– Yritämme tehdä historiaa. Tavoitteena on, että treenikeskuksemme on maailman paras. Olemme vielä kaukana, mutta työskentelemme kovasti sitä kohti.
Näin ilmoittaa Suvi Mikkonen antaessaan haastattelua Kiinan Wuxista.
Mikkosen aiemminkin haastatteluissa linjaama tavoite on huima, kun puhutaan yhdestä maailman harrastetuimmasta kamppailulajista, taekwondosta, josta tuli vuonna 2000 olympialaji.
Toisaalta Mikkonen on hyvin lyhyen valmennusuransa aikana juhlinut jo mojovaa menestystä.
Wuxissa MM-kisoissa hänen valmennettavistaan kirkkaimmat tähdet, unkarilaiskaksoset, voittivat kullan ja hopean.
Kiehtova on Mikkosen uratarina laajemminkin. Haastattelua ennen hän pyysi luvan vastata englanniksi – suomen kieli aiheuttaa vaikeuksia pikkulapsena maailmalle muuttaneelle 37-vuotiaalle.
Valmentajasta aviomies ja tärkein kollega
Mikkonen, 37, syntyi Etelä-Karjalassa, mutta asuinpaikka muuttui pikkulapsena isän työn perässä niin Floridaan, Costa Ricalle kuin Argentiinaan.
Taekwondon hän löysi teini-ikäisenä Espanjan pääkaupungissa. Madridissa Mikkonen pääsi Jesus Ramalin valmennukseen.
Ramalista, nyt 57, tuli myöhemmin Mikkosen puoliso.
– Vietimme paljon aikaa yhdessä, ja jotain napsahti kohdalleen, Mikkonen kuvaili Helsingin Sanomille.
Mikkonen voitti yhden arvokisamitalin (EM-pronssi 2014) ja päätti kilpauransa vuonna 2021 jäätyään karvaasti ilman Tokion olympiapaikkaa.
Viimeiset vuodet olivat olleet vammojen takia henkisesti ja fyysisesti kova koetus.
Valmentajaksi siirtyminen oli luontevaa. Mikkonen kertoi Suomen Valmentajat -sivustolla, että oli nähnyt Lontoon olympialaisissa moton Inspire a generation.
– Lause jäi mieleeni ja siitä tuli yksi tavoitteistani.
Nyt Mikkonen jatkaa miehensä kanssa Hankuk International Schoolin pyörittämistä Madridissa.
Kyseisestä lajikoulusta äskettäisiin MM-kisoihin ylsi yhdeksän urheilijaa, jotka edustavat Espanjaa, Qataria, Unkaria, Irlantia tai Puerto Ricoa.
– Me olemme kansainvälinen keskus, joten ehkä jonain päivänä seurassamme on myös suomalainen.
Mikkonen ja hänen miehensä ovat keskuksen päävalmentajia. Lisäksi on kaksi täysipäiväistä valmentajaa, kaksi fysioterapeuttia, kaksi fysiikkavalmentajaa, henkinen valmentaja ja ravitsemusterapeutti.
Taekwondo on lähtöisin Etelä-Koreasta, joka on voittanut lajissa eniten olympiamitaleja (25).
Kyse on kuitenkin erityisen laajalle levinneestä kamppailulajista. Norsunluurannikko ja Jordania saivat ensimmäiset olympiakultansa taekwondosta.
– Mitä enemmän saamme tuloksia, sitä suurempi on budjettimme ja sitä enemmän elementtejä voimme lisätä, Mikkonen korostaa.
– Kaikki alkoi siitä, että Jesus oli valmentaja, minä olin urheilija. Nyt on täysi ammattilaistiimi.
Miten työskentely aviomiehen kanssa sujuu? Mikkonen nauraa, että he ovat yhdessä 24/7 ja 365 päivää vuodessa.
– Se on hienoa, koska olemme kaksi ihmistä, joilla on samat kunnianhimoiset pyrkimykset samaan unelmaan.
– Mutta joskus tuntuu kuin olisimme aina yhdessä, joten voi olla myös vaikeaa, koska joskus meillä on erimielisyyksiä.
Urheilijana Mikkonen olisi kaivannut etenkin henkisen puolen sparrausta. Hän ei aina kyennyt hallitsemaan hermojaan eikä osannut arvostaa saavutuksiaan.
Noista kokemuksistaan hän ammentaa oppia. Ilo ja rentous eivät estä kehittymistä, päinvastoin.
Toisaalta Mikkonen on sanonut, että Suomessa valmentajat ovat liian kilttejä.
Jos aikoo pärjätä raa'assa kilpailussa vaikkapa Aasian lajimahteja vastaan, vaaditaan äärimmäisyyksiin menevää intensiteettiä.
– Mielestäni Jesus ja minä olemme unelmatiimi, koska hän on erittäin intohimoinen, räjähtävä. Hän voi olla hieman aggressiivinen. Hän on kuin tuli.
– Ja sitten minä olen jää. Olen rauhallisempi. Yritän aina ajatella asiat läpi. Joten kun olemme yhdessä, meillä on täydellinen tasapaino urheilijoillemme.
19-vuotias tähtikaksikko
Mikkosen tämän hetken tähtikaksikko muodostuu siis 19-vuotiaista kaksosista, Viviana ja Luana Martonista.
Luana voitti MM-kultaa 2023, mutta ei yltänyt Pariisin olympialaisiin 2024.
Mikkonen hämmästelee, miten nopeasti yleisö ja tukijat alkavat epäillä urheilijan kykyjä.
Siksi Luanalle olikin valtaisa hetki, kun hän uusi nyt MM-kultansa ja hänet vieläpä palkittiin koko turnauksen MVP:nä.
Välierässä Luana päihitti seuratoverinsa, Mikkosen aviomiehen valmentaman Lena Morenon.
– Se oli epätodellinen hetki, kun kohtasimme toisemme näin valtavassa tapahtumassa, ja itse asiassa Lena otti Espanjan ainoan MM-mitalin, joten se oli erityinen hetki, Mikkonen hämmästelee.
Pariisissa olympiakultaa napannut Viviana taipui hopealle.
Tiiminsä MM-menestystä Mikkonen hehkuttaa mahtavaksi, kun samalla suurista maajoukkueista esimerkiksi Kroatia ja Serbia jäivät ilman MM-mitalia.
Olympiakultaa Mikkonen kuvailee unelmaksi. Siitä hän jo urheilijanakin unelmoi, mutta kykeni nyt auttamaan toista unelman saavuttamisessa.
– Kun olin urheilija, oli niin monia asioita, joita en ollut oppinut nuorena. Etenkin henkisiä tekijöitä, joita en kyennyt hallitsemaan.
– Vasta kun lopetin urani, opin, mitä henkisesti vaaditaan tuolla tasolla. Suurin tekijä, jonka voin tuoda urheilijoille nyt, on antaa rauhaa ja henkistä turvallisuutta, kun he menevät suuriin kilpailuihin.
Vuoden valmentajaksi?
Suomessa Mikkonen käy harvoin. Viimeksi alkuvuodesta Vivianan ja Luanan kanssa Olympiakomitean valmennuspäivillä.
Viime vuonna Suomen Urheilugaalassa Vuoden valmentajana palkittiin NBA:han noussut Tuomas Iisalo.
Nyt Mikkosen MM-menestyksen myötä Sanoman kokenut urheilutoimittaja Juha Kanerva kirjoitti, että Vuoden valmentaja on selvillä.
Viime vuonna Kanervan mukaan Mikkonen hieman pettyi, ettei tullut valituksi, koska ”mitä voi tehdä paremmin kuin viedä urheilijansa olympiavoittoon?”.
– En oikein osaa sanoa siitä, koska en ole se, joka päättää. Olen vain valmentaja, joka tekee työtään ja yrittää saada parhaat mahdolliset tulokset. Olen intohimoinen siitä, mitä teen, ja urheilijoista, joiden kanssa harjoittelen.
– Olisi tietysti valtava kunnia ja mahtavaa saada se palkinto, jos he jonain päivänä ajattelevat, että olen sen arvoinen, Mikkonen kuittaa spekulaatiot.