Valtion velanotto rikkoo tänä vuonna jälleen uuden ennätyksen.
Näin käy, vaikka leikkauksista on puhuttu nyt jo monta kuukautta. Petteri Orpon (kok.) hallituksen yhdeksän miljardin euron sopeutustoimet kyllä hillitsevät velkaantumista, mutta eivät estä velkaennätyksen syntyä.
Valtio ottaa valtiokonttorin mukaan tänä vuonna lainaa peräti 43,8 miljardia euroa.
Hallituksen perjantaina hyväksymä kolmas lisätalousarvio nostaa summan historian korkeimmaksi, kun velanottotarvetta tarkistetaan miljardilla eurolla ylöspäin emissiotappioiden takia. Palataan emissiotappioihin myöhemmin.
Valtio käyttää valtaosan lainaamastaan summasta vanhojen velkojen pois maksamiseen. Eli velkaa maksetaan velalla kuten alla oleva grafiikka näyttää.
Tämän jälkeen uutta velkaa otetaan nettona 14,3 miljardia euroa, mikä on sekin kuluvan hallituskauden ennätys, mutta jää historiallisessa vertailussa kakkoseksi Sanna Marinin (sd.) hallituksen koronavuodelle 2020.
Reipas velanotto nostaa valtiovarainministeriön syksyn ennusteen mukaan velan suhteen kansantuotteeseen kuluvana vuonna 86,9 prosenttiin. Nousua viime vuodesta on peräti 4,8 prosenttiyksikköä.
Euroissa velkaa olisi tämän vuoden lopussa 247,2 miljardia euroa, 20,6 miljardia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Mistä valtiovarainministeriön ennustama 4,8 prosenttiyksikön velkasuhteen lisäys koostuu? Ministeriö on eritellyt syitä ennusteessaan.
Eniten velkaa kasvattaa julkisen talouden alijäämä eli se, että menot ovat suuremmat kuin tulot. Se kasvattaa velkasuhdetta 3,5 prosenttiyksikköä.Velan miljardiluokan korkomenot heikentävät velkasuhdetta 1,5 prosenttiyksikköä lisää.
Toiseen suuntaan vaikuttaa puolestaan talouskasvu, joka nostaa kansantuotetta ja pienentää sitä kautta velkasuhdetta tänä vuonna 2,4 prosenttiyksikköä.
Loput velkasuhteen kasvusta, eli peräti 2,2 prosenttiyksikköä, johtuu VM:n mukaan ”muista tekijöistä”. Rahassa tämä on noin kuusi miljardia euroa eli saman verran kuin sotilaalliseen maanpuolustukseen on osoitettu rahaa tänä vuonna.
”Muiden tekijöiden” hintalapun rinnalla esimerkiksi hallituksen syksyn budjettiriihessä tekemä miljardin euron uusi säästöpaketti kalpenee.
Mitä ovat nämä Suomen julkista taloutta piinaavat miljardiluokan ”muut tekijät”, joista julkisuudessa ei ole paljon puhuttu?
1. Valtion asuntorahaston vastuut kasvavat: yli miljardi euroa lisää velkaa
Valtion asuntorahaston korkotuetut lainat lasketaan nykyisin osaksi julkisen talouden velkaa. Lainoilla rakennetaan vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Veronmaksajat ovat lopulta näidenkin lainojen takaajina.
Korkotukilainoja maksetaan takaisin paljon hitaammin kuin uusia myönnetään eli velka kasvaa. Valtiokonttorin mukaan lainakanta oli kasvanut viime vuoden lopusta kuluvan vuoden kesäkuuhun 1,02 miljardilla eurolla.
Arava- ja korkotukilainoja oli yhteensä 21,6 miljardia euroa. Uusia korkotukilainoja saa myöntää tänä vuonna 1,75 miljardia euroa.
Koska tuetut lainat lasketaan julkiseksi velaksi, laskennallinen velkataakka kasvaa. Valtiovarainministeriö ennakoi, että lainakanta kasvaa tänä vuonna reilulla miljardilla eurolla.
2. Emissiotappiot: yli miljardi euroa lisää velkaa
Toinen valtion velkaa tänä vuonna kasvattava tekijä ovat emissiotappiot. Niitä kertyy, kun valtio lainaa markkinoilta rahaa tilanteessa, jossa valtion lainoistaan maksamat korot ovat nousussa.
Emissiotappioita on kuluvana vuonna kertynyt noin miljardin euron arvosta. Niiden aiheuttama rahantarve kirjattiin lisäbudjettiehdotukseen syyskuun lopulla.
Emissiotappio ei ole aivan yksinkertainen asia.
Kuvitellaan tilanne, jossa valtio on neljä vuotta sitten laskenut liikkeelle velkakirjan, eli lainannut rahaa sijoittajalta. Koska korot olivat tuolloin vielä lähellä nollaa, valtio on maksanut velkakirjan ostajalle alle prosentin kiinteää kuponkikorkoa.
Nyt valtio tarvitsee lisää rahaa ja laskee liikkeelle velkakirjojen lisäeriä. Korot ovat kuitenkin välillä nousseet, ja velkakirjan kiinteä korko on jäänyt jälkeen markkinoilla maksettavasta korosta.
Valtio joutuu myymään velkakirjoja halvemmalla, ja saa yksittäisestä velkakirjasta vähemmän rahaa kuin sen nimellisarvo on. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että valtio joutuu myymään niitä alennuksella.
Tänä vuonna valtio tarvitsee nettona 13,3 miljardia euroa lainaa. Saadakseen summan kokoon, se joutuu myymään velkakirjoja 14,3 miljardilla. Emissiotappio on näiden summien erotus.
– Jos rahaa tarvitaan joku tietty määrä, ja nimellismääräisestä lainanotosta kertyy vähemmän pääomaa, niin silloin sitä nimellismääräistä lainanottoa pitää kasvattaa, sanoo velanhallinta-osaston johtaja Anu Sammallahti Valtiokonttorista.
Kyse on eräänlaisesta siirretystä koronmaksusta. Kun korot ovat nyt nousussa ja lainaa otetaan paljon, emissiotappioista kertyy miljardiluokan summa. Summa ei kuitenkaan ole tappiota sanan perinteisessä merkityksessä.
– Emissiotappio, joka on kirjanpidossa käytetty termi, ei kerro sen toiminnan tuloksellisuudesta yhtään mitään, Sammallahti sanoo.
Aiempina matalien korkojen vuosina valtiolle on vastaavasti kertynyt emissiovoittoja.
3. Käteisvakuudet: velan nousu miljardiluokkaa
Valtiolla on miljardeittain rahaa kiinni käteisvakuuksissa. Tämäkään ilmiö ei ole aivan yksinkertainen, ja liittyy osin samaan nousevien korkojen tilanteeseen kuin emissiotappiot.
Valtio tarvitsee käteisvakuuksia kahteen asiaan: lainojensa suojaamisen valuuttakurssien vaihtelulta, ja koronvaihtosopimuksiin, joita valtio käyttää kun se haluaa lyhentää lainojensa juoksuaikaa.
Käteisvakuuksia on tarvittu koko ajan lisää. Syynä ovat dollarin heikentyminen ja pitkien korkojen nousu suhteessa lyhyisiin korkoihin. Tällä hetkellä valtiolla on käteisvakuuksissa kiinni noin 6,5 miljardia euroa, kun viime vuoden lopussa summa oli 3,6 miljardia.
Valtio joutuu siis tänä vuonna varamaan vakuuksia varten enemmän rahaa kuin viime vuonna, mikä lisää velanoton tarvetta. Rahat tosin palautuvat käyttöön sitä mukaa kun koronvaihtosopimukset erääntyvät.
– Vakuuksista on tärkeää huomata, että ne eivät ole menoja, ja niissä ei menetetä rahaa, Sammallahti sanoo.
Valtio päätti luopua uusista koronvaihtosopimuksista viime vuonna hyväksytyssä velanhoitostrategiassa, mutta vanhat sopimukset aiheuttavat tarvetta käteisvakuuksille vielä vuosien ajan.
Entä sitten?
Miljardiluokan ”muita tekijöitä” yhdistää kaksi asiaa: Ne kasvattavat kuluvana vuonna valtion velkasuhdetta selvästi. Hallituksen mahdollisuudet vaikuttaa niihin ovat rajalliset.
Eivät kuitenkaan olemattomat. Hallitus päätti budjettiriihessä pienentää uusien korkotukilainojen myöntövaltuuksia 365 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 alkaen. Tämä hidastaa velkasuhteen nousua, vaikka valtion menot eivät juuri pienene.
Koronvaihtosopimuksista hallitus päätti luopua viime vuonna, mutta vanhat sopimukset ja valuuttariskiltä suojautuminen jatkavat käteisvakuuksiin varattavan rahan tarvetta vielä vuosien ajan. Samalla tosin päätettiin myös pidentää Suomen valtiovelan keskimääräistä juoksuaikaa eli pituutta, mikä kasvattaa korkokuluja, koska pitkien lainojen korot ovat normaalisti korkeampia kuin lyhyiden.
Emissiotappioiden suhteen hallitus taas on olosuhteiden uhri: korot ovat nousseet samaan aikaan kun korona-aikana viisi vuotta sitten otettu iso velkapotti alkaa tulla ikään, jossa lainoja täytyy ryhtyä maksamaan pois, mihin tarvitaan taas uutta velkaa.
Hallitus on sitoutunut ohjelmassaan vakauttamaan velkasuhteen eli pääsemään tilanteeseen, jossa velan suhde kansantuotteeseen ei olennaisesti kasva. Velanhoitoon liittyvät ”muut tekijät” voivat samaan aikaan heilutella velkaa miljardeilla suuntaan tai toiseen.
Se, pääseekö hallitus lopulta tähän tärkeimpään julkisen talouden tavoitteeseensa, on siis kiinni myös näistä oikukkaista ”muista tekijöistä”.
Lopulta kyse on siitä, että kun velkaa on otettu paljon, myös velanhoitoon liittyvät kulut paisuvat.