Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kellojen siirtäminen talviaikaan, eli tunnin taaksepäin, antaa tunnin ylimääräistä nukkumisaikaa lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön.
On yksilöllistä, miten kauan kullakin kestää saada omasta unirytmistään taas kiinni ja tottua talviaikaan.
Joillakin sopeutumiseen voi mennä parikin viikkoa, sanoo uni- ja vuorokausirytmin tutkija ja kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto Helsingin yliopistosta.
Talviaikaan tottumiseen vaikuttaa myös ihmisen luontainen vuorokausirytmi eli onko enemmän aamu- vai iltavirkku.
Vastaa oheisen testin kuuteen kysymykseen ja saat tietää, mihin ryhmään sinä kuulut. Testin kysymykset on muokattu tutkijoiden käyttämistä kysymyksistä.
Päivävirkkuus on kaikkein yleisintä
Aamu- tai iltavirkkuus on biologinen ominaisuus, joka määrittää esimerkiksi mihin vuorokauden aikaan yksilön paras toimintakyky sijoittuu.
Tutkija Ilona Merikannon mukaan väestötutkimuksissa on havaittu, että suomalaisista aikuisista noin 17 prosenttia on selvästi iltavirkkuja. Selkeästi aamuvirkkuja on hieman enemmän, noin 22 prosenttia.
Loput sijoittuvat jonnekin näiden kahden väliin. Heitä voi kutsua päivävirkuiksi.
– Moni ei ole ihan äärimmäinen aamuvirkku, mutta ei äärimmäinen iltavirkkukaan, vaan siltä väliltä. On hyvä, että pystyy tarvittaessa vähän joustamaan kumpaankin suuntaan, Merikanto kuvailee.
Vuorokausirytmi on vahvasti periytyvä ja varsin pysyvä ominaisuus. Usein vanhemmat pystyvät sanomaan jo pienestä lapsestaan onko hän enemmän aamu- vai iltaihminen.
Iltavirkkuus lisää monien sairauksien riskiä
Iltavirkkuus lisää riskiä erilaisille terveysongelmille. Univaikeudet ovat yleisempiä kuin aamuvirkuilla, mikä voi vaikeuttaa sopeutumista yhteiskunnan vaatimaan rytmiin.
Tämä tarkoittaa, että varsinkin iltavirkuille kellojen kääntely voi olla raskasta. He ovat muita herkempiä vuorokausirytmin häiriintymiselle, koska ovat usein epäsynkronissa yhteiskunnan aikataulujen kanssa.
– Siitä voi seurata, että elämäntavat ovat epäterveellisempiä, liikkuminen vähäisempää ja alkoholin käyttö keskimäärin yleisempää kuin muilla, Merikanto sanoo.
Tutkimuksissa on havaittu myös, että iltavirkuilla on kohonnut riski sekä mielenterveysongelmiin että moniin sairauksiin. Näitä ovat esimerkiksi selkä- ja aineenvaihdunta- sekä sydän- ja verisuonisairaudet.
Uni-ja vuorokausirytmitutkija Ilona Merikanto kertoo, mitä mieltä moni tutkija on kellojen siirtelystä talvi- ja kesäaikaan.
Iltavirkkuus ei automaattisesti tarkoita, että sairastuu. Riskit on kuitenkin hyvä tietää.
– On aika tuoreita tutkimuksia maailmalta ja Suomesta, että iltavirkuilla on nuoremmalla iällä korkeampi kuolleisuusriski. Eli tämä on aika brutaalia.
Iltavirkut saattavat myös kokea häpeää siitä, että heillä on muita enemmän vaikeuksia sopeutua yhteiskunnan aikatauluihin.
Kellojen siirtely rasittaa kaikkia
Yksi vinkki tutkijalla on sekä aamu- että iltavirkuille. Kellonajan rukkaaminen on rasitus keholle ja mielelle.
Jos elämäntilanne suinkin mahdollistaa, kannattaa ensimmäiset talviaikapäivät rauhoittaa sopeutumiseen.
Omaa syömistä, ulkoilua ja päihteiden käyttöä kannattaa miettiä.
– Esimerkiksi lohtusyöminen on yleisempää iltavirkuilla. Se on varmaan jonkinlaista itselääkintää, kuten päihteiden käyttökin.
Kalenterista kannattaa siivota pois ylimääräiset menot ja käyttää valoisa aika rauhalliseen ulkoiluun. Illan hämärtyessä unta voi houkutella minimoimalla älylaitteiden käyttöä ja rauhoittumalla nukkumaanmenoon.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.