Kuinka monta kertaa kannattaa sitoa itse itsensä häpeäpaaluun samasta asiasta?
Jos kysymyksessä on eduskunta, yksi kerta ei selvästikään riitä.
Jälleen kerran äänestäjät ovat saaneet taivastella eduskunnan joustavaa käytäntöä avustajien palkkaamisessa. Sosiaali- ja terveysministeri, perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Juuso vaihtoi eduskunta-avustajakseen oman poikansa.
Arvostelijat voisivat puhua myös joustavasta moraalista. Ja kaikki, jotka kaivavat jo kiviä heitettäväksi, moraali on eri asia kuin laki tai sääntö. Rikosta tai rikettä ei ole tehty.
Tapauksen yhteydessä on kuitenkin puhuttu nepotismista, sukulaisten suosimisesta, jota voi pitää myös eräänlaisena korruptiona.
Nykyisessä eduskunnassa etenkin perussuomalaiset ovat luottaneet omiin sukulaisiinsa tai puolisoihinsa avustajina.
Juuson lisäksi perussuomalaisten Jaana Strandman nimitti avustajakseen puolisonsa. Mikko Polvinen palkkasi naisystävänsä. Veijo Niemi rekrytoi poikansa.
Perussuomalaisten poliittiseen puhetyyliin on kuulunut eliitin etuoikeuksien ja ratkaisujen moittiminen. Perussuomalaiset kansanedustajat kuuluvat eittämättä suomalaiseen eliittiin. Näiden edustajien teot puhuvat nyt puolestaan.
Kristillisdemokraateilla on käytössä avustajien ryhmäkansliamalli, jossa Sari Tanuksen avustajaksi on korvamerkitty hänen puolisonsa.
Edustaja arvioi itse riskin maineelleen
Oman läheisen palkkaamisessa avustajaksi on aina mukana riski julkisesta arvostelusta ja ihmettelystä, avustajan pätevyydestä riippumatta.
Koska muutama edustaja on tämän käytännön valinnut, he eivät ole nähneet riskiä omasta näkökulmastaan.
Riski realisoituu tai on realisoitumatta eduskuntavaaleissa.
Esimerkiksi Sari Tanus on kymmenettä vuotta kansanedustajana. Tanuksella on ollut koko ajan avustajanaan oma puoliso, joka oli seurustelukumppani silloin, kun Tanus valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan.
SDP palkkasi ryhmäkansliaan edustajien lapsia
Niin sanotulla ryhmäkansliamallilla on yritetty suitsia yksittäisiä edustajia avustajien palkkauksessa. Mallissa eduskuntaryhmän kanslia palkkaa avustajat ryhmälle, ei yksittäinen edustaja itselleen.
Myös SDP käyttää ryhmäkansliamallia. Demariryhmässä työskenteli muutama vuosi sitten kaksi puolueen kansanedustajan aikuista lasta.
Tarja Filatovin tytär palkattiin juristiksi ja Anneli Kiljusen poika ekonomistiksi silloin, kun Kiljunen oli vielä kansanedustaja. Kumpikaan lapsista ei ollut yhdenkään edustajan avustaja, vaan he työskentelivät ryhmän yhteisissä tehtävissä.
Eduskunnan historiassa on nähty puhuttelevia ääriesimerkkejä
Kun edustajat saivat mahdollisuuden palkata avustajia vuonna 1997, ääriesimerkit olivat puhuttelevia. Keskustaedustaja Juhani Alaranta valitsi avustajakseen abiturientti-poikansa, kokoomuslainen Anssi Rauramo palkkasi alaikäisen poikansa, demari Tuulikki Hämäläinen tyttärensä ja kokoomuksen Tuija Nurmi eläkeikäisen isänsä.
Pikavauhtia jo samana vuonna eduskunnan kansliatoimikunta kielsi alaikäisten ja yleisen eläkeiän ylittäneiden palkkaamisen.
Tämänkertaisessa keskustelussa eri tahot ovat muistelleet, että eduskunnassa olisi aiemmin ollut kielto palkata lähisukulaista omaksi avustajaksi. Tästä ei toistaiseksi ole kuitenkaan löytynyt dokumenttia.
Nimittäin vuonna 1997 silloinen kokoomuksen edustaja Kimmo Sasi kyllä ehdotti, että avustajaksi ei saisi palkata alaikäistä, yleisen eläkeiän ylittänyttä eikä perheenjäsentä tai lähisukulaista. Mutta: eduskunnan kansliatoimikunta päätti kieltää vain alaikäiset ja yleisen eläkeiän ylittäneet avustajat.
Nykyisin avustaja ei saa olla alaikäinen ja hänen täytyy läpäistä turvallisuusselvitys. Lisäksi avustajalla pitää olla tehtävään soveltuva koulutus ja tehtävän edellyttämät taidot.
Jussi Halla-aho on paljon vartijana
Kansanedustajat päättävät itse käyttäytymisestään, ja voivat sitä myös muuttaa.
Viime kädessä kyse on siitä, miten eduskunnan puhemies, perussuomalaisen kansanedustaja Jussi Halla-aho käytännön arvioi. Halla-aho voisi arvovallallaan ja eduskuntaryhmien tuella ilmoittaa, että puolison tai oman lapsen palkkaaminen ei ole suotavaa.
Jos puhemies ja eduskuntaryhmät pitävät ongelmana omien läheisten palkkaamista avustajaksi, he voisivat suosittaa palaamista niin sanottuihin hyviin pöytätapoihin.
Sen jälkeen eduskunnan johto olisi sanansa sanonut, mutta johtopäätöksen tekisivät, vastuun kantaisivat ja riskin ottaisivat edelleen edustajat itse.
Suositusta järeämmät toimet edustajien hillitsemiseksi voivat olla vaikeasti toteutettavissa.
Silloin kuvaan astuisivat syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuuslaki. Ketään ei saa syrjiä perhesuhteiden vuoksi. Siinä voisi olla oikeusoppineille pohtimista.
Perussuomalaiset kieltää ehdokassopimuksessaan perheavustajat
Tänään keskiviikkona perussuomalaisille oman kansanedustajan avustajapalkkauksesta lähtenyt keskustelu riitti ja kadoksissa ollut moraalinen kompassi löytyi.
Puolue ilmoitti sorvaavansa seuraavien eduskuntavaalien ehdokassopimukseen pykälän siitä, että ehdokas sitoutuu olemaan palkkaamatta läheistään tai perheenjäsentään omaksi eduskunta-avustajakseen.
Perussuomalaisten päätös koskee tulevia, ei siis nykyisiä avustajasuhteita.
Vuoden 1997 keskustelun jälkeen päädyttiin siis rajoittamaan avustajista pois alaikäiset ja eläkeiän ylittäneet. Muutoin silloinen puhemies Riitta Uosukainen (kok.) muistutti edustajia hyvistä pöytätavoista.
Uosukainen arveli Helsingin Sanomille, että ”Suomen kansan edustajat ymmärtävät mikä sopii, ja minusta näyttää, että he ovat nyt yhä enemmän tulleet sen ymmärtämään”.
Vuoden 1997 keskustelun aikana monet edustajat luopuivat sukulaisista avustajina.
Kirjoittaja itse on työskennellyt kauppa-apulaisena isänsä palkkaamana 1980-luvulla.
Korjaus 29.10. klo 16:42: Riitta Uosukaisen etunimi korjattu, aiemmin jutussa kerrottiin etunimeksi Riikka.