N’DJAMENA, TŠAD Olen kiertänyt viime päivät Keski-Afrikan Tšadissa paikkoja, joihin elämä on heittänyt Sudanin sisällissotaa pakenevia ihmisiä. Olen nähnyt rajanylityspaikan, väliaikaisasutusta ja noin 90 000 ihmistä asuttavan pakolaisleirin.
Jälkimmäisellä kaikki eivät olleet saaneet telttaa suojakseen ja vettä oli tarjolla keskimäärin kuusi litraa per henkilö per päivä – siis juotavaksi, ruuanlaittoon ja peseytymiseen.
Paikoille yhteistä oli hiekkainen maa ja raa’asti paahtava aurinko. Väsyneet ihmiset, joilla on pulaa kaikesta, ja jotka olivat paenneet yli kaksi vuotta kestäneen sodan epätoivoa ja raakuuksia.
Sudanin sisällissota alkoi keväällä 2023, kun maan asevoimat ja puolisotilaalliset RSF-joukot alkoivat taistella vallasta.
Molempia, asevoimia ja RSF-joukkoja, on syytetty sotarikoksista kuten siviilien kohteeksi ottamisesta. RSF-joukkoja on kuitenkin erityisesti syytetty raakuuksista, kuten kylien polttamisesta ja systemaattisesta seksuaalisesta väkivallasta.
Sudanin sota on jäänyt maailman muiden kriisien varjoon.
Eikä sota näytä loppumisen merkkejä. Tilanne on erityisen vaikea Tšadin rajan toisella puolella Darfurissa el-Fasherin kaupungissa, jota RSF piirittää. Ihmisten on kerrottu syövän jopa eläinten rehua selvitäkseen.
12 miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan sodan takia. Neljä miljoonaa on lähtenyt ulkomaille. Rutiköyhään Tšadiinkin on paennut lähes 900 000 ihmistä. Joukossa on myös esimerkiksi tšadilaisia, jotka ovat aiemmin etsineet turvaa Sudanista.
Tšadin omasta köyhyydestä kertoo esimerkiksi se, että vain 27 prosenttia yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia. Äitiyskuolleisuus on maailman pahimpien joukossa.
Selvää on, että tällaisen maan mahdollisuudet auttaa pakolaisia ovat rajalliset. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tekemät leikkaukset ulkomaan apuun vaikeuttavat pakolaisten auttamista. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan rahoituksen vähyys näkyy esimerkiksi kuutena litrana vettä päivässä.
Sudanista pakenevat pääsevät Tšadissa turvaan raakuuksilta, mutta eivät ankaralta elämältä.