- Anneli Auerin ja Jens Ihlen seksuaalirikossyytteiden käsittely jatkui keskiviikkona Auerin vanhimman lapsen kuulemisella. Tytär oli väitettyjen tapahtumien aikaan 10–11-vuotias. Nykyisin hän on 28-vuotias.
- Toisin kuin pikkusisarensa, vanhin tytär ei ole missään vaiheessa väittänyt kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena.
- Pikkusisaret väittivät vuonna 2011 vanhimman lapsen osallistuneen yhdessä äitinsä kanssa isänsä Jukka Lahden murhaamiseen. Oikeus piti kertomuksia epäuskottavina.
- Pikkusisaret myös aiemmin väittivät isosiskon viillelleen heitä. Tytärtä ei syytetä oikeudenkäynnissä mistään. Hän on jutussa asianomistajana, sillä syyttäjä katsoo hänen joutuneen toistuvan hyväksikäytön uhriksi lapsena.
- Kolme nuorinta lasta on nyt kiistänyt oikeudelle aiemmat kertomuksensa. Keskiviikon jälkeen kaikki asianomistajat on kuultu.
- Anneli Auer ja Jens Ihle tuomittiin vuonna 2013 vuosiksi vankeuteen Turun hovioikeudessa. Keskeistä näyttöä olivat lasten aiemmat kertomukset hyväksikäytöstä.
- Yle seuraa oikeudenkäyntiä laajasti, koska lainvoimaisen tuomion purku on Suomessa harvinaista. Kyse ei ole vain yhdestä seksuaalirikostapauksesta, vaan siitä, miten oikeusjärjestelmä on tapauksessa toiminut.
- Yle julkaisee poikkeuksellisesti yksityiskohtia seksuaalirikosoikeudenkäynnissä esitetyistä todisteista, koska niillä on keskeinen rooli oikeudenkäynnin ja syytteiden ymmärtämisessä.
- Oikeudenkäyntiä Turun oikeustalolla seuraa Ylen toimittaja Carolus Manninen.
Auer-käräjillä ”uhrit” ovat nyt kiistäneet asemansa – Yle kysyi valtakunnansyyttäjältä, miksi oikeudenkäynti jatkuu
Oikeus kuuli keskiviikkona Anneli Auerin vanhinta lasta, joka on alusta asti kiistänyt seksuaalirikosten tapahtuneen.
- Carolus Manninen
- Riikka Kurki
- Linda Tammela
- Jouni Koutonen
- Anniina Luotonen
•
Carolus Manninen
Syyttäjä uskoo syytteisiin
Keskiviikkona todistaneen Anneli Auerin vanhimman tyttären asema poikkeuksellisessa oikeusjutussa on – niin, poikkeuksellinen.
Hän on muiden lasten tavoin asianomistaja, eli syyttäjän näkökulmasta uhri. Tässä oikeudenkäynnissä uhrit eivät tosin näyttele heille kirjoitettua osaansa, vaan kiistävät rikokset tyystin.
Uhriaseman lisäksi syyttäjä näkee isosiskon myös sisartensa viiltelijänä.
Syytteissä Auerin väitetään pahoinpidelleen lapsiaan ”yhdessä alle 15-vuotiaan henkilön kanssa”. Muotoilulla viitataan tapahtuma-aikaan 10–12-vuotiaaseen isosiskoon.
On huomionarvoista, ettei syyttäjä kysynyt todistajalta tänään lainkaan viiltelyyn liittyvistä asioista. Vaikka tytärtä ei syytetä rikoksista, oli hän syyttäjän näkemyksen mukaan vahvasti osallisena tekoihin.
Syyttäjä on kuulustellut lapsia varsin vähäsanaisesti. Ainakin siihen nähden, että he olisivat todella todistaneet brutaaleja tekoja.
Lasten kiistettyä rikokset – ei osittain, vain täysin – on väistämöntä pohtia, miksi syytteiden ajaminen oikeudessa jatkuu.
Yle kysyi asiaa sähköpostitse valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivistolta, joka alkuvuodesta nosti syytteet.
– Esittämäsi kysymykset ovat sen kaltaisia, että niihin parhaat vastaukset saat seuraamalla syyttäjien toimintaa ja puheenvuoroja asian pääkäsittelyssä, Koivisto kirjoittaa.
Syyskuussa Koivisto totesi Ylen haastattelussa, että yksi syy syytteiden nostamiselle olivat ”koppikorvaukset”.
Erikoissyyttäjä Leena Koivuniemi vakuutti tänään toimittajille, että usko syytteisiin on vankkaa. Siis kaikkiin liki 20:een syytekohtaan ja hirvittäviin teonkuvauksiin.
Lasten vanhat kuulustelukertomukset ovat edelleen syyttäjän päänäyttöä. Samalla näytöllä Auer ja Jens Ihle tuomittiin vuosikausiksi vankilaan seksuaalirikollisina.
Seuraavat päivät oikeus arvioi kertomusten luotettavuutta.
Siitä saatiin esimakua jo tänään, kun syyttäjä esitti lausuntoa nuorimman lapsen kertomusten uskottavuudesta.
Lausunnossa psykologin tekemä kuulustelu arvioitiin laadultaan hyväksi ja 7–vuotiaan tytön muistikuvat 3–4-vuotiaana kokemastaan hyväksikäytöstä todennäköisesti aidoiksi.
Lausuntoa laatimassa oli lasta itse haastatellut psykologi.
Carolus Manninen
Oikeus päättää istunnon
Käräjäoikeus päättää käsittelyn tältä päivältä.
Luotettavuuslausuntoja käydään läpi myös huomenna.
Carolus Manninen
Ihlen asianajaja äänessä
Nyt puhuu Jens Ihlen asianajaja Kaarle Gummerus.
Sijaisisä piti kertomansa mukaan lasten kertomia asioita aluksi epätotena. Hän oli myös varma, ettei hänen siskonsa Anneli Auer ollut Jukka Lahden murhan takana. Tämä muuttui, kun lapset alkoivat kertoa murhayöstä.
Gummerus huomauttaa, että lausunnossa todetaan, että on mahdotonta arvioida, kuinka rehellisesti sijaisvanhemmat kertoivat lasten kertomusten synnystä.
Carolus Manninen
Psykologi itse lausunnon kirjoittajana
Leena Koivumäki lopettaa lausunnon läpikäymisen.
Lopuksi käy ilmi, että lausuntoa oli laatimassa pienintä lasta itse haastatellut psykologi. Lausunto on vuodelta 2011.
Carolus Manninen
Hypoteesilausunnossa muut ”tutkintalinjat”
Koivuniemi käy läpi nyt hypoteeseja, joita lausunnossa on käsitelty.
Lausunnossa viitataan lääkärintutkimuksissa lasten peräaukolta löydettyihin arpiin. Löydökset teki lääketieteen tohtori Minna Joki-Erkkilä vuonna 2011.
Lausunnossa ei pidetä todennäköisenä, että lapsia olisi käyttänyt hyväksi kukaan muu, koska tutkimukset eivät anna sellaiselle hypoteesille tukea. Lausunnossa ei pidetä mahdollisena myöskään peräaukon arpien syntymistä sisarusten välisen väkivallan seurauksena.
Sitä vaihtoehtoa, että pienin lapsi olisi valehdellut on lausunnon mukaan ”vaikea arvioida”. Jonkin verran sai tukea ajatus siitä, että lapsen muistikuvat seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisivat virheellisiä.
Lausunnossa viitataan sijaisvanhempien versioon tarinoiden syntymisestä. Kertomukset syntyivät heidän mukaansa yhden viikonlopun aikana ja ne syntyivät spontaanisti.
– Ei voida vetää johtopäätöstä, että kaikki (nimi) kertomat asiat olisivat sepitettä, lausunnossa todetaan nuorimmasta lapsesta.
Carolus Manninen
”Eivät kysyneet mitään”
Lausunnon mukaan sijaisvanhemmat eivät olleet kysyneet lapsilta mitään ennen kertomuksia hyväksikäytöstä, vaan lapset kertoivat asioita spontaanisti.
Lapset ovat väittäneet oikeudessa sijaisvanhempien kysyneen yksityiskohtaisia kysymyksiä, joiden sisältöä he alkoivat lopulta myötäilemään.
Carolus Manninen
Voiko 7-vuotias muistaa 3-4 vuoden taakse?
Lausunnossa tuolloin 7-vuotiasta lasta kuvataan kognitiivisesti hyvin kehittyneenä.
Lapsen tavassa kertoa asioista ei tullut lausunnon mukaan viitteitä siitä, ettei tämä erottaisi toden ja valheen eroa. Lapsessa ei havaittu myöskään psykoottisia piirteitä.
– Kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa tulee arvioida kertomusta itsessään, ei kertojaa, lausunnossa todetaan.
Lausunto ottaa kantaa myös tytön muistiin liittyviin kysymyksiin. Auerin ja Ihlen seurustellessa tyttö oli 3–4-vuotias.
Lausunnossa todetaan, että on yleisesti epätodennäköistä, että tämän ikäisenä koetuista asioista on muistoja kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen kuitenkin todetaan, että kyse on yksilöllisistä eroista ja muistaminen on myös mahdollista.
Lausunnon mukaan traumaattisia ja stressaavia asioita muistetaan paremmin. Muistot ovat lausunnon viittaamien tutkimusten mukaan pysyviä ja niihin voi liittyä tarkkoja yksityiskohtia.
– Tunteita herättävässä tilanteessa muistijäljet ovat vahvempia.
Lausunnossa siis pedataan arviota Auerin lapsen muistikuvien aitoudesta.
Carolus Manninen
”Tietoinen valehtelminen on älyllisesti kuormittavampaa”
Lausunnon johtopäätöksissä pidetään epätodennäköisenä, että lapset pystyisivät valehtelemaan johdonmukaisesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– Tietoinen valehteleminen on älyllisesti kuormittavampaa, kuin totuuden puhuminen, lausunnossa todetaan.
Carolus Manninen
Äidin tekemä hyväksikäyttö harvinaista
Lausunto viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan valtaosa lapsiaan hyväksikäyttävistä naisista on tekoja avustavassa roolissa. Äidin tekemää omien lasten hyväksikäyttöä kuvataan lausunnossa erittäin harvinaiseksi.
Koivuniemi jatkaa litaniaa.