Sinä päivänä Samu Happoselle tapahtui jotain mullistavaa. Sellaista, josta kerrotaan tarinoita, mutta vain hyvin harva saa kokea.
Hän ylitti katua Helsingin keskustassa. Nainen kulki ohi, mutta kääntyi vielä ja huusi: ”Pysähdy!”
Oli Samun 17-vuotissyntymäpäivä. Jo kahden viikon päästä hän työskenteli mallina Milanon muotiviikoilla.
– Olin hämmentynyt. Mietin, että tämän täytyy olla huijaus. Koska olen spontaani ja heittäytyvä ihminen, päätin että kokeilen.
Ohi kulkenut nainen oli saksalaisen mallitoimiston johtaja Eva Gödel.
Autismista Samu kertoi avoimesti.
Samu tuntee täysillä
Samu oli jo yläasteella, kun diagnoosi viimein varmistui. Vanhemmat olivat epäilleet asiaa jo vuosia aiemmin, mutta vastauksen saaminen kesti. Hän oli aina ollut ”pärjääväinen” ja hyvä koulussa.
– Autismikirjo on ihan oikeasti kirjo. Kaikki eivät ole samanlaisia, Samu sanoo.
Kun hän kertoo asiasta ihmisille, reaktiot ovat kahdenlaisia: ”En olisi ikinä uskonut” tai ”arvasin heti”.
Monen autismikirjolla olevan tavoin hän kokee tunteet voimakkaasti, ilosta suruun. Kun hän kiinnostuu jostain asiasta, voi mielenkiinto viedä huomion pitkäksi aikaa kaikelta muulta.
Autismi on myös voimavara
Samu Happonen
Arjen asiat, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä, voivat hänelle olla haasteellisia.
Ennen toimintaterapiasta saatua apua sellaisia olivat monet aistikokemukset, sosiaaliset tilanteet ja ajan kulun hahmottaminen.
– Aiemmin minulla saattoi päivät mennä ihan miten sattuu. Terapia on opettanut aikatauluttamaan päivän kulkua.
Tämän jutun valokuvia varten hän saapuu kuvattavaksi hyvissä ajoin, etuajassa.
Samu pukeutuu Pradaan
Samu muutti jo nuorena lapsuudenkodista Nummelasta ja aloitti opinnot Helsingin Kuvataidelukiossa. Mallinurasta hän ei ollut koskaan haaveillut.
– En edes tiennyt sellaisesta työstä kuin malli. Luulin aina, että minusta tulisi näyttelijä tai taiteilija. Nyt mallina olen tavallaan kumpaakin.
Samu poseeraa luontevasti ja jännittämättä kameran edessä, mutta on itse sitä mieltä, ettei ole vielä kolmen vuoden jälkeenkään ammattilainen.
Hän on oppinut malliksi ”kantapään kautta”, työtä tekemällä. Nyt kuvauksia on eri puolilla maailmaa.
Samua on kuvattu auton konepellillä ja moottoripyörän päällä. Hänet voi löytää maailman huippubrändien kuten Pradan ja Miu Miun näytöskuvista sekä Marc Jacobsin hajuvesimainoksesta.
Hänet voi nähdä catwalkilla Milanon, Pariisin ja Lontoon muotiviikoilla.
Samun kuvat eivät kerro kaikkea
Samu hytisi kylmissään. Muotikuvauksissa Pariisissa hänen piti käpertyä kuvausvaatteissa lattialle. Hänet peitettiin lakanalla, johon suihkutettiin vettä. Lakana kastui, vaatteet kastuivat ja Samu.
– Ihmiset usein luulevat, että voit vain mennä kävelemään muotinäytöksiin ja saat siitä rahaa. Työ on paljon enemmän kuin mitä kuvissa näkyy.
Välillä on todella rankkaa
Samu Happonen
Muotiviikoilla Samu yöpyy yhteismajoituksessa usean muun mallin kanssa. Päivät ovat pitkiä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Mallit kiertävät muotibrändien casting-tilaisuuksissa, joissa valitaan kuvauksiin sopivimmat mallit. Valintakaan ei ole vielä lupaus muotinäytökseen pääsemisestä.
– Meillä on sanonta, että näytöksen on kävellyt vasta, kun näytöksen on kävellyt.
Se tarkoittaa, että mallia voidaan vaihtaa viime hetkillä. Vasta näytöksen jälkeen voi olla varma, että sai olla mukana koko näytöksen ajan.
Samu erottuu massasta
– Olin rohkea lapsi ja sitten minusta kasvoi rohkea aikuinen. Se on oikeastaan aina ollut luonteenpiirre, millä olen pärjännyt myös mallina.
Samu on 180 cm pitkä, hänellä on mustat pitkät hiukset ja oma persoonallinen tyylinsä. Siitä on ollut alalla paljon hyötyä.
Ennakko-oletus, että kaikkien on näytettävä samanlaisilta ja klassisen kauniilta, osoittautui vääräksi. Mallin on oltava rohkeasti oma itsensä.
Pyrin olemaan täysin aito
Samu Happonen
Samu sanoo, että monet vaatebrändit haluavat kuvauksiin malleja, jotka erottuvat massasta ja ovat persoonallisia.
– Alalla arvostetaan erilaisuutta ja se on ollut tosi ihana yllätys.
Sellainen on ollut myös Samun kollegoiltaan saama ymmärrys ja tuki, kun hän on kertonut heille autismista.
Samu osasi odottaa, että mallin työ voi olla hänelle raskaampaa kuin muille.
Kiire, häly ja melu uuvuttavat ja aiheuttavat ylikuormitusta. Silloin hänen on pakko levätä tai turvautua omiin ”selviytymiskeinoihinsa”. Hän kirjoittaa tuntemuksistaan tai rauhoittaa mieltään valokuvaamalla.
– Puhuminen ei toimi minulla kuten muilla ihmisillä, mutta se auttaa, että saan toteuttaa luovaa puoltani.
Samu oli yksi Kirjolla-sarjan nuorista
Samu oli mukana Ylen suositun Kirjolla-sarjan kolmannella kaudella. Siinä seurataan neljän autismikirjolla olevan nuoren elämää.
Samun mielestä sarjaa voi kiittää siitä, että autismista tiedetään nykyään entistä enemmän.
Instagramissa hän rohkaisee ihmisiä kysymään ja ottamaan yhteyttä:
– Mulle saa laittaa viestiä tai pyytää kahville, tuun mielelläni, hän kirjoittaa somessa.
Moni on tarttunut tarjoukseen. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne kuin hänellä, jota läheiset ovat aina tukeneet ja sanoneet, että pystyt mihin tahansa.
– Kenenkään ei pitäisi ajatella, että diagnoosi määrittää, mitä sinusta voi tulla ja mitä voit tehdä.
Samu määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi, mutta mieluiten jättää kokonaan määrittelemättä.
– Olen valinnut polkuni muiden mielipiteistä välittämättä. Haluan jatkossakin elää oman näköistä elämää. En koe, että minun tarvitsee selittää itseäni kenellekään.
Olen minä itse, Samu, ihminen
Samu Happonen
Samu on juuri palannut työmatkalta Venetsiasta, missä oli sovittamassa MM6 Maison Margielan asuja. Sovituksen perusteella vaatebrändi päättää varsinaiseen muotinäytökseen valittavat asukokonaisuudet.
– Toisin kuin voisi luulla, suurin osa mallin työstä on näkymätöntä, hän sanoo.
Samun tulevaisuuden haaveena on luoda uraa myös valokuvaajana.
Suurin unelma on kuitenkin kirjoittaa kirja. Sen hän on jo aloittanut.
Siitäkin tulee rohkea ja aito.
Lue edellinen Kulttuurivieras: Terike Haapoja ihmettelee, miksi työväenliike on unohtanut eläimet – ”Niiden työstä syntyy valtavia voittoja”