Kesäkuussa 2020 Jan Marsalekin kujanjuoksu oli lopussa. Wirecard-teknologiayhtiö, jonka operatiivisena johtajana Marsalek työskenteli, oli romahtamassa. Tilintarkastus oli paljastanut massiivisen aukon yhtiön varallisuudessa.
Marsalek ilmoitti kollegoilleen lähtevänsä Kaakkois-Aasiaan selvittämään yhtiön raha-asioita.
Myöhemmin on selvitetty, että hän matkasi Münchenistä pienelle lentokentälle Itävaltaan ja hyppäsi yksityiskoneeseen.
Kun Saksan viranomaiset alkoivat tajuta Marsalekin todellisen roolin Wirecard-skandaalissa, tämä oli jo kadonnut.
Marsalek ei ollutkaan lentänyt suunnitellusti Filippiineille. Todellisuudessa hän oli matkustanut Valko-Venäjälle.
Eikä Marsalek ollut tosiasiassa tavallinen liikemies vaan miljardiluokan huijari ja tiedustelutietokauppias.
Kuva: Leopold Fiala / Reuters
Rahanpesukone
Vuonna 2000 perustettu maksupalveluyritys Wirecard oli poikkeus konepajojen Saksassa: nuorekas teknologiayhtiö, joka laajentui kansainvälisesti kyydittäessään kotimaataan digimaksujen aikaan.
Wirecard ja sen osakkeen hinnan hurja nousu hurmasivat saksalaisen liike-elämän ja politiikan ympyrät. Jopa liittokansleri Angela Merkel lobbasi Wirecardin puolesta Kiinassa vuonna 2019.
Analyytikkojen ja taloustoimittajien keskuudessa Wirecard tunnettiin kuitenkin ensisijaisesti yhtiön epäselvistä raportointitavoista.
Süddeutsche Zeitungin tutkiva toimittaja Jörg Schmitt kertoo etäyhteydellä, että hän kollegoineen selvitti Wirecardiin liittyviä epäilyjä koko 2010-luvun.
Vuonna 2019 tiedustelubisneksessä toimiva lähde soitti Schmittille.
– Lähde kuvaili Wirecardia isoimmaksi näkemäkseen rahanpesukoneeksi, jonka läpi liikkui miljardeja euroja.
Jörg Schmitt, tutkiva toimittaja
Toistuvien paljastusjuttujen ja tilintarkastusten jälkeen keväällä 2020 Wirecard myönsi, että yhtiön taseesta puuttui 1,9 miljardia euroa. Summa vastasi noin neljännestä yhtiön koko varallisuudesta.
Wirecardin Aasian-toimintojen voitot oli vedetty hatusta.
Saksan viranomaiset aloittivat Wirecardista massiivisen, edelleen jatkuvan tutkinnan.
Elokuussa 2020 Interpol antoi Marsalekista kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Hänestä tuli yksi Euroopan etsityimmistä henkilöistä.
Pikkuhiljaa alkoi selvitä, että hänen talousrikoksensa olivat vasta jäävuoren huippu.
Ystävänä palkkasoturi
Wirecardia tutkineet toimittajat olivat jo ennen yhtiön romahdusta kuulleet erikoisia huhuja Jan Marsalekista.
Entuudestaan tuntematon lähde soitti Jörg Schmittille hieman rahanpesuun liittyvän vinkin jälkeen. Lähde vinkkasi Marsalekin epävirallisesta ökytoimistosta Münchenin Prinzregentenstraßella.
– Lähteen mukaan Marsalekin tapaamisissa ja bileissä pyöri hämäriä tyyppejä, kuten venäläisiä ja itävaltalaisia vakoojia, Schmitt kertoo.
Jan Marsalekin epävirallinen toimisto sijaitsi Baijerin prinssi Alfonsin villana tunnetussa rakennuksessa Münchenin Prinzregentenstraßella.
Vastapäätä rakennusta sijaitsi Venäjän konsulaatti.
Kuva: AOP
Eurooppalaismedioiden yhteisselvityksen mukaan keskeisin Marsalekin venäläisistä kontakteista oli palkkasoturi Stanislav Petlinsky. Petlinskystä, entisestä Venäjän Spetsnaz-erikoisjoukkojen sotilaasta, tuli Marsalekin läheinen ystävä ja yhteistyökumppani.
Selvityksessä olivat mukana saksalaislehti Der Spiegel, tutkiva verkkomedia The Insider, saksalainen yleisradioyhtiö ZDF sekä itävaltalaislehti Der Standard.
– Kaikki Petlinskyssä viittasi siihen, että hänellä oli tiedustelupalveluyhteyksiä.
Jörg Schmitt, tutkiva toimittaja
Jörg Schmittin selvitystyön perusteella Petlinskyllä oli muun muassa toinen passi eri nimellä.
Schmitt ja hänen kollegansa olivat kohtuullisen varmoja, että Petlinskyllä oli yhteyksiä GRU:hun, Venäjän sotilastiedusteluun. Petlinsky on julkisuudessa kieltänyt yhteydet.
Marsalek oli adrenaliinifriikki: häntä kiinnostivat lentokoneet, helikopterit ja aseet. Niinpä Petlinsky tarjosi Marsalekille äärimmäisiä extreme-kokemuksia.
Marsalek alkoi käydä Venäjällä kiihtyvään tahtiin. The Insiderin mukaan vuosina 2010–2020 reissuja kertyi yli kuusikymmentä.
Vuonna 2017 Petlinsky vei Marsalekin eräänlaiselle ”sotalomalle” Syyrian Palmyraan. Syyrian hallituksen joukot olivat vastikään vallanneet kaupungin Venäjän ilmavoimien ja Wagner-palkkasotureiden avulla.
Marsalek sai päälleen täyden sotavarustuksen. Der Spiegelin kuvamateriaali näyttää hänet tähtäilemässä singolla.
Jörg Schmittin selvitystyön perusteella Marsalekin Moskovan-reissujen sisältö muuttui jossain vaiheessa: kyse ei ollut enää bisneksestä, vaan venäläisten tarjoamasta tiedustelukoulutuksesta.
Bisnesväki kiinnostaa värvääjiä
Mikko Porvali on juristi ja historioitsija, joka kirjoittaa muun muassa tiedustelusta ja vakoilusta.
Yleensä tiedustelupalvelujen värvääjät kiikaroivat poliitikkoja, tutkijoita tai juurikin bisnesväkeä, Porvali kertoo.
Liike-elämän ihmiset voivat olla helpompia värvättäviä kuin esimerkiksi sotilaat tai poliitikot, joita ohjeistetaan tunnistamaan vaikutusyrityksiä.
Värväystyö voi alkaa jo varhain.
– Venäläisten aikakäsitys on pitkä. Värvätessä ei ajatella välitöntä hyötyä. Jos kohde voi olla hyödyllisessä asemassa vuosikymmenten päästä, se riittää.
Mikko Porvali, juristi ja historioitsija
Niin poliisi, asevoimat kuin tiedustelupalvelutkin ostavat tuotteita ja palveluita yksityiseltä sektorilta. Esimerkiksi insinööri tai toimitusjohtaja voi valtion urakan myötä muuttua arvokkaaksi kohteeksi.
Maksupalveluyritystä valtiollinen toimija voi käyttää vaikkapa rahanpesuun.
Der Spiegelin ja The Insiderin mukaan Marsalek vieraili vuonna 2013 Tšetšeniassa presidentti Ramzan Kadyrovin perheen vieraana.
Medioiden yhteisselvityksen mukaan Kadyrovit halusivat siirtää satoja miljoonia dollareita aasialaisilta pankkitileiltä Eurooppaan. Ei ole tiedossa, onnistuiko se.
Maksupalveluyritys voi myös hankkia tietoa rahaliikenteestä – samoin kuin salata sitä.
Saksan liittopäivien erikoistutkijan mukaan Wirecard toimitti Saksan keskusrikospoliisi BKA:n peitetehtävissä toimineille agenteille maksukortteja väärennetyillä henkilöllisyyksillä.
2010-luvun mittaan Marsalek toimi ainakin kahden Itävallan tiedustelupalvelun entisen agentin sekä venäläiskontaktien kanssa. Julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella venäläiset tekivät Marsalekille tietopyyntöjä, jotka hän välitti itävaltalaistutuilleen.
Marsalekin kautta venäläiset saivat tietoa muun muassa eurooppalaisten viranomaisten venäläisiin kohdistamasta tarkkailusta, itävaltalaispoliitikkojen puhelimia sekä kuuluisan tutkivan toimittajan Christo Grozevin tietokoneen.
Näin Christo Grozev kertoi tietokonevarkaudesta Bulgarian yleisradio BNT:n haastattelussa vuonna 2024:
”Minionit” vakoilivat Venäjän puolesta
Tämän vuoden maaliskuussa Marsalekin nimi nousi jälleen esiin, kun Britanniassa kuusi bulgarialaista tuomittiin vuosien vankeuteen vakoilusta.
Oikeudenkäynneissä selvisi, että Jan Marsalek oli etäjohtanut ringin toimintaa vuodesta 2021 vuonna 2023 tapahtuneeseen kiinnijäämiseen saakka.
Marsalek välitti vakoojille käskyjä, varusteita ja rahaa. Hänen kontaktinsa oli ringin johtaja, turvallisuusalan yrittäjä Orlin Roussev. Johtopari viittasi muihin ringin jäseniin ”minioneina”, kätyreinä.
Bulgarialaiset olivat varjostaneet Venäjän vaikutusalueella toimineita oppositiopoliitikoita ja toimittajia. Myös kidnappauksia ja murhia suunniteltiin.
Yhdessä operaatioista vakoojat yrittivät kaapata Saksassa sotilaskoulutuksessa olleiden ukrainalaissotilaiden puhelimien tunnistetietoja. Tunnistetiedoilla oli myöhemmin tarkoitus selvittää näiden asemapaikkoja Ukrainassa.
Miten Marsalek pystyi jatkamaan hämärätouhujaan niin pitkään?
Usein medioissa toistunut teoria on, että Marsalek ja Wirecard olivat ainakin jonkin aikaa hyödyllisiä myös lännessä.
The Telegraphin näkemien tutkinta-asiakirjojen mukaan Marsalekilla oli yhteyksiä muun muassa Britannian, Ranskan ja Israelin viranomaisiin. The Financial Timesin mukaan hänellä oli epävirallista viestintää yhdysvaltalaisten turvallisuusvaikuttajien ja mahdollisesti CIA:n kanssa.
Todennäköisesti tällaiset tahot olisivat tienneet Marsalekin Venäjä-yhteyksistä.
Tutkiva toimittaja Jörg Schmitt kuvailee Marsalekia Venäjän turvallisuuspalveluiden ”leluksi”:
Marsalek elää Venäjällä FSB:n turvaamana
The Insiderin, Der Spiegelin, ZDF:n ja Der Standardin syyskuussa julkaisemassa uudessa selvityksessä vahvistui, että Marsalek elää nykyään Venäjällä tiedustelupalvelu FSB:n suojeluksessa ja ilmeisesti myös FSB:n palveluksessa.
Yksi Marsalekin puhelimista on paikantunut tutkivien toimittajien mukaan useimmiten juuri FSB:n päämajan lähellä Moskovassa.
Puhelimen paikannustietojen lisäksi kuvatodisteet osoittavat tutkimuksen mukaan, että Marsalek työskentelee todennäköisesti FSB:n palveluksessa.
Tutkivat toimittajat onnistuivat seuraamaan Marsalekin liikkeitä Venäjällä ja lähialueilla yli vuoden ajan myös muun muassa matkustustietojen avulla.
Selvityksen perusteella Marsalek on oleskellut viimeiset viisi vuotta Venäjällä useiden peitehenkilöllisyyksien turvin. Hän on esiintynyt muun muassa kahtena ortodoksipappina.
Marsalek on muuttanut jonkin verran ulkonäköään kosmeettisen kirurgian avulla. Hän vaikuttaa liikkuvan vapaasti Moskovan kaduilla.
Artikkelin mukaan Marsalek matkustaa säännöllisesti Venäjän miehittämille alueille Itä-Ukrainaan. Hän on tiettävästi osallistunut Venäjän hyökkäyssotaan Itä-Ukrainassa.
Marsalek näyttää olevan häntä etsivien eurooppalaisten tutkijoiden, syyttäjien ja tiedustelupalveluiden tavoittamattomissa.
Juttua korjattu 29.9. klo 10.33: ZDF on saksalainen, ei itävaltalainen yleisradioyhtiö.