ja itsevarman oloista Konsteria, kun hän tekee kaadon toisensa perään.
– Tuo oli messenger strike – se pitää saada mukaan jaksoon, hän huutaa iloisesti.
Kun Konsteri nykyään sanoo olevansa sinut itsensä kanssa pukeutuessaan pelihameeseen ja -paitaan, sitä on helppo uskoa.
Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä, ja monia mielessä kummittelevia hirviöitä on täytynyt aktiivisesti työstää.
Kun itsetunto romuttuu
Nelivuotiaana Peppi Konsteri ilmoitti ensimmäistä kertaa, että hänestä tulee maailmanmestari.
Kymmenvuotiaana Konsteri sai ensimmäisen kutsun maajoukkueen tulevaisuusryhmään. Se oli valtavan ylpeä hetki.
Samaan aikaan isä Sami yritti suostutella tytärtään siirtymään kahden käden heittotyyliin, joka oli saanut nostetta, mutta oli tuolloin vielä harvinaista naisille. Peppi ei kuitenkaan ollut valmis riskeeraamaan menestystään.
– Vastasin vain itsevarmasti, etten aio uhrata uraani, Konsteri kertoo ja nauraa.
Peppi Konsteri oli tuolloin ylpeä saavutuksistaan.
Kuten moni nuori urheilija, hän kantoi ylpeänä pelipaitaa koulun seurapaitapäivänä, ja vei mitalit ja pokaalit näytille.
Koulukaverit eivät arvostaneet hänen menestystään.
Peppi Konsteria kiusattiin. Luokkatoverit nauroivat ja sanoivat, ettei hänen pelipaitansa ollut oikea, koska keilailu ei ollut oikea urheilulaji.
– Itkin opettajille. En voinut ymmärtää sitä, itselle se oli tietysti ihan päivänselvää, että keilailu on urheilulaji ja että laitan pelipaidan päälle. Olin siitä todella ylpeä.
”Voinko olla hyvä, kun näytän tältä?”
Konsteri muistaa erityisesti yhden tilanteen. Koulumatkalla poika käveli hänen perässään ja huuteli.
Koko matkan hän haukkui keilailua ja kommentoi myös ulkonäköäni tyyliin ”tuon näköisenä et voi tehdä mitään”.
Peppi Konsteri
Konsteri on epäillyt itseään ja ulkonäköään myös muista syistä. Hän kertoo, kuinka joutui lapsena jättämään joukkuevoimisteluryhmänsä.
– Minulle ja äidilleni sanottiin, että minulla oli liian huono ponnistusvoima. Sain kuitenkin kuulla, että selkäni takana puhuttiin, että olin liikaa ylipainoinen.
– Se on saanut ajattelemaan, että kun olen tämän näköinen, niin voinko olla hyvä missään?
Säännölliset tapaamiset urheilupsykologin kanssa
Seisomme Tampereen rantapuiston alueella syksyisenä aamuna. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja kylmä tuuli puhaltaa kevyesti.
Pysäköintialueelta voi katsella Näsijärvelle ja kohti Näsinneulaa, joka kohoaa komeasti syksyn keltaisten puiden yläpuolelle.
Tässä olen istunut monta tuntia katsellen tyhjyyteen.
Konsteri tulee tänne usein kokoamaan ajatuksiaan. Istuu autossa ja kuuntelee musiikkia tai kävelee rantaan kuuntelemaan veden liplatusta.
Henkinen vahvuus ja ajatusten kasaaminen on ollut asia, jota Konsteri on joutunut harjoittelemaan – kuten myös itseluottamuksen ja minäkuvan vahvistamista.
Jo usean vuoden ajan hän on säännöllisesti tavannut maajoukkueen mentaalivalmentajaa, urheilupsykologi Aapo Kilpeläistä. He puhuvat enimmäkseen kaikesta muusta kuin keilailusta. Myös ajatuksista, joita kiusaaminen on jättänyt.
Mutta tietysti myös siitä, miten pysyä henkisesti vahvana keilaradoilla Yhdysvalloissa, missä kilpailu on erityisen kovaa.
Yksi suora seuraus Konsterin kokemasta vähättelystä on, että hänen on edelleen vaikea nähdä itseään ammattiurheilijana.
– Jos ihmiset ympärilläni olisivat osoittaneet enemmän arvostusta, olisi ollut helpompi tehdä niin itsekin. Tiedän, että ansioluetteloni on hyvä, mutta minun on vaikea olla aidosti ylpeä ja onnellinen saavutuksistani.
Historialliset saavutukset
Peppi Konsteri menestyi jo nuorena, ja hänellä on myös historiallisia saavutuksia ansioluettelossaan.
15-vuotiaana hänestä tuli nuorin suomalainen nainen, joka saavutti täydellisen sarjan, 300 pistettä – eli kaksitoista kaatoa peräkkäin. Tämä tapahtui Qatarin pääkaupungissa Dohassa vuonna 2019.
18-vuotiaana EM-debytanttina hänestä tuli ensimmäinen suomalaisnainen, joka voitti arvostetuimman All Events -kullan. Samana vuonna hän voitti jo toista vuotta peräkkäin saman kategorian nuorten EM kisoissa.
– EM-kulta 2022 oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti ajattelin; okei, ehkä minä olen oikeasti ihan hyväkin tässä.
Menestys johti sekä ehdokkuuksiin Urheilugaalassa että kutsuun itsenäisyyspäivän juhlaan.
Ehdokkuuden kunniakirja on esillä hänen olohuoneessaan ja kutsu Linnan juhliin keittiön muistitaululla. Kaksi hänelle merkittävää todistetta menestyksestä.
Silti hänestä tuntuu, että jotain puuttuu. Viimeinen palanen, joka poistaisi omiin kykyihin liittyvät epäilyt.
– Ammattikiertueen titteli. Se nousisi kaiken tähänastisen menestyksen yläpuolelle.
Viimein maailmanmestari
Peppi Konsteri haaveili maailmanmestaruudesta jo nelivuotiaana. Nyt unelma on toteutunut.
Hän palasi kotiin Hongkongin MM-kisoista joulukuun alussa kahden kultamitalin kanssa: mestaruudet tulivat parikilpailussa ja triossa.
Konsteri oli jo ennen MM-kisoja alkanut unelmoida vielä isommin.
Hän ymmärsi, että kaikkein mieluiten hän haluaisi keilailusta ammatin. Se on osittain toteutunut.
Ammattilaisuus vaatii aktiivista ja säännöllistä osallistumista Yhdysvaltain ammattilaiskiertueelle. Konsteri osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 2023, ja teki heti koko kiertueen.
Piti oppia paljon uutta. Kulttuuri oli erilainen, sekä radalla että sen ulkopuolella. Konsteri kertoo pienen anekdootin:
Kun ihmiset siellä kysyivät kohteliaasti ”Miten voit?” – kuten amerikkalaisessa small talk -kulttuurissa on tapana – Peppi Konsteri, joka oli juuri pelannut huonon kilpailun, vastasi: ”En voi hyvin”. Se aiheutti monia kummastuneita katseita.
– Miten voit sanoa noin, oli päällimmäinen reaktio, hän nauraa.
Nyt Konsteri viihtyy ammattilaiskiertueella hyvin, mutta ensimmäisen kauden jälkeen hän koki pienoisen kriisin.
– Sain pienen burnoutin ja pidin parin kuukauden ajan taukoa keilailusta. Se johti melko isoon identiteettikriisiin. Mietin, kuka oikein olen.
Ilman keilailua Konsterilla ei ollut mitään, hän kertoo. Nyt tilanne on toinen, ja hän on löytänyt sisältöä myös keilailun ulkopuolelta. Konsteri on aloittanut fysioterapeutin opinnot.
Toistaiseksi hänen paras sijoituksensa kiertueella on kymmenes. Vielä hän ei ole saavuttanut titteleitä tai suuria rahapalkintoja. Konsteri uskoo, että kaikki työ palkitaan vielä.
Lisäksi hän on saavuttanut jotain muuta, mikä saa hänen kasvoilleen ylpeän ja hieman nolostuneen hymyn.
Esikuva muille
Olemme taas keilahallissa, mutta tällä kertaa kuljemme käytävän kautta ratojen ohi. Saavumme pieneen pajaan, joka on täynnä keilapalloja ja välineitä. Nurkassa komeilee iso sekava työpöytä. Nyt porataan palloja.
Konsteri ottaa hyllyltä pallon, haistaa sitä ja asettaa sen tyytyväisenä työpöydälle.
Sitten hän alkaa mittailla ja piirtää.
Konsteri kertoo erilaisista palloista, kiillotuksista ja rata- ja öljyprofiileista. Hän näyttää esimerkin otteesta; kartoista ja taulukoista, jotka kuvaavat, miten ja kuinka paljon rataa on öljytty.
Kun olemme palanneet pajasta radoille, ratamestari Antti kertoo iloisesti, kuinka ylpeästi hänen tyttärensä kantaa Konsterin pelipaitaa, jonka Peppi on hänelle antanut.
Peppi Konsteri hymyilee leveästi, mutta nöyrästi.
– Tuntuu hyvältä. Jollain tavalla olen kai onnistunut.
Keilailun Ballmaster Yle Areenassa sunnuntaina 11.1. klo 17.10 alkaen.