Venäjä käynnisti suurhyökkäyksensä kohti Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa yhtäaikaisesti useilla eri suunnilla aamuyöllä 24. helmikuuta 2022.
Mutta kuinka ukrainalaiset onnistuivat täysimittaisen sodan alkuhetkillä puolustamaan pääkaupunkiaan ja lamauttamaan venäläisten sotakoneen?
Tähän vastauksen antaa torstaina julkistettu Timo Hellenbergin ja Pekka Visurin kirja Tulilinja – Ukraina ja uusi maailmanjärjestys.
– Presidentti Vladimir Putin ilmoitti televisiossa aamulla noin kello 5, että oli aloitettu ”erikoisoperaatio” Ukrainassa tarkoituksella pakottaa maan hallinto suostumaan asetettuihin ehtoihin, joihin sisältyi muun muassa Ukrainan aseistariisuminen ja vapauttaminen natsien vaikutuksesta. Samalla hän varoitti, että ulkomaiden puuttuminen tilanteeseen johtaisi vakaviin seurauksiin, Hellenbergin ja Visurin kirjassa todetaan.
Vuonna 2014 Krimillä ja Itä-Ukrainassa konfliktina alkanut tilanne oli laajentunut täysimittaiseksi sodaksi. Nyt taisteltiin Ukrainan olemassaolosta, jossa pelissä olivat ihmisarvo, toivo ja tulevaisuus.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi määräsi aloitettavaksi yleisen liikekannallepanon ja esiintyi televisiossa vakuuttaen pysyvänsä Kiovassa johtamassa maan puolustusta.
Ensimmäisenä helikoptereilla kuljetetut maahanlaskujoukot pyrkivät saamaan hallintaansa Hostomelin lentokentän, joka oli noin 25 kilometrin päässä Kiovan keskustasta.
Kentän haltuunotto olisi avannut venäläisille logistisen sillanpään, jonka kautta lisäjoukkoja ja kalustoa olisi voitu tuoda paikalle suoraan ilmateitse.
– Kenttää puolusti noin 300 sotilaan vahvuinen Ukrainan kansalliskaartin osasto, jonka koulutustaso ja aseistus eivät vastanneet erikoiskoulutettujen maahanlaskujoukkojen kyvykkyyksiä. Alueelle saapui myös Valko-Venäjältä matkaan lähtenyt 20 raskaan kuljetushelikopterin osasto, joka ilmapuolustuksen tulituksesta huolimatta onnistui laskemaan joukkonsa kentän alueelle, kirjassa kerrotaan.
Venäjän erikoisjoukkojen isku perustui yllätykseen ja kykyyn pitää lentokenttä hallussa riittävän kauan, jotta raskaat kuljetuskoneet voisivat laskeutua.
Tämä suunnitelma romahti, kun Ukrainan tykistö ja ilmavoimat tuhosivat kiitoradat estäen näin lisäjoukkojen tuonnin. Ilman huoltoa ja vahvistuksia venäläinen maahanlaskujoukko jäi eristyksiin ja joutui puolustautumaan ylivoimaista vastahyökkäystä vastaan, kirjassa kuvaillaan tapahtumia Hostomelin lentokentällä 24. helmikuuta 2022.
Eristetyt venäläiset joukot kammettiin pois lentokentältä useita päiviä kestäneissä kiivaissa yhteenotoissa.
– Hyökkäyksen kuluessa monet menettivät henkensä, mukaan luettuna kaupunginjohtaja Juri Illitš Prilipko, joka kuoli jakaessaan leipää ja lääkkeitä asukkaille. Lisäksi kaksi muuta henkilöä, Ruslan Karpenko ja Ivan Zoria, tapettiin teloituksenomaisesti, kun he yrittivät toimittaa apua paikalle, Hellenberg ja Visuri kertovat kirjassa.
Operaation alkuperäinen tavoite – sillanpääaseman avaaminen ja etenemisen jatkaminen Kiovaan – ei enää ollut realistinen. Lopulta venäläiset vetäytyivät Hostomelista kuukauden kuluttua.
Taistelun lopputulos vaikutti ratkaisevasti siihen, ettei Kiovan valtaus onnistunut.
Ukrainan pääkaupunkia kohti hyökättiin myös pohjoisesta Tšernobylin ja Tšernihivin sekä koillisesta Sumyn suunnilta.
Hyökkäysosastot olivat vahvasti panssaroituja, mutta niitä vaivasivat samat puutteet kuin Hostomelin operaatiossa: valmistelut olivat hätäiset ja operaatiokäskyt annettiin joukoille vasta vuorokautta ennen liikkeellelähtöä.
– Tämä oli taktis-operatiivisella tasolla kohtalokasta, sillä se ei jättänyt riittävästi aikaa tykistö- ja ilmatuen valmisteluun eikä tiedustelun ja huollon järjestämiseen. Venäläiset etenivät kapeita teitä pitkin kolonnina, mikä teki niistä haavoittuvia ukrainalaisten sivustahyökkäyksille ja väijytyksille.
Tulituen ja huollon epäonnistumiset näkyivät nopeasti suurina tappioina ja kyvyttömyytenä pitää hallussa vallattuja alueita.
Myös venäläisjoukkojen laatu oli ongelma: värvättyjen sotilaiden mukaan oli otettu asevelvollisia, joista monet olivat lähes kouluttamattomia. Lisäksi rintamakarkuruus nosti päätään.
– Venäjän armeijalla oli myös teknisiä ja taktisia ongelmia sodan alkuvaiheen hyökkäyksissä, joten yrityksistä huolimatta Ukrainan ilmapuolustusta ei pystytty lamauttamaan eikä johtamisjärjestelmiä tuhoamaan, kirjassa todetaan.
Muutaman päivän kuluessa Ukrainan puolustus Kiovan ympärillä kiinteytyi, ja noin viikon jälkeen venäläisjoukkojen hyökkäys pysähtyi. Ne joutuivat asettumaan puolustukseen, mutta organisoitu puolustus oli vaikeaa, kun huoltoyhteydet katkottiin järjestelmällisesti Ukrainan armeijan iskuilla.
– Vaikka venäläisten kärkiosastot pääsivät etenemään lähelle Kiovan esikaupunkialueita ja osin kaupungin laidoille asti, operatiivinen jatkuvuus puuttui hyökkäyksestä. Ukrainan vähäisilläkin voimilla – liikkuvilla panssarintorjuntaosastoilla, drooneilla ja tykistön tulituella – kyettiin pysäyttämään ja tuhoamaan etenemistä johtaneita yksiköitä, Hellenberg ja Visuri taustoittavat.
Ukrainan armeija oli saanut kokemusta taistelutehtävistä jo vuodesta 2014 alkaen, mutta tuota kokemusta eivät länsimaiset kommentaattorit pitäneet riittävän hyvänä ajatellen nopeatempoista taistelua suurvaltaa vastaan.
– Kevyellä huollolla varustetun hyökkääjän voima kului nopeasti loppuun, samalla kun puolustukseen asettunut Ukrainan armeija sai reservinsä palvelukseen ja puolustuksen vahvistumaan. Osoittautui, että hyökkääjän käytössä olleet 170 000 sotilaan joukot eivät yksinkertaisesti riittäneet ratkaisun aikaansaamiseen tuhannen kilometrin rintamalinjoilla.
Nykyisin Venäjällä on Ukrainan rintamilla joukkoja karkeasti arvioiden noin kolme kertaa enemmän kuin sodan alkuvaiheessa. Raskaan kaluston määrä on kasvanut suunnilleen samassa suhteessa.
Ukrainalaisten puolustus Kiovan pohjoispuolella toimi helmikuussa 2022 aivan kuin ohje suomalaisesta alueellisen puolustuksen 1960-luvun oppikirjasta edellytti, kirjassa todetaan.
– Sen mukaan hyökkääjää oli määrä aluksi hidastaa ja kuluttaa, ja se tuli sitoa taisteluun laajalla alueella, kunnes huoltoyhteydet selustassa katkaistaan ja hyökkäys lyödään vastahyökkäyksillä takaisin.
Venäläiset vetäytyivät lopulta Kiovan suunnalta 7. huhtikuuta 2022. Tämä vetäytyminen merkitsi sodan ensimmäisen vaiheen päätöstä ja Ukrainan pääkaupungin pelastumista.
– Venäjän ja Ukrainan välinen sotatila on 11 vuoden aikana muovannut Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria perusteellisesti. Turvallisuuden tunne on ihmisten mielissä järkkynyt, Hellenberg ja Visuri summaavat.
Taistelut Ukrainan maaperällä jatkuvat edelleen, kun käynnissä on kulutussota, jossa rintamalinjat liikkuvat vain vähän, mutta taistelut ovat rajuja.
Sota on aiheuttanut valtavaa inhimillistä kärsimystä, ja uhreja on niin sotilas- kuin siviilipuolella satojatuhansia.
Kaiken verenvuodatuksen keskellä diplomaattiset ponnistelut konfliktin lopettamiseksi ja aselevon aikaansaamiseksi jatkuvat herkeämättä.
Länsivalloilta on tähän mennessä virrannut Ukrainaan sotilaallista, taloudellista ja humanitaarista apua yhteensä 360 miljardin dollarin arvosta, Saksassa toimivan Kielin maailmantalouden instituutin tuoreet luvut kertovat. Merkittävimmät auttajat ovat olleet Yhdysvallat, Euroopan unioni, Saksa ja Britannia.
Presidentti Zelenskyin syyskuisen arvion mukaan Ukraina tarvitsee sodan jatkamiseen vuosittain rahaa 120 miljardia dollaria.
- Seuraamme Ukrainan sotaa tässä päivittyvässä artikkelissa.