Helsinkiläinen kakkosluokkalainen Pauli Toivonen on koulun alusta asti kysynyt vanhemmiltaan päivittäin: ”Milloin pääsen iltapäiväkerhoon?”
Perheen äiti Satu Toivonen kertoo, että heidän keväänsä oli kuormittava töiden ja kolmen pienen lapsen kanssa – esikoisen ilmoittaminen iltapäiväkerhoon unohtui parilla viikolla.
– Soitin kaupungille heti toukokuussa, kun tajusin, että haun eräpäivä meni umpeen. Meille sanottiin, että ei hätää, asia järjestyy.
Asia ei ole järjestynyt. Helsingin kaupunki ei ole puolessa vuodessa saanut hankittua Paulille iltapäiväkerhoon paikkaa.
Pauli saattelee kaikki kaverinsa koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, mutta menee sitten yksin kotiin.
Vanhemmat Satu ja Juho Toivonen kertovat, että tilanne on kuormittanut heitä entisestään. He eivät voi valittaa asiasta mihinkään, koska kaupunki ei ole tehnyt asiasta virallista päätöstä.
Kun Satu Toivonen otti yhteyttä kaupunkiin saadakseen apua tilanteeseen, kaupunki tarjosi heille terapiaa yksinäisyyden tuoman ahdistuksen tunteeseen.
– Helsinki olisi siis valmis tukemaan lapsen ahdistuksen kokemusta yksilöterapialla, mutta ei sitä että hän saisi iltapäiväkerhopaikan, Toivonen päivittelee.
Noin 80 lasta edelleen ilman paikkaa
Toivosen perheen kanssa samassa tilanteessa on kaupungin perusopetuksen vapaa-ajan palveluiden päällikön Tarja Tapperin mukaan tällä hetkellä ainakin 80 lasta ympäri Helsinkiä.
– Erityisen paha tilanne on ollut juuri Herttoniemessä, Myllypurossa ja Pihkapuiston ala-asteella Malminkartanossa, Tapper sanoo.
Tilanne johtuu Tapperin mukaan siitä, että tänä vuonna näillä alueilla tuli eniten hakemuksia hakuajan jälkeen. Koko Helsingissä hakuajan loppuun mennessä hakemuksen sisään laittaneet noin 10 700 lasta ovat Tapperin mukaan saaneet paikan.
Ilman paikkaa jääneet ovat niitä, joiden hakemus on tullut hakuajan jälkeen: yleensä heitä on reilu tuhat, tänä vuonna 1 500.
– Heistä 1 420 on saanut jo paikan, mutta 80 edelleen odottaa paikkaa, Tapper sanoo.
Tavoite on, että kaikki hakevat keväällä
Helsingissä iltapäiväkerhoon hakeminen on vuosittain iso ruljanssi maalis–huhtikuussa. Paikkaa hakee joka vuosi noin 11 000 lasta koulujen Wilma-tietojärjestelmän kautta. Jokainen hakemus käsitellään yksitellen, Tapper kertoo.
Iltapäiväkerhoa pyörittävät Helsingissä kaupungin lisäksi urheiluseurat, seurakunnat, yritykset ja yhdistykset.
Hakuajan jälkeen kaupunki antaa palveluntuottajille niihin hakeneet lasten määrät ja palveluntuottajat suunnittelevat sen jälkeen toukokuun aikana toimintansa seuraavalle kaudelle. He rekrytoivat työntekijät ja tekevät toimintasuunnitelmat.
Kesällä ja syksyllä hakuajan jälkeen tulleita hakemuksia käsitellään Tapperin mukaan sitä mukaan, kun paikkoja vapautuu tai joku palveluntuottaja voi ottaa lisää lapsia muista syistä. Etusijalla ovat ykkösluokkalaiset lapset. Päätöksiä tehdään vasta sitä mukaan, kun toimintaan voidaan ottaa lisää lapsia.
– Tavoitteemme on, että kaikki hakemukset tulisivat jo keväällä hakuajan puitteissa, Tapper sanoo.
Tapperin mukaan joka vuosi käy kuitenkin niin, että syyskauden alussa on lapsia, jotka ovat ilman paikkaa, koska myöhässä tulleita hakemuksia ei ole ehditty käsitellä. Sama tilanne on jatkunut jo vuosia.
Eikö Helsingissä voitaisi valmistautua etukäteen lasten määrään, laskea suoraan kaikille 1–2 -luokkalaisille paikat rehtorin ilmoittamien koululaisten mukaan?
Tapperin mukaan tämä ei onnistu, sillä perusopetuksen iltapäivätoiminta ei ole lain mukaan velvoittavaa. Se on palvelua, johon huoltaja hakee lapselleen paikkaa ja maksaa palvelusta. Tapperin mukaan kaikki eivät hae ollenkaan iltapäiväkerhoon.
– Rehtori ei voi päättää perheiden puolesta, hakeeko perhe lapselleen iltapäivätoiminnan paikkaa, Tapper sanoo.
Muun muassa Mannerheimin lastesuojeluliitto on huomauttanut, että pienille koululaisille pitäisi taata aina iltapäiväkerhopaikka. Ruotsissa iltapäiväkerhopaikka on pakollinen kaikille pienille koululaisille.
Petteri Orpon (kok.) hallitus suunnittelee korotusta iltapäiväkerhojen maksuihin. Helsingin kaupunki ei kannata maksujen nostoa. Maksut menevät Helsingissä suoraan palveluntuottajille: yrityksille ja yhdistyksille.
Tapperin mukaan se asettaisi pienituloisten perheiden lapset eriarvoiseen asemaan ja heikentäisi entisestään lasten mahdollisuuksia osallistua toimintaan. Lisäksi uudet hinnat tulisivat Helsingille kalliiksi, koska kaupunki tukee pienituloisia perheitä maksuissa.
– Me emme toivo, että tilanne tästä enää pahenisi, Tapper sanoo.
Paulille hankittiin älylaite
Helsinkiläinen Pauli on nyt totutellut olemaan ilman iltapäiväkerhoa. Koulusta tultua hän saattaa ajella yksin pyörällä pihalla tai katsoa kotona telkkaria.
Toivosen perhe on joutunut venymään tilanteen takia monin tavoin.
Satu-äiti ei voi tehdä etätöitä, mutta Juho-isä on tehnyt etätöitä, kun se on ollut mahdollista. Lisäksi perhe on saanut apua isovanhemmilta. Toinen mummo on matkustanut välillä Vaasasta asti Helsinkiin, että Paulin ei tarvitsisi olla yksin jopa viittä tuntia koulun jälkeen.
Lisäksi vanhemmat ovat joutuneet taipumaan: Paulille on ostettu älylaite. Se harmittaa vanhempia.
Kukaan ei ole kertonut vanhemmille milloin iltapäiväkerhoon pääsisi.
– Meille on sanottu, että ollaan jonossa. Mutta käytännössä olemme huomanneet, että meille ei vain ole paikkaa, koska aikuisia ei ole tarpeeksi, Juho Toivonen sanoo.
