Kun Raudaskylän kristillisen opiston äidinkielen ja suomen lehtori Jenna Vikman halusi aloittaa sateenkaarivälitunnit, kaikki eivät siitä pitäneet.
Joissakin opiskelijoiden anonyymeissa palautteissa kritisoitiin sitä, että yhdelle ryhmälle on järjestetty omat välitunnit.
– Ihanintahan se olisi, että ei tarvitsisi järjestää tämmöisiä erillisiä tilaisuuksia tai liputuksia tai Pride-kulkueita. Tavoite on, että se olisi niin normaalia, että ei tarvitsisi.
Sateenkaarivälitunneilla Vikman tarkoittaa hetkiä, jolloin kuka vain voi tulla juttelemaan hänen kanssaan, hakemaan vertaistukea ja kysymään seksuaalisuuteen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvistä askarruttavista asioista.
– Mutta se ei ole väittelykerho. Sinne ei tulla argumentoimaan, että miksi tämä on nyt huono tai hyvä juttu, vaan se on nimenomaan tukea ja apua.
Välitunneista tuli myös kiitosta niiltä oppilailta, jotka olivat niillä käyneet.
– Jos vaikka kotona on semmoinen tilanne, että ei voi puhua näistä asioista, niin sitten täällä voi.
Sateenkaariopettajille oma yhdistys
Vikman sai idean sateenkaarivälitunneista Sateenkaariopettajat ry:stä. Yhdistys on perustettu vuonna 2023 Iina Grymin aloitteesta.
Grym kertoo, että idea yhdistykseen syntyi vertaistuen tarpeesta. Grym kertoo kokeneensa sateenkaariopettajana häirintää ja kiusaamista oppilaiden taholta.
– Se oli suoraa solvaamista. Sain jopa tappouhkauksen, Grym kertoo.
Kahdessa vuodessa Sateenkaariopettajiin on liittynyt yli 200 jäsentä.
Vikman on yksi heistä. Hän kertoo, että joillain työpaikoilla opettajat eivät voi vieläkään tulla avoimesti kaapista.
Raudaskylän kristillisessä opistossa hänen tekemäänsä sateenkaarityöhön on suhtauduttu lämpimästi, ja pääosin hänellä on ollut turvallinen ja hyvä olla.
Mutta kun sateenkaarityö alkoi joillain hiertää, tuli mukaan myös vaikeita tunteita.
– Olen ollut surullinen, ahdistunut, peloissani ja vihainenkin, kun on tullut negatiivisia kommentteja meidän opiskelijoilta. Olisi tavallaan helpompaa pysyä kaapissa, kuten tosi moni opettaja joutuu pysymään. Mutta mikään ei muutu, jos näistä asioista ei puhuta.
Eniten Vikmania on mietityttänyt se, kuinka hyväksymätön ilmapiiri vaikuttaa niihin opiskelijoihin, jotka tarvitsevat sateenkaarityötä.
Kristillisyys ymmärretty väärin
Viime vuoden elokuussa opiston salkoon nostettiin ensimmäistä kertaa sateenkaarilippu. Opiskelijat ehdottivat sitä Vikmanille, joka lähti viemään asiaa eteenpäin.
Facebookin Ylivieska-foorumilla ihmeteltiin, millainen kristillinen opisto se sellainen on, joka tukee Pride-ideologiaa.
Vikmanin mielestä kommenteista paistaa tietämättömyys - ei tunneta opiston historiaa, eikä tiedetä, mitä kristillisyydellä siellä tarkoitetaan.
Raudaskylän kristillisen opiston tausta on körttiläisyydessä eli herännäisyydessä. Se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike, jonka mukaan armo kuuluu kaikille. Liikkeessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta.
Vikman ei itse ole körttiläinen, mutta on oppinut liikkeen taustasta opistolla työskennellessään.
– Ajatellaan, että jos joku tuomitsee, niin se on Jumala. Ihmiset eivät tuomitse toisia ihmisiä. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, ja se näkyy täällä opistolla. Täällä on haluttu panostaa siihen, että kaikilla on hyvä ja turvallinen olla.
Puolustajiakin kommenttikentästä löytyi: erityisesti opiston vanhat opiskelijat olivat hyvillään sateenkaarilipun nostamisesta salkoon.
Ylivieskassa kaupunki ei järjestä erikseen Pride-liputusta. Asiasta päätti kaupunginhallitus vuonna 2022.
Vihapuhe lisääntynyt
Sateenkaariopettajat ry:n puheenjohtajana toimivan Grymin mukaan Suomessa on isoja eroja siinä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan - niin oppilaiden kuin esihenkilöidenkin osalta.
Hänen kokemuksensa on, että yhdistyksen tarjoamalle vertaistuelle on iso kysyntä juuri nyt. Hän viittaa esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkeliin, jonka mukaan asenneilmapiiri vähemmistöjä kohtaan on kouluissa koventunut.
– Jäsenet ovat kertoneet tapauksista, joissa opettaja on puuttunut homofobiseen puheeseen luokassa. Tilanne onkin kääntynyt niin, että rehtori on käskenyt opettajaa pyytämään anteeksi oppilaalta.
Grym kertoo myös kuulleensa, että opettajia on pyydetty poistamaan sateenkaarisymboleita luokkansa seinältä.
Sateenkaariopettajat marssivat tänä vuonna toista kertaa Pride-kulkueessa. Vikmanille kerta on ensimmäinen koskaan.
Aikaisemmin mukana marssiminen on tuntunut vaikealta, mutta ei enää. Päällimmäisenä tunteena on innostus.