- Anneli Auerin ja Jens Ihlen seksuaalirikossyytteiden käsittely jatkui tiistaina Auerin lasten vanhojen kertomusten luotettavuuden arvioinnilla.
- Kolme nuorinta lasta kertoi psykologeille vuonna 2011 kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kertomukset olivat keskeistä näyttöä, kun Auer ja Ihle tuomittiin vuosiksi vankilaan vuonna 2013.
- Lapset ovat sittemmin kiistäneet aiemmat kertomukset. Ne syntyivät lasten mukaan sijaisvanhempien painostuksesta.
- Sekä syyttäjä että puolustus esittävät oikeudessa omat lausuntonsa kertomusten luotettavuudesta.
- Yle seuraa oikeudenkäyntiä laajasti, koska lainvoimaisen tuomion purku on Suomessa harvinaista. Kyse ei ole vain yhdestä seksuaalirikostapauksesta, vaan siitä, miten oikeusjärjestelmä on tapauksessa toiminut.
- Yle julkaisee poikkeuksellisesti yksityiskohtia seksuaalirikosoikeudenkäynnissä esitetyistä todisteista, koska niillä on keskeinen rooli oikeudenkäynnin ja syytteiden ymmärtämisessä.
- Oikeudenkäyntiä Turun oikeustalolla seurasi Ylen toimittaja Carolus Manninen.
Miksi Auerin aikuiset lapset muuttivat kertomuksiaan? Syyttäjä pyysi arviota jo kertaalleen omaa työtään arvioineilta psykologeilta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus jatkoi luotettavuuslausuntojen vastaanottamista tiistaina.
- Carolus Manninen
- Linda Tammela
•
Carolus Manninen
Luotettavuuslausuntojen luotettavuus
Käräjäoikeus on nyt ottanut vastaan lausunnot, joilla syyttäjä pyrkii todistamaan lasten alkuperäisten kertomusten olevan totta.
Itse omia kuulustelujaan arvioineet psykologit tulivat lausunnoissa johtopäätökseen, etteivät lapset olisi kyenneet kehittelemään yksityiskohtaisia tarinoita ja huijaamaan heitä.
Aikanaan psykologien kanssa lausuntoja laati laajempi työryhmä.
Silti syyttäjän lausuntoja vaivasi tänään puolustuksen mukaan silmiin pistävä uskottavuusongelma.
TYKSin hypoteesilausunto vuodelta 2023 otti kantaa aikuisten lasten muuttuneiden kertomusten syihin. Sen allekirjoittajina oli jälleen kaksi lapsia haastatellutta psykologia.
Lausunto oli tehty valtakunnansyyttäjän pyynnöstä.
Samat psykologit, jotka aiemmassa tutkinnassa pitivät kertomuksia uskottavina, palasivat siis vuosien päästä analysoimaan samaa asiaa.
Puolustuksen lausunnoista saatiin tänään vasta pintaraapaisu. Ulkopuolista analyysia kertomusten luotettavuudesta ei oikeastaan ole puolustuksen suunnalta vielä kuultu.
Keskiviikkona puolustus esitti aiemmilta istuntopäiviltä tuttua sosiaalitoimen asiakirjojen kronikointia. Niissä vanhinta lasta arvioineet sosiaalityöntekijät pitivät tyttöä kohteliaana ja empaattisena.
Päinvastoin kuin häntä manipuloivaksi narsistiksi luonnehtineet sijaisvanhemmat.
Turun oikeustalolla oli tänään rauhallista. Yle oli ainut uutismedia, joka raportoi salin tapahtumista.
Loppuviikosta käytävillä on taatusti enemmän ruuhkaa.
Keskiviikkona todistamaan saapuu Anneli Auer. Torstaina on ensin Jens Ihlen vuoro ja myöhemmin todistaa lapsia huoltanut sijaisisä.
On tärkeää ja kiinnostavaa kuulla, mitä sijaisvanhemmilla on sanottavaa. Heitä ei syytetä oikeudessa rikoksista, mutta heitä kohtaan on esitetty salissa rankkoja väitteitä viikkotolkulla. 3.12.klo 13.53 ”Silti syyttäjän lausuntoja vaivasi tänään puolustuksen mukaan silmiin pistävä uskottavuusongelma” lisätty sanat ”puolustuksen mukaan”.
Carolus Manninen
Istunto päättyy
Varsinais-Suomen käräjäoikeus päättää käsittelyn tältä päivältä.
Lausuntoja luetaan lisää keskiviikkona Anneli Auerin todistuksen jälkeen.
Carolus Manninen
Syyttäjän viimeinen kommentti
Erikoissyyttäjä Leena Koivuniemen mukaan oikeudenkäynnissä ei ole kyse siitä, minkälainen vanhin tyttö on luonteeltaan.
– Eihän ole mitenkään kummallista, että eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ihmisestä.
Koivuniemi käyttää esimerkkinä lähisuhdeväkivaltaa, jossa tekijää usein arvioidaan täysin toisella tavalla suhteen ulkopuolella.
Carolus Manninen
”En mä tiedä, mitä ne on puhuneet”
Syyttäjäylitarkastaja Jutta Tschokkinen nostaa esiin kuulusteluiden kohdan, jossa vanhimmalta lapselta kysyttiin, tietääkö tämä sisarustensa väitteistä.
– No en mä tiedä, mitä ne on puhuneet. Mutta ei ne ole totta, tyttö sanoi vuonna 2011.
Syyttäjän mukaan on ristiriitaista, ettei tyttö tiennyt, mistä sisarukset puhuivat, mutta kiisti sisarusten puhuneen totta.
Tschokkinen jatkaa.
– Tuossa ”dildot-kohdan alapuolella”, syyttäjä etsii seuraavaa kohtaa lausunnosta.
Vanhin lapsi ei tiennyt, mistä sisarusten arvet olivat peräisin. Hän piti mahdollisena, että jäljet olisivat karvojen ajamisesta.
– Sen voin sanoa, ettei sheivaamisesta jää tällaisia jälkiä, Tschokkinen sanoo.
Gummerus ja Fredman pudistelevat päätään syyttäjän tulkinnoille.
Carolus Manninen
Syyttäjän kommentointivuoro
Syyttäjäylitarkastaja Jutta Tschokkinen kommentoi puolustuksen esittämää lausuntoa.
Tschokkinen huomauttaa, ettei vanhimman lapsen kuulusteluja ole katsottu tähän mennessä oikeudessa, sillä esikoinen on puhunut alusta asti samalla tavalla.
Syyttäjä toivoo oikeuden harkitsevan tästä syystä puolustuksen juuri esittämän lausunnon näyttöarvoa.
Tschokkinen kiinnittää huomiota siihen, miten Anneli Auer lopetti lastensa terapiakäynnit keväällä 2007, koska koki, etteivät lapset tarvinneet niitä. Asiasta on maininta lausunnossa ja asia on noussut esiin aiemminkin oikeudenkäynnissä.
Sosiaalityöntekijät näkivät vanhimmassa lapsessa myös muita kuin empaattisia puolia.
Lausunnon mukaan vanhin lapsi ”osasi myös taktikoida eri hoitajien kanssa ja yrittää kytky-kauppaa halutessaan jotain vetoamalla 'please'”.
Syyttäjä etsii lausunnosta tukea väitteelle vanhimmasta siskosta sisarustensa manipuloijana.
Carolus Manninen
Fredmanin vuoro
Puolustuksen lukema lausunto on tehty käynnissä vuonna 2012 olleen seksuaalirikosepäilyn vuoksi.
Auerin asianajaja Markku Fredman huomauttaa, ettei HUSin osaamiskeskuksen käytössä ollut nuorempien lasten kaikkia kertomuksia esimerkiksi saatananpalvonnasta. Vanhinta lasta kuulustellessaan HUSin psykologit ovat saaneet tietoonsa vain seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat kertomukset.
Fredman sanoo, että olisi oikeuspsykologisesti tärkeää, että vanhinta lasta kuulleet asiantuntijat olisivat tietoisia muistakin kertomuksista.
Puolustuksen esittämiä sosiaalitoimen asiakirjoja ei käytetty todisteina edellisessä oikeudenkäynnissä.
Niitä pyysi oikeudenkäynnin aineistoksi Auerin entinen asianajaja Juha Manner aiemmassa käsittelyssä, mutta Turun hovioikeus hylkäsi pyynnön. Ne tulivat julkiseksi tuomionpurkuhakemuksen jälkeen lasten suostumuksen myötä.
Puolustus haluaa asiakirjoilla osoittaa, miten muun muassa vanhinta lasta arvioitiin empaattiseksi ja kohteliaaksi eli täysin päinvastaisesti kuin sijaisvanhemmat.
Carolus Manninen
”Onko hän voinut täysin unohtaa?”
Lausunnon mukaan ei voitu tehdä johtopäätöstä, että vanhin lapsi olisi valehdellut haastatteluissa.
Lapsi ei tuonut esille myöskään asioita, jotka tukisivat vaihtoehtoisia selityksiä ja selittäisivät pikkusisarusten arpilöydökset.
Vanhimmasta lapsesta ei tehty poikkeavia löydöksiä lääkärintutkimuksissa. Hänen immenkalvonsa oli ehjä. Syyttäjän mukaan Jens Ihle oli toistuvasti yhdynnässä vanhimman lapsen kanssa.
– Saattaa herätä kysymys, onko hän voinut täysin unohtaa, lausunto pohtii.
Lausunto ei kuitenkaan pidä varteenotettavana selityksenä täydellistä unohtamista.
Carolus Manninen
”Kusettanut koko pienen ikänsä”
Sijaisvanhemmat kertoivat poliisikuulusteluissa, miten vanhin lapsi oli heillä asuessaan rikkonut paikkoja ja aiheuttanut heille vahinkoa.
Sijaisvanhemmat totesivat sosiaalityöntekijöille vanhimman lapsen olevan ”tyypillinen narsisti”, joka on ”kusettanut koko pienen ikänsä myös sisaruksiaan”.
Gummerus jatkaa asiakirjan lukemista.
Lausunnon mukaan vanhin lapsi toi heti ensimmäisessä haastattelussa esiin, ettei häneen ollut kohdistunut hyväksikäyttöä.
Hän kielsi äidin, Ihlen tai kenenkään muun tehneen hänelle väitettyjä tekoja. Nuoremmat sisarukset olivat siskon mukaan muuttuneet ja tuntuivat täysin erilaisilta kuin ennen.
Carolus Manninen
Muistot palaavat
Jens Ihlen asianajaja Kaarle Gummerus käy läpi sosiaalityöntekijöiden huomioita vanhimmasta lapsesta.
Oikeudenkäynti ikään kuin palasi alkulähteilleen, sillä samanlaista todistelua vanhimman lapsen empaattisuudesta ja sisarusten hyvistä väleistä kuultiin käsittelyn alkuaikoina lokakuussa.
Silloin oikeus otti vastaan kirjallisia todisteita, joihin lukeutui läjäpäin puolustuksen esittämiä sosiaalitoimen dokumentteja.