Suomalaisfanit Milja Roikonen ja Juho Lehtinen muistelevat edesmennyttä, englantilaista rockmuusikkoa Ozzy Osbournea lämmöllä.
– Ozzy on kulkenut oikeastaan koko elämäni mukana. Kun olin aivan pieni, kotona vanhempani soittivat Black Sabbathia. Se on soinut meillä aina, Roikonen kertoo.
Lehtinen kertoo saaneensa käsityksen, että Ozzy oli empaattinen, toiset ihmiset huomioon ottava ihminen.
– Hyvä esimerkki oli hänen viimeinen keikkansa, kun kaikki tuotot menivät hyväntekeväisyyteen. Fanit olivat hänelle aina ykkösjuttu. Sellainen tuntuu olevan nykyään katoavaa luonnonvaraa, Lehtinen sanoo.
Eilinen tieto 76-vuotiaana kuolleesta tähdestä kosketti molempia.
– Jotenkin oli aika yllättävä paukku tämä uutinen. Kaikki vain jotenkin pysähtyi. Piti istahtaa alas ja odottaa, mitä tunteita rupeaa puskemaan. Päällimmäisenä on suru, haikeus mutta myös kiitollisuus, Roikonen sanoo.
Osbournen Black Sabbath esiintyi Aston Villan kotistadionilla Birminghamissa vain muutama viikko sitten. Avopari oli paikalla kuuntelemassa keikkaa aivan lähellä lavaa.
– Se oli ihan mieletön päivä. Miten saadaan isoja nimiä yhteen päivään mahtumaan ja esiintymään, ja kaikki tulot menevät vielä hyväntekeväisyyteen, Roikonen pohtii.
Roikonen kuitenkin myöntää, että päivä oli myös tuskainen. Avopari seisoi keikalla 12 tuntia.
– Kun Ozzy nousi lavalle loppuillasta, väsymys, jalkakivut ja kaikki unohtuivat ihan täysin. Oli ihan mieletön tunne nähdä Ozzy vielä livenä ja se koko bändi.
Myös Lehtinen kiittelee tunnelmaa.
– Se oli ihan käsin kosketeltavissa, sellainen tietynlainen yhteisöllisyys oli päällimmäisenä. Tuntui, että kaikki olivat samaa perhettä siellä keikalla.
Lehtisen mukaan Osbourne oli sairauteensa nähden energinen ja hyvinvoiva, mutta istui koko keikan. Osbourne sairasti muun muassa Parkinsonin tautia.
– Pään sisällä kaikki toimi, mutta kroppa ei enää pelittänyt. Hänet oli sidottu kiinni tuoliin, ettei hän nousisi enää seisomaan, Roikonen kuvailee.
Roikosen mukaan Osbourne yritti kuitenkin nousta, mutta ei päässyt ylös.
– Oli tavallaan vähän vaikeaa katsottavaa, kun Ozzynkaan kroppa ei ole ikuinen.
Roikonen kertoo, että kun Ozzy oli lavalla, yleisön tunnelmaa oli vaikea kuvailla.
– Kaikki olivat jotenkin haikeana ja nauttivat keikasta ihan täysillä. Kyllä siellä kaikki itkivät.
Lehtinen on fanittanut Osbournea noin 30 vuotta. Hän on soittanut Osbournen biisejä esimerkiksi kitaralla yläkoulu- ja lukioikäisenä.
Livenä Lehtinen on näki Osbournen esiintyvän kaksi kertaa. Ensimmäinen keikka oli rockfestivaaleilla Hyvinkäällä ja viimeinen konsertti Birminghamissa. Myös Roikonen ehti näkemään kaksi Osbournen keikkaa.
Birminghamin keikasta Roikoselle jäi parhaiten mieleen hetki, kun Ozzy esitti Mama I'm coming home -biisin.
– Siinä jotenkin kilpistyi kaikki. 40 000 ihmistä katsomassa sitä, kun hän esiintyi viimeistä kertaa ja veti tuommoista laulua Äiti, olen tulossa kotiin. Jotenkin tuntuu, että ne olivat kuin hänen elämänsä lopputekstit.