Marjakeisarin puolustus vetoaa ”leirirealismiin” Suomen suurimmassa ihmiskauppa­oikeudenkäynnissä

Jukka Kriston puolustuksen mukaan toiminta oli viranomaisten hyväksymää, eikä kenenkään velvollisuus ole ollut järjestää taukotiloja aarniometsään.

Mies juttelee naisen kanssa.
Vastaajina puolustusten mukaan kyse ei ole riistosta, eikä kukaan ole pakottanut poimijoita työhön. Kuvassa vastaajat, Polarica Marjahankinnan entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo ja yrityksen thaimaalainen liikekumppani Kalyakorn ”Durian” Phongphit. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Suomen suurimmassa ihmiskauppaoikeudenkäynnissä käytiin tänään läpi puolustuksen puheenvuoroja.

Jutussa marjayritys Polarica Marjahankinta oy:tä, sen entistä toimitusjohtajaa Jukka Kristoa ja yrityksen thaimaalaista liikekumppania Kalyakorn ”Durian” Phongphitia syytetään yhteensä 78 törkeästä ihmiskaupasta. Asianomistajia jutulla on sama määrä eli yhteensä 78. Kaikki syytetyt ovat kieltäneet syyllisyytensä.

Syyttäjien mukaan Thaimaasta tulleita marjanpoimijoita on majoitettu epäinhimillisiin olosuhteisiin. Kriston puolustuasianajaja Kai Kotiranta vetosi asiassa leirirealismiin.

– Kenenkään velvollisuus ei ole ollut järjestää taukotiloja aarniometsään, Kotiranta sanoi oikeudessa.

Syytteet: Marjanpoiminta oli pakkotyötä

Syytteiden mukaan marjanpoiminnassa on ollut kyse pakkotyöstä.

Puolustuksen mukaan poimijat ovat olleet täysivaltaisia ihmisiä eivätkä avuttomassa asemassa.

– He ovat tienneet, että he eivät tule tänne määrättömäksi tai epäselväksi ajaksi. He ovat tulleet tänne määräajaksi ja ovat itse tehneet valinnan tulla tänne, Kotiranta sanoi oikeudessa.

Kuvassa kalanpäitä
Syytteiden mukaan ruoan laatu oli heikkoa. Erityisesti ovat puhuttaneet lohenpäät, joita leireillä tarjoiltiin ruokana. Kriston mukaan ruoka on ollut riittävää ja monipuolista, ja joka tapauksessa ruoka on ollut Rurbanin tilaamaa. Kuvia puoliksi sulaneista lohenpäistä oli liitteenä poliisin esitutkintamateriaaleissa. Kuva: Poliisin esitutkinta-aineisto

Syytteiden mukaan poimijoiden solmimat sopimukset olivat epäedullisia poimijoiden kannalta ja käytännössä alistivat poimijat pakkotyöhön.

Kriston puolustuksen mukaan Kristo ja Polarica Marjanhankinta eivät ole solmineet sopimuksia poimijoiden kanssa suoraan, vaan sopimukset ovat olleet Rurbanin eli thaimaalaisen koordinaattorin Durianin yrityksen ja poimijoiden välisiä.

Marjayritys Polarican toimintaa koskevan ihmiskauppajutun pääkäsittely alkoi Lapin käräjäoikeudessa Rovaniemellä tiistaina. Jutussa syytettyinä ovat Polarican entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo ja yrityksen liikekumppani Kalyakorn ”Durian” Phongphit.

Thaimaalaisen koordinaattorin Durianin puolustuksen mukaan poimijat eivät ole olleet velkaa siinä vaiheessa, kun he ovat lähteneet Suomeen.

– Ei ole ollut tilannetta, että koska olet velkaa, sinun täytyy lähteä Suomeen poimimaan marjoja, Durianin asianajaja Jaakko Kuparinen sanoi oikeudessa.

Puolustus: Poimijoiden tavoitteena oli rikastuminen

Kuparisen mukaan poimijoiden asemaan ei myöskään liity hädänalaisuutta eikä pelkkä lähtömaan ja Suomen elintasoero itsessään merkitse sitä.

– Kaikki poimijat ovat oma-aloitteisesti hakeutuneet poimijoiksi tietoisina toiminnan ja ansaintamahdollisuuksien luonteesta, Kuparinen sano.

Puolustuksen mielestä se, että poimijat eivät osanneet suomea, ei haitannut, koska poimijoilla oli käytössään älypuhelimet.

– He olisivat itse asiassa voineet milloin tahansa tilata taksin tai puhelinsovelluksella Uberin ja lähteä menemään, Kuparinen sanoi oikeudessa.

Durianin puolustuksen mukaan kukaan poimija ei ole tullut Suomeen hädän tai köyhyyden pakottamana ja tavoitteena on ollut jopa rikastuminen.

– Jos kyse olisi ihmisarvon vastaisesta toiminnasta tai ihmisoikeusloukkauksesta, niin on erikoista, että tuhannet poimijat ovat osallistuneet, kertoneet eteenpäin kotimaassaan ja suositelleet lähtöä lähipiirilleen sekä tulleet itse yhä uudelleen, Kuparisen esityksessä todetaan.

Kuparisen mukaan on myös merkille pantavaa, että marja-alan toiminta on ollut sekä Thaimaan että Suomen viranomaisten hyväksymää.