Ivalolainen Jarmo Ruuskanen esittelee puutarhansa kasveja jämäkästi järjestyksessä. Miehen pihassa kasvaa muun muassa kaksi tuohituomea, toisen hän on ostanut kymmenen vuotta sitten Rovaniemeltä ja toisen saanut paikallisesta taimistosta.
– Hyvin on pärjännyt, vaikka sen ei pitäisi pärjätä Rovaniemeä korkeammalla.
Eri kasvilajeja on tontilla satoja. Jotkut niistä, eritoten kukkakasvit, ovat lisääntyneet vuosien saatossa. Lopputuloksena on noin kymmenentuhannen kasvin keskittymä.
Iso merkitys on etelänpuoleisella kumpuilevalla valoisalla tontilla, josta on harvennettu pois muun muassa mäntyjä.
– Alkuvaiheessa niitä voi vähän kastella, jos on kuivaa. Ihan kokeilemalla on selvinnyt, mitkä pärjäävät.
Puutarhassa on kymmeniä kasveja, joiden ei pitäisi menestyä Ivalossa
Kasveja, puita ja pensaita on kapean polun varrella muutaman metrin välein. On jättipoppeli, laakerinpoppeli, pilvikirsikka, vaahteroita, tervaleppiä ja omenapuita.
Tänä vuonna kylmä alkukesä vaikuttaa omenasatoon, eikä Ruuskanen odota ajan riittävän hedelmien kypsymiseen.
Ruuskanen arvioi, että hänellä on puutarhassaan noin 30 sellaista puuta ja pensasta, joiden ei pitäisi menestyä Ivalon korkeudella.
Gallerian kuvia klikkaamalla voit katsoa millaisia kasveja Ruuskasen puutarhassa kasvaa.
Etsiessään kasveja hän katsoo niille suositeltua kasvuvyöhykettä.
– Jos se on Oulun tai Rovaniemen korkeudella, kasvilla voi olla mahdollisuuksia täällä.
Ivalon puutarha osoittaa vyöhykekartan olevan ohjenuora
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto pitää yllättävänä, että hyvinkin pohjoisessa pystytään kasvattamaan etelästä tuttuja lajikkeita. Samalla hän korostaa paikallisten olosuhteiden merkitystä.
– Kasvien kasvun ja menestymisen kannalta on tärkeää, että valoa riittää ja tontilta löytyy etelään tai lounaaseen aukeavaa rinnettä, joissa on lajikkeille sopivia pienilmastollisia olosuhteita.
Ruuskasen puutarha on Aallon mielestä oiva esimerkki siitä, että vyöhykekartta on vain ohjenuora.
Vyöhykekarttaan luottamisen vuoksi moni kokeilu voi jäädä tekemättä
Ilmatieteenlaitos on päivittänyt kasvuvyöhykekarttoja viimeksi vuonna 2003. Aallon mukaan vyöhykkeitä voisi olla syytä tarkastella uudelleen.
– Ilmasto muuttuu sen verran nopeasti, että lähivuosina olisi perusteet katsoa kuinka vyöhykkeet ovat muuttuneet.
Kasvuvyöhykekarttojen uusiminen vaatisi vyöhykkeiden ilmastollisen arvioinnin sekä tarkastelun lajikkeista, mitkä mihinkin vyöhykkeeseen voisivat sopia.
– Karttojen päivityksen seurauksena amatöörit ja ammattimaiset viljelijät voisivat kokeilla uusien lajikkeiden kasvattamista uusilla sijainneilla sekä suunnitella paremmin toimintaansa.
Ruuskanen ei ole antanut kasvuvyöhykemääritelmien estää parikymmentä vuotta sitten alkanutta harrastusta. Määritelmien mukaan Ivalo kuuluu vyöhykkeeseen numero kahdeksan, josta Ilmatieteenlaitos käyttää nimitystä tuntureiden paljakat.
Rehevän kasvuston keskellä korkeaa metrin vuodessa kasvanutta jättipoppelia katsoessa tuntureiden paljakoista ei ole tietoakaan.
– Ei tarvitse ollakaan, tykkään enemmän tällaisesta rehevästä, Jarmo Ruuskanen sanoo.