Ilmastotoimien vastustajat kiistävät yhä harvemmin sen, että ilmasto lämpenee. Siksi ilmastokeskustelussa painotus on siirtynyt tieteestä ilmastotoimien kustannuksiin ja poliittiseen oikeutukseen.
Painotus näkyy selvästi eurooppalaisessa ilmastokeskustelussa, selviää Euroopan yleisradioyhtiöiden (EBU) yhteishankkeesta. Siinä tutkittiin ilmastoväittämiä viidessä Euroopan maassa Brasilian Belémissä ensi viikolla käynnistyvän ilmastokokouksen virallisen osuuden alla. Yle osallistui hankkeeseen ja kävi läpi 10 000 suomenkielistä viestiä.
Ilmastokeskustelun muuttuminen on jo aiemmin huomattu useissa tutkimuksissa: Kun ennen hyökättiin tiedettä ja myös tutkijoita vastaan, nyt on tavallista alkaa väitellä ilmastotoimien tärkeydestä, kiireellisyydestä tai toteuttamiskelpoisuudesta.
Tällaisia taktiikoita kutsutaan alan tutkimuksessa ilmastoestämiseksi. Taktiikan tarkoitus on viivyttää ilmastotoimia niin kauan kunnes on liian myöhäistä.
– Näen tätä tosi paljon myös Suomessa, sanoo ilmastoestämistä tutkiva Tero Toivanen BIOS-tutkimusyksiköstä.
Näistä keinoista näkyi merkkejä myös Ylen analysoimassa aineistossa. Suomenkielisissä viestipalvelu X:n postauksissa korostuivat erityisesti väittely metsien hakkuista. Myös puhe ilmastotoimista ”woke-ilmiönä” ja poliittisena salajuonena nousi esiin.
X-aineisto on vain pieni osa suomalaista ilmastokeskustelua. Ylen analyysin mukaan 50:n eniten ilmastosta kirjoittaneiden joukossa oli vain yksi ilmastoalan asiantuntija. Muut olivat tilien tietojen mukaan esimerkiksi talouden tai teknologian asiantuntijoita, kokoomus- tai perussuomalaistaustaisia poliitikkoja sekä eläkeläisiä.
X-viestit tarjoavat kuitenkin esimerkkejä ilmastodisinformaation tutkimuksessa havaituista uusista vaikuttamisen strategioista.
Alla esittelemme neljä ilmastotoimien jarruttamiseen tähtäävää strategiaa sekä esimerkkejä siitä, miten ne näkyvät somekeskustelussa.
Viivyttely
Keskeisen viestin mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen voi odottaa, kunnes kiireellisemmät asiat on tehty.
Britanniassa tätä strategiaa on käytetty, kun on haluttu tahallaan yliarvioida ilmastotoimien aiheuttamat kulut. YK:n kehitysohjelman UNDP:n artikkelin mukaan esimerkiksi fossiiliteollisuuden viestinnässä on ryhdytty maalaamaan kauhukuvia menetettävistä työpaikoista ja uusiutuvan energian aiheuttamista talousongelmista.
Viivyttely näkyy Suomessa esimerkiksi ilmastotoimien kustannusten korostamisena.
– Tämä voi olla esimerkiksi sellaista puhetta, että jos rankaisemme itseämme liian voimakkaalla ilmastosäätelyllä, meidän metsäteollisuutemme pakenee sinne, missä sääntely on heikompaa, Tero Toivanen sanoo.
X-viesteissä kustannuksista puhuttiin esimerkiksi näin:
– Kyse ei ole siitä, että ilmastotoimien kustannuksia ei saisi tarkastella kriittisesti, sanoo Toivanen.
Hänen mukaansa kustannuksista puhumista käytetään kuitenkin usein viivyttelyn muotona sen sijaan, että pyrittäisiin toteuttamaan välttämättömiä päästöjen vähentämistoimia.
Vähättely
Ilmastonmuutoksen vähättelijöiden keskeinen väite on, että ilmaston lämpenemisen seuraukset olisivat paljon pienemmät kuin tutkijat arvioivat.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaan globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä 43 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
– Vähättely näkyy esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin liittyvässä puheessa. Pyritään kääntämään keskustelu saasteiden talteenottamiseen sen sijaan, että puhuttaisiin fossiilisten käytön alasajosta, Toivanen sanoo.
Vähättelyn äärimmäinen muoto on, että ilmastonmuutos tapahtuu, mutta se on hyvä asia.
Tämä ajatus esiintyi suomalaisessa X-keskustelussa toistuvasti. Useissa viesteissä väitettiin että lämpeneminen ja hiilidioksidin määrän lisääntyminen itse asiassa auttaa luontoa.
– Näissä sivuutetaan täysin ne muutokset, jotka syntyvät, kun hiilidioksidi kasaantuu ilmakehään, sanoo Toivanen.
Hajaannuksen luominen
Keskeinen ajatus on asettaa vastakkain ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu.
Yksi esimerkki tästä strategiasta on useissa maissa levinnyt väite, jonka mukaan merille rakennetut tuulivoimalat aiheuttaisivat valaskuolemia. Sen toisti kaksi vuotta sitten myös Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Muun muassa Yhdysvaltain sään- ja merentutkimukseen keskittyvä NOAA ja ympäristöjärjestö WWF ovat todenneet, että valaiden joukkokuolemista ei ole todisteita mistään päin maailmaa.
Tosin tuulivoimaloiden rakennustyöt ja äänisaaste saattavat heikentää valaiden elinympäristöä.
Hajaannusta luomalla on tarkoitus saada ympäristönsuojelijat asettumaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä vastaan.
– Toki kritiikki on oikeutettua silloin kun tuodaan esiin aitoja kestävyyssiirtymään liittyviä ongelmia, kuten rakentamisen haittapuolia. Mutta usein kritiikki valjastetaan ilmastoestämisen tueksi.
Myös suomalaisessa X-keskustelussa eri ilmastotoimien ympäristövaikutukset olivat yleinen puheenaihe:
Vastuun siirtäminen
Ilmastotoimet halutaan siirtää ”jonkun muun”, kuten toisen valtion tai teollisuudenalan tehtäväksi.
Ensimmäisen hiilijalanjälkilaskurin julkaisi öljy-yhtiö BP, joka pyrki näin siirtämään vastuuta yksilöille. BP on yksi maailman suurimmista ilmastopäästäjistä.
Suomalaisessa X-keskustelussa on tyypillistä vähätellä Suomen päästöjä ja syyttää mieluummin Kiinaa ja Intiaa.
– Näissä syytöksissä unohdetaan esimerkiksi vauraan pohjoisen maiden erittäin korkeat päästöt historiallisesti ja per asukas, Tero Toivanen sanoo.
Tarkastelujaksolla X-viesteissä arvosteltiin Vihreiden puheenjohtajan Sofia Virran kesälomallaan tekemää asuntoautomatkaa. Kymmenissä postauksissa ihmeteltiin, miksi kenenkään pitäisi vaikkapa vähentää yksityisautoilua, jos vihreä puheenjohtajakin tekee lomallaan pitkän automatkan.
Toivasen mukaan lentämisen tai lihansyönnin arvostelu on sosiaalisessa mediassa yleinen vastuun siirron strategia. Tämä johtuu siitä, että tunteisiin ja kulttuurisotien ruokkimiseen perustuvat viestit menestyvät sosiaalisessa mediassa.
– Samalla viedään huomiota pois siitä, että meidän pitäisi määrätietoisesti uudistaa rakenteet liikkumisessa, asumisessa, ruoantuontannossa ja erityisesti teollisuudessa.
Uusia vaikutuskeinoja on vaikea tunnistaa
Toivanen johtaa hanketta, jossa tutkitaan ilmastoestämisen strategioita Suomessa 1990-luvulta tähän päivään.
Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen kiistäminen alkoi vähentyä sen jälkeen, kun Pariisin ilmastosopimus solmittiin vuonna 2015. Sopimuksen keskeinen tavoite oli rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Hieman myöhemmin käynnistyi laaja nuorten ilmastoliike.
– Tällaisessa ilmapiirissä ilmastodenialismi ei enää ollut toimiva strategia, Toivanen sanoo.
– Tarvittiin uusia keinoja, joilla viivyttää ilmastotoimia ja puolustaa korkeaan luonnonvarojen ja energian kulutukseen perustuvia toimintatapoja yhteiskunnassa.
Nykyään selvästi suurin osa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta tosiasiana. Tämän vuoden ilmastobarometrin vastaajista 86 prosenttia sanoi, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo eri puolilla maailmaa.
Uusia, hienovaraisempia vaikuttamisyrityksiä on vaikeampi tunnistaa kuin tieteellisten tosiasioiden kiistämistä.
– Ilmastodenialismin väheneminen ei tarkoita sitä, että tilanne meidän yhteiskunnassamme olisi aiempaa parempi, Toivanen toteaa.
Hänen mukaansa viivyttely ja ”ei tämä niin vakavaa ole” -tyyppinen ajattelu valtavirtaistuu myös Suomessa. Tutkijat ovat tunnistaneet viivyttämistä ajavia tahoja, kuten suuria fossiilienergiayhtiöitä ja Euroopan radikaalioikeistopuolueita, mutta Toivasen mukaan kehityksen suunnan ratkaisee lopulta poliittinen keskusta.
– Kohtalonkysymys on se, annetaanko ilmastoestämisen valtavirtaistua vai pidetäänkö kiinni tavoitteista toteuttaa nopeita kestävyystoimia. Valtavirtaistuminen tarkoittaisi, että antaudutaan ilmastokriisin edessä, Toivanen sanoo.