Kuukausi sitten turkulainen Juuso Kiili sai viranomaisilta iloisen ja kauan odotetun päätöksen. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) vahvisti hänet vihdoin hänen oman biologisen lapsensa isäksi.
Lapsen syntymästä oli kulunut vuosi.
– Tuntuu hyvältä, että saatiin asia päätökseen. Olo on helpottunut.
Juuso Kiilin kamppailu isyydestä on ollut pitkä ja Suomen oloissa poikkeuksellinen. Yle kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime keväänä.
Isänpäivänä 2024 Juuso Kiili sai upean lahjan: perheen esikoinen syntyi osuvasti juhlapäivänä. Paperilla Kiili ei ollut kuitenkaan mitään.
Avoliitossa elänyt Kiili yritti poikansa synnyttyä tunnustaa tämän lapsekseen. Viranomaiset eivät biologisen isän tunnustamista hyväksyneet. Isäksi väestötietojärjestelmään merkittiin lapsen äidin Jenni Aholan jo viisi vuotta aiemmin kuollut venäläinen aviomies.
Syynä oli isyysolettama: Vanhemmuuslain mukaan avioliitossa syntyvän lapsen isä on automaattisesti synnyttäneen naisen aviomies. Koska Aholan mies oli kuollut Venäjällä eikä hänen kuolintodistustaan oltu saatu Suomeen, hän jäi viranomaisten tietoihin Aholan aviomiehenä.
Tästä alkoi perheen taistelu Kiilin isyyden tunnustamiseksi ja Aholan avioliiton purkamiseksi.
Pitkä tie isyyteen
Tapauksia, joissa biologinen isä ei saa vahvistetuksi isyyttään, on Suomessa vuosittain muutamia. Näin arvioi perheoikeuden apulaisprofessori Sanna Mustasaari Itä-Suomen yliopistosta Ylelle viime keväänä.
Juuso Kiilin tapaus on ollut poikkeuksellisen hankala. Isyyden vahvistaminen tapahtui lopulta pitkän kaavan kautta.
Ensin Varsinais-Suomen käräjäoikeus kumosi väestötietojärjestelmään isäksi merkityn venäläismiehen isyyden. Tämän jälkeen lastenvalvoja selvitti Juuso Kiilin isyyden DNA-testien avulla. Sitten digi- ja väestötietovirasto vahvisti isyyden.
Samaan aikaan perheessä oli toinen ongelma. Jenni Aholan avioliitto vuonna 2019 kuolleen venäläisen miehen kanssa piti saada purettua, jotta vastaaviin ongelmiin ei jouduttaisi uudelleen.
Paperilla asiat saattavat näyttää yksinkertaisilta, mutta Kiilille ja Aholalle ne olivat kaikkea muuta.
Kymmeniä todistuksia ja asiakirjoja suomeksi ja venäjäksi, käännöksiä, leimoja, asiointeja suurlähetystössä ja virastoissa, asioiden hoitoa sekä Suomessa että Venäjällä.
– Päätöksen odottaminen on ollut raskasta, että milloin tapahtuu ja mitä tapahtuu. Tuntuu, että vuosi on mennyt hujauksessa, Kiili sanoo.
Jenni Ahola ihmettelee, miten perhe on pystynyt elämään suhteellisen normaalia elämää.
– Kukaan ei osannut sanoa, missä aikataulussa asiat saa hoidettua. Välillä on tullut takapakkia ja epätoivoa, että mikään ei muutu, vaikka mitä yrittäisi.
Tunnustusta ei hyväksytty
Viranomaiset vaativat alkuperäistä kuolintodistusta, jotta Jenni Ahola saisi avioliittonsa purettua. Koska kuolintodistus oli Venäjällä, ei Ahola pystynyt sitä toimittamaan.
Juuso Kiili ja Jenni Ahola sanovat, että digi- ja väestötietoviraston nuiva suhtautuminen oli pettymys.
Kiilin mukaan suhtautuminen DVV:ssä kuitenkin muuttui Ylen huhtikuussa julkaiseman jutun jälkeen. Yllättäen virastosta oltiin heihin yhteydessä ja tarjottiin apua.
– Uskon vahvasti, että ilman Ylen juttua tappelisimme asiasta vieläkin.
Videolla Juuso Kiili kertoo, mitä tapahtui Ylen jutun jälkeen.
Digi- ja väestötietoviraston henkilöasiakaspalvelu-yksikön johtaja Maisa Gynther sanoo, että Ylen huhtikuinen juttu ei vaikuttanut asian hoitoon vaan viraston ohjeet ovat pysyneet samoina. Gyntherin mukaan DVV:n vaatimukset venäläisille asiakirjoille eivät ole muuttuneet.
– Ellei kysymys ole lain määrittelemästä mahdottomuustilanteesta, on rekisteröitävän tiedon perustuttava alkuperäiseen asiakirjaan tai sen luotettavasti oikeaksi todistettuun jäljennökseen.
Myös Jenni Ahola on sitä mieltä, että digi- ja väestötietoviraston suhtautuminen muuttui keväällä.
– He olivat yhteydessä pari päivää Ylen jutun julkaisun jälkeen. Sähköpostissa kerrottiin, että kopiokin alkuperäisestä kuolintodistuksesta saattaisi käydä.
Muutama kuukausi sitten Jenni Ahola sai vihdoin purettua avioliittonsa kuolleen venäläismiehen kanssa.
Videolla hän kertoo, miten se onnistui.
Juuso Kiili ja Jenni Ahola sanovat yllättyneensä viesteistä, joita he ovat saaneet täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Monet tarjosivat apuaan.
– Palaute on ollut pelkästään hyvää, Kiili sanoo.
Perheen elämää vaikeutti monin tavoin se, että Juuso Kiili ei vuosi sitten saanut lapsensa isyyttä. He eivät pystyneet esimerkiksi hoitamaan asioita, joihin vaaditaan kummankin huoltajan hyväksyntä.
Jenni Ahola sanoo, että elämä on helpottunut, kun Juuso Kiilistä on tullut virallisesti lapsen isä ja huoltaja.
– Nyt hän pystyy käyttämään lasta lääkärissä ja varaamaan ajan neuvolasta. Hän voi ottaa vakuutuksia lapselle, avata pankkitilin, voimme hankkia passin ja lapsi voidaan kastaa. Kaikki on muuttunut.