Monika Fagerholm on tottunut vastaanottamaan palkintoja, sillä hän on voittanut lähes kaikki kirjallisuuspalkinnot Suomessa ja Ruotsissa. Silti Finlandia-palkinto on jotain aivan erityistä.
– Tämä on aivan ihanaa. Jo ehdokkuus oli suuri kunnia.
Ruotsiksi kirjoittavan Fagerholmin kohdalla kolmas kerta toden sanoo – hän on ollut Finlandia-ehdokkaana jo aiemmin romaaneillaan Ihanat naiset rannalla (1994) ja Kuka tappoi bambin? (2019). Voitto tuli romaanilla Eristystila / Kapinoivia naisia (suom. Hannimari Heino, Teos).
Voitto tuntuu makoisalta myös siksi, että Eristystila / Kapinoivia naisia -romaanin viimeistely oli raskasta aikaa.
– Olin jotenkin aivan loppu. Siksi tämä palkinto ja hyvä vastaanotto on tuntunut erityisen hyvältä.
Muusikko Maija Vilkkumaa valitsi voittajan kuuden romaanin joukosta. Hän perustelee valintaansa näin:
”Kirjailija kirjoittaa kuin ei kukaan muu, kieli on säkenöivää, omaleimaista ja kulkee vangitsevana spiraalina alusta loppuun. Sisäiskertomukset ja viittaukset solmiutuvat suvereenin mestarillisesti luontevaksi osaksi tarinaa, jota luin ahnaasti, kaikkiin romaanin henkilöihin syvästi kiintyen.”
Maailma on rikki – miten tähän on tultu?
Voittoisa romaani on myös alku sarjalle. Alun perin Fagerholm yritti mahduttaa koko tarinan yhteen kirjaan, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Nyt tulossa on kaksi ”jatko-osaa”.
Eristystila /Kapinoivia naisia -romaanissa kuvataan vuoden mittaista ajanjaksoa. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1976–1977.
Fagerholm valitsi nuo vuodet, koska silloin ”ei tapahtunut mitään suuria mullistuksia”, oli rauhallista.
– Vaikka pinnan alla kyti. Väkivallan uhka oli läsnä, ja sitä halusin kuvata myös kirjassa.
Tarinaan linkittyy saksalaisen RAF-terroristiryhmän toiminta ja etenkin sen keulahahmon Ulrike Meinhofin kohtalo.
Romaanin yhteiskunnallisuus liittyy myös tarinan päähenkilöön Aliceen, joka on 18-vuotias.
– Hän ikään kuin herää maailmaan tuon vuoden aikana. Lisäksi hän haluaa kirjailijaksi.
Fagerholm on aiemmin karttanut kirjailijoista kertomista, koska se on tuntunut tylsältä ajatukselta.
Tällä kertaa, romaanisarjaa aloittaessa, se tuntui kuitenkin ainoalta oikealta ratkaisulta.
Kun Fagerholm kuutisen vuotta sitten aloitti kirjan työstämisen, hän havahtui ajatukseen, että maailma oli vinksallaan. Se oli särkynyt.
– Halusin kuvata, miten tähän on tultu. Silloin päätin kirjoittaa kirjoittavan ihmisen näkökulmasta. Se oli tapa päästä kiinni myös yhteiskunnan kuvaukseen.
Alicen tarina jatkuu trilogiassa
Kirjan päähenkilö kuuluu samaan ikäpolveen kuin Fagerholm, mutta Alice ei kuulemma muistuta häntä lainkaan. Paitsi yhdessä asiassa.
– Hän haluaa ilmaista itseään kirjoittamalla, mutta ei oikein tiedä miten. Hänellä ei ole valmista tarinaa. Minä olin samanlainen kirjailijanuraa aloittaessani.
Fagerholm ei ole varma, onko päähenkilö edes kovin sympaattinen. Alice ei ole vahva, vaan hyvin epävarma, kuten nuoret usein ovat.
– Halusin kirjoittaa sellaisen avoimen, avarakatseisen henkilön, jolle alkaa tapahtua asioita.
Alicen tarinaa seurataan myös trilogian tulevissa osissa. Toinen osa on jo pitkällä ainakin kirjailijan ajatuksissa. Se sijoittuu 1980–1990-luvuille.
Fagerholm ennustaa, että kolmannen osan kanssa tulee eniten haasteita, koska siinä lähestytään nykyhetkeä.
– Kaikki muuttuu niin valtavan nopeasti. Perustavanlaatuiset asiat murtuvat. Joudumme pohtimaan sellaistakin kysymystä, että alkaako sota.
Fagerholm on kirjoittanut uransa aikana kymmenen teosta. Niitä on myös nähty valkokankailla ja näyttämöillä.
Yli neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Fagerholm on voittanut useita palkintoja kuten Tollanderin palkinnon ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.