Arkeologi Kati Salon edessä pöydällä on pieni, kapea puuarkku. Arkussa lepää alle 6-vuotias lapsi, joka on menehtynyt 1800-luvulla.
Pienen kallon alla on hiukan jotain heinää muistuttavaa. Ehkä hiuksia, ehkä jotain muuta. Lapsen vartaloa peittää risainen, ruskea kangas, jonka alta näkyy hiukan luurankoa.
Arkeologit tutkivat Lounais-Hämeessä Tammelassa kymmeniä muumioita. Jo seurakuntakodin ensimmäisessä huoneessa on vastassa vanhoja, erikokoisia arkkuja. Kokoussalissa niitä on vielä enemmän.
Tutkittavana on yhteensä 78 eri-ikäistä vainajaa. Noin puolet on lapsia, heistä osa on vastasyntyneitä. Arkut on nostettu pienestä kivisestä rakennuksesta kirkon muurin vierestä. Sen alle rakennettu holvi on kahden talonpoikaissuvun sukuhauta.
Osassa arkuista lepää luurankoja, mutta yli puolet vainajista on muumioitunut luonnollisesti. Tämä johtuu siitä, että arkut eivät ole kammiossa olleet kosketuksissa maaperän tai pohjaveden kanssa.
Yhteensä arkkuja oli maan alle rakennetussa kammiossa 82. Museoviraston luvalla haudasta nostetut arkut vainajineen palautetaan tutkimuksen jälkeen sijoilleen kiviseen holviin.
Arkeologi ja luututkija Kati Salo Helsingin yliopistosta kertoo, että löytö tarjoaa tutkijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia sairauksien historiaa ja 1800-luvun hautauskulttuuria.
Hän toivoo, että Suomen kulttuurirahaston Hämeen rahaston rahoittamasta tutkimuksesta on hyötyä nykylääketieteelle.
– Tämä on arkeologille varsinainen aarreaitta. Tammelan seurakunta tarjosi meille työtilat, ja seurakuntakodista tuli väliaikainen muumiontutkimuskeskus, kertoo tutkimusta johtava Kati Salo.
Lääketiedettä ja hautauskulttuuria
Tutkimuksessa on mukana yli kymmenen eri asioihin erikoistunutta arkeologia, jotka tutkivat vainajista näytteitä.
Baselin yliopistossa työskentelevä tutkija Kerttu Majander otti Tammelassa näytteitä, joista hän tutkii Baselissa muinais-DNA:ta. Nyt etsitään erityisesti patogeenejä eli taudinaiheuttajia sekä esimerkiksi suun bakteeristosta kertovia mikrobiomeja.
– Tutkimme muun muassa löytyykö bakteereita, jotka ovat antibioottien myötä kuolleet sukupuuttoon. Osa niistä voisi olla ihmiselle hyödyllisiä, sanoo Kati Salo.
Mukana on myös hiuksiin erikoistunut arkeologi, joka ottaa muumioista hiusnäytteitä. Arkeologi Hanna-Maria Pellinen puolestaan dokumentoi arkut ja esineet arkeologisin menetelmin. Lisäksi hän tutkii koristeita ja arkkuihin laitettuja tekstiileitä.
Monet arkut on koristeltu puukaiverruksilla, ja osa on maalattu eri väreillä. On esimerkiksi sinisiä lasten arkkuja, joista muutamiin on hopeavärillä maalattu koristeeksi tähtiä.
Tammelassa kävi maailmankuulu muumiotutkija
Muumioiden asiantuntijana paikalle saapui professori Dario Piombino-Mascali Vilnan yliopistosta. Hän otti Salon kanssa muumioista hyönteisnäytteitä, jotka tutkintaan Vilnan yliopistossa.
Pohjoismaista on löydetty tähän mennessä lähinnä yksittäisiä muumioita. Muumiotutkija kertoo, että kymmenien muumioiden löytö on poikkeuksellinen.
– Ihmiset ajattelevat, että muumiot näin pohjoisessa ovat satunnaisia löytöjä. Tammelan löytö osoittaa, että kudosten säilyminen on mahdollista myös pohjolassa.
Piombino-Mascalin mukaan muumiot ovat säilyneet pohjolan olosuhteissa yllättävän hyvin. Säilymiseen ovat kenties vaikuttaneet alhaiset lämpötilat. Talvella kammioon haudatut ovat säilyneet paremmin. Kesällä haudatuissa on huomattavasti enemmän jälkiä hyönteisistä.
– Kenties teemme hyviä löytöjä, koska monen muumion pehmytkudokset ovat säilyneet erinomaisesti. Menneisyyden sairauksia on tutkittava vahingoittamatta muumioita. Tämä on tärkeää kulttuuriperintöä.
Paras vaihtoehto on kuvantaminen, esimerkiksi tietokonetomografia tai röntgenkuvaus.
Muumiot viedään sairaalaan TT-kuvauksiin
Tutkimuksen edetessä muumiot viedään Riihimäen sairaalaan tietokonetomografiakuvauksiin, joiden avulla saadaan kolmiulotteisia kuvia vainajien sisäosista.
– Kun näemme, mitä vaatteiden ja tekstiilien sisällä on, voimme paremmin havaita merkkejä sairauksista, sanoo Kati Salo.
Osassa muumioita on säilynyt niin paljon pehmytkudosta, että voidaan esimerkiksi löytää merkkejä erilaisista syövistä. Näistä muumioista voi löytyä jälkiä myös sydän- ja verisuonisairauksista.
Lisäksi arkeologit toivovat löytävänsä jälkiä erilaisista tartuntataudeista, kuten tuberkuloosista ja syfiliksestä.
– Toivon, että pystymme tekemään tällä tutkimuksella jotain nykyisten ihmisten hyväksi.
Noin puolet arkuista on lasten. Tämä kertoo ajasta ennen nykyaikaista lääketiedettä ja rokotuksia. Aiemmin esimerkiksi hinkuyskään kuoli paljon lapsia.
Kati Salo kertoo, että vainajista löytyy jonkin verran tietoa seurakunnan kuolinkirjoista.
– Niissä on myös määritelty kuolinsyitä. Esimerkiksi juuri keuhkotauti ja hinkuyskä olivat merkittäviä tappajia siihen aikaan.
Onko muumioilla elossa olevia jälkeläisiä?
Hautakammiossa ovat Heikan ja Pirttilän sukujen sukuhaudat. He olivat tammelalaisia talonpoikaissukuja. Kati Salosta on erikoista, että talonpoikaiset suvut saivat mausoleumin kirkon portin viereen.
– Nyt pääsemme tutkimaan sen ajan talonpoikia. Yleensä heitä ei saada näin hyvin säilyneinä, Salo kertoo.
Hautarakennus valmistui vuonna 1803. Sinne haudattiin vainajia vuoteen 1879 saakka, jolloin tällaiset hautaukset kiellettiin.
Salo toivoo yhteydenottoja ihmisiltä, jotka epäilevät olevansa sukua Heikan tai Pirttilän suvun vainajille. He saattaisivat olla avuksi tutkimuksessa.