Porin Viasvedellä, Vanhan Raumantien varressa ja karting-radan kyljessä lepää puiden, sammalten ja varpujen peitossa kivinen, pitkänomainen, mutkitteleva rakennelma.
Marraskuun pakkasilmassa ei kuulu nyt kilpa-autojen ääniä eikä muutakaan meteliä.
Vain yksinäinen korppi ääntelee puiden latvojen tasalla.
Viasveden Hiittenmäki sijaitsee maaseudulla, kymmenen kilometrin päässä Porin keskustasta ja muutaman kilometrin päässä Selkämeren kuohuvista aalloista.
Arkeologi Teemu Väisänen Satakunnan museosta kertoo, että metsässä selvästi erottuva kivirakennelma on vanha puolustuslinnoite.
Mutta mitä se tekee keskellä metsää, Suomen länsirannikolla?
Maailmansodan raunioita
Vuonna 1914 sotaisa kiihko levisi yli Euroopan ja vanha sivistysmanner ajautui suursotaan, jossa päättyi miljoonien nuorten miesten elämä.
Myöhemmin tämä sota tunnettiin ensimmäisenä maailmansotana.
Yksi sodan sivunäyttämöistä oli Suomen rannikko, jonka Venäjän keisarikunta linnoitti.
Keisarillinen Venäjä pelkäsi vihollisensa Saksan tekevän maihinnousun Suomen rannikolle. Jotain oli tehtävä, sillä suuriruhtinaskunnan läpi marssiva Saksan armeija olisi päässyt uhkaamaan valtakunnan pääkaupunkia, Pietaria.
Linnoitustyöt aloitettiin vuonna 1914, ja ne jatkuivat aina tsaarinvallan kaataneeseen helmikuun vallankumoukseen 1917.
Linnoitteita tehtiin eteläisestä Suomesta aina Pohjois-Karjalan tasalle asti.
Arkeologi Teemu Väisäsen mukaan Venäjä laski, että Itämeren rannikolla Hangon ja Tornion välisellä kaistaleella oli noin 50 mahdollista maihinnousupaikkaa.
– Rannoille ja kohti sisämaata kulkeneiden teiden varsille ryhdyttiin rakentamaan puolustusvarustuksia. Linnoituksia ei kuitenkaan lopulta tarvittu, sillä maihinnousua ei tullut. Osaa linnoitteista käytettiin Suomen sisällissodassa, Väisänen kertoo.
Massiiviset työmaat
Linnoitustöissä oli mukana jopa 100 000 suomalaista. Siihen aikaan, vuonna 1914 maassamme oli asukkaita runsaat kolme miljoonaa.
Töitä johtivat venäläiset, mutta työstä vastasivat pääosin suomalaiset.
– Koska suomalaiset miehet eivät joutuneet asepalvelukseen Venäjän armeijaan, väkeä riitti linnoitustöihin. Siitä maksettiin normaalitasoa parempaa palkkaa, Väisänen kertoo.
Sekä linnoitustyöt että sodankäynnin Suomen teollisuudelle tuomat tilaukset nostivat suuriruhtinaskunnan talouden korkeasuhdanteeseen. Töitä riitti, kun linnoitteita rakennettiin käsipelillä ja kiviä kuskattiin hevoskärryillä.
Isoon työmäärään nähden on yllättävää, että puolustuslinnoitteet tunnetaan monin paikoin huonosti.
Helsinkiä kiertävät linnoitteet on kartoitettu varsin tarkkaan: ne ovat jykeviä, ja pääkaupunki on laajentunut Suomen itsenäisyyden aikana näiden linnoitealueiden päälle.
Sen sijaan esimerkiksi Satakunnassa osa linnoitteista on unohtunut metsien kätköihin.
Kartoitustyötä uusin menetelmin
Nyt Satakunnassa aletaankin kartoittaa näitä yli sadan vuoden takaisia sotilasvarustuksia. Työtä tekevä arkeologi Teemu Väisänen sanoo, että osa paikoista tiedetään, mutta kartoituksen aikana selvinnee myös aivan uusia kohteita.
Satakunnassa isoimmat ja kohtuullisen hyvin tunnetut ensimmäisen maailmansodan aikaiset varustukset ovat Raumalla, Karhulinnassa.
Ne koostuvat kallioon louhituista taisteluhaudoista, suojahuoneista ja kahdesta tykkiasemasta.
– Valtaosa muista Satakunnan puolustusvarustuksista on kuitenkin maahan kaivettuja ja kiviladonnalla vahvistettuja, kevyitä kenttälinnoituksia tai ranta-asemia, Väisänen kertoo.
Väisänen toivoo museon saavan vinkkejä maastoa ja paikallishistoriaa tuntevilta satakuntalaisilta, joilla on tietoa linnoitteista.
Uutena apuvälineenä selvitystyössä ovat Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistot, joiden paljastamat maan muodot antavat vihjeitä puiden varjostamista kaivannoista.
Kaikki arvoitukset eivät tule päivänvaloon
Osa linnoitteista on jo voinut hävitä muun rakentamisen tieltä – ja on 110 vuotta sittenkin osattu hävittää historiaa.
Viasvedellä Hiittenkallion puolustusrakennelmien vieressä kohoaa pronssikautinen kiviröykkiö.
Arkeologi Väisänen epäilee, että vieressä on ollut myös toinen vastaava rakennelma, mutta se on saatettu hajottaa ja kivet käyttää juoksuhaudan rakennustöissä.
Kukaan ei kuitenkaan enää ole kertomassa, joten kivien kohtalo saattaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.
