Ranskan Chateauroux’ssa käynnissä ovat ammunnan haulikon, kiväärin, pistoolin ja liikkuvan maalin EM-kisat.
Suomalaisittain kisoissa nähdään myös äiti–tytär-kamppailu, kun elokuun alussa käytävässä naisten trap-kilpailussa mukana ovat Satu Mäkelä-Nummela, 54, ja hänen tyttärensä Sara Nummela, 23.
Kaksikko kertoo olevansa tuloksellisesti kiekon sisällä toisistaan.
– Sara on voittanut viimeisimmät kisat, mutta täytyy kääntää kurssi tuolla EM-kisoissa nyt, että minä olen Saran etupuolella sitten, kun finaalissa ollaan, Mäkelä-Nummela suunnittelee naurunremakan siivittämänä.
– Niinhän sitä voisi luulla, Nummela kuittaa äidilleen.
Mäkelä-Nummelasta on kivaa, että aikaisemmin juniorisarjassa ampunut tytär on nyt samassa sarjassa. Yleensä hän ei keskustele tuloksistaan kenenkään kanssa, mutta tyttären kanssa myös tuloksista puhutaan puolin ja toisin.
– Sillä ei ole vaikutusta, että Sara on ampunut paremmin kuin minä tai toisinpäin. Kyllä se on enemmän kasvattavaa meille, olympiakultaa vuonna 2008 Pekingissä voittanut Mäkelä-Nummela kertoo.
Samasta perhepiiristä EM-menestystä Ranskassa tavoittelee myös miesten trap-kisassa mukana oleva Mäkelä-Nummelan veljenpoika Juho Mäkelä.
”Äidinmaidossa jotain vikaa”
Pienestä asti Sara Nummela on ollut vanhempiensa mukana ampumaradalla. Hänen isänsä on niin ikään olympialaisissa Suomea edustanut Matti Nummela.
Ensimmäiset arvokisat Sara Nummela pääsi näkemään jo muutaman kuukauden ikäisenä, kun hän oli rattaissa matkassa mukana Lahden MM-kisoissa vuonna 2002.
Sara Nummela ei muista tarkkaa ikää, jolloin itse lajin aloitti. Kiinnostus syttyi, kun hän pääsi kokeilemaan ammuntaa kotipihalla ja siirtyi sitten radalle.
– Varmaan vähän vanhempien innoittamana tuli ekoihin kisoihin lähdettyä, ja siitä se on sitten lähtenyt, Nummela kertaa.
– Kyllä siinä äidinmaidossa on jotain vikaa täytynyt olla, kun on tähän lähtenyt, äiti pohtii tyttärensä lajivalintaa.
Myös Mäkelä-Nummelan poika käy silloin tällöin ampumassa ja harrastaa metsästystä. Äiti kuitenkin painottaa, että vanhemmat eivät ole käskeneet lapsia ammunnan pariin, vaan heille on tarjottu mahdollisuus kokeilla sitä.
– Jos vanhemmat käskevät tehdä jotakin, niin intohan loppuu juuri siihen, Mäkelä-Nummela sanoo.
Neuvot johtavat riitaan
Erilaisten työvuorojen takia äiti ja tytär harjoittelevat yleensä eri aikoihin. Samaan aikaan harjoittelupaikalle sattuessaan he seuraavat oman ammuntansa lomassa toisensa otteita.
– Yhtäkkiä takaa kuuluu, että ”hätäilit”, ”katso kiekkoa” tai ”pää nousi tukista irti”, Nummela havainnollistaa.
Koska kumpikin kokee tietävänsä itse parhaiten, mitä on tekemässä, toisen neuvominen saattaa saada riidan aikaiseksi.
– Toisiamme ei enää kuunnella ja jatkamme vain ampumista. Sitten kun pöly on laskeutunut, keskustelemme taas, että mikä meni pieleen ja mikä meni hyvin, Nummela paljastaa äitinsä kompatessa.
Kotona kaksikko ei jaksa enää lajista puhua. Aikataulut ovat ainoa ammuntaan liittyvä puheenaihe kotona, Mäkelä-Nummela kertoo.
Välivuodet
Ensimmäistä kertaa Sara Nummela peittosi äitinsä vuoden 2020 SM-kisoissa, joissa äiti ja tytär juhlivat kaksoisvoittoa.
SM-mitaleiden lisäksi Nummelalla on palkintokaapissaan muun muassa EM-hopeaa joukkuekilpailusta ja MM-pronssia junioreiden parikilpailusta.
Äskettäin hän kuitenkin piti pari välivuotta aktiivisesta kilpailemisesta. Nummela ei tiennyt, että sääntömuutoksen vuoksi hän olisi vielä 21-vuotiaana saanut ampua juniorisarjassa. Kasvatusalaa opiskellut Nummela päätti silloin keskittyä koulunkäyntiin sen sijaan, että olisi suoraan jatkanut uraansa aikuisten sarjassa.
Innostus lajiin syttyi uudestaan vuodenvaihteen tienoilla Kanarialla, jonne äiti osti tyttärelleen matkan joululahjaksi.
– Sanoin, että otetaan pyssy mukaan, ja hän sitten innostui siellä. Täytyy olla tosi iloinen, että pienellä harjoittelulla hänellä ovat noin hyvät tulokset, Satu Mäkelä-Nummela iloitsee ja näkee tyttäressään paljon lahjakkuutta.
Ammuntaa tänä vuonna jatkaessaan Nummela ei tiennyt, että hänellä voisi olla mahdollisuus päästä EM-kisoihin.
– Minut nostettiin kesken kauden takaisin maajoukkueeseen, ja sitten pääsin näihin kisoihin. Katsotaan nyt kisa kerrallaan, mihin tulokset riittävät, töidensä ohella lajia harjoitteleva Nummela pohtii.
Äiti on hänelle valtava esikuva.
– Jos samanlaisiin saavutuksiin pääsisin kuin äiti, niin olisihan se ihan mieletöntä.