42 vuotta ehti kulua ilman, että henkilöjuna kolkutti Hyvinkää-Hanko -radalla. Keskiviikkona VR:n valko-vihreä juna vei kesän ensimmäiset matkustajat Riihimäeltä Hankoon.
Historiallinen tapahtuma keräsi radanvarteen väkeä vilkuttamaan matkustajille ja napsimaan kuvia ohikiitävästä H-junasta.
Suomen eteläisimpään kaupunkiin matkasivat myös Ari ja Anneli Heikkinen. Riihimäkeläinen pariskunta oli varannut liput Hankoon ensimmäisten joukossa.
– Varasimme päiväretken heti, kun kuulimme junasta, Anneli kertoo. Pariskunta halusi mennä Hankoon nimenomaan raiteita pitkin.
Hyvinkääläinen Seppo Airisto lähti mukaan, kun sattui näkemään tiedon lipunmyynnistä netissä.
– Pääsin neitsytmatkalle mukaan, hän iloitsi.
Hyvinkäältä junaan noustiin poikkeuksellisesti Suomen rautatiemuseon edestä.
– Siellä oli ruuhkaa. Ihmiset olivat ihan innoissaan, että kohta se juna tulee, Airisto kuvailee tunnelmaa laiturilla.
Junamatka halki maisemien ja muistojen
Ari Heikkinen nauttii paluusta nuoruutensa maisemiin.
– Lohjan seutu on vanhaa kotiseutuani. Lähdin muistelemaan ja katsomaan vanhoja tiluksia.
Junan kulkiessa Lohjan ohi moni vilkaisee ikkunasta entistä asemanseutua, mutta joka nyt näyttää hieman rapistuneelta.
VR:n kesäjunakampanja on herättänyt valtavasti kiinnostusta. Vain kuukauden ajan kulkevista junavuoroista monet ovat ennakolta loppuunmyytyjä.
Silti keskiviikon ensimmäisessä junavuorossa oli yllättäen tyhjiä istuimia. Tilaa olisi noin 190 matkustajalle. Ehkä epävakainen sää sai jäämään kotiin tai lomasuunnitelmat olivat muuttuneet, matkustajat spekuloivat.
Ari Heikkinen toivoo, että Hangon radasta tulisi osa VR:n tarjontaa.
– Erinomainen junayhteys. Suosittelen vilpittömästi, että tästä tulisi pysyvämpi yhteys. Tulisin toistenkin.
Matkalla näkyy taajamia, teollisuutta, peltoa ja metsää, mutta myös vesistöjä ylitetään muutaman kerran.
Tuoreeltaan sähköistetty junarata ei tarjoa yhtä nopeaa ja tasaista kyytä kuin päärata. Silti ero vuosikymmenen takaiseen menoon on selvä.
– Edellisen kerran olen mennyt tätä väliä veturivetoisella junalla. Se oli enemmän nykivää, Seppo Airisto muisteli.
Viisi tuntia Hangossa – merituulta ja nähtävyyksiä
Perillä Hangossa matkustajilla on viisi tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Merituuleen varautuneet Ari ja Anneli Heikkinen olivat etukäteen katsoneet sopivan ruokapaikan.
– Se oli kyllä niin hyvä, kuten suosituksetkin olivat. Hyvät maisemat merelle päin, Anneli tiivistää.
Punaisesta vesitornista avautuivat näkymät joka puolelle Hankoa. Myös kaupungin luontokohteet tekivät vaikutuksen.
– Puistovuoren metsä ja kalliot olivat ihanat. Siellä oli hiidenkirnukin, Anneli luettelee.
Ari lisää listaan vielä sota-ajan bunkkerit ja konekivääripesäkkeet, jotka muistuttivat kaupungin historiasta.
– Hurjan näköinen juttu. Toivottavasti eivät joudu koskaan enää käyttöön.
Seppo Airisto vietti päivänsä kuljeskellen ilman päämäärää, ihaillen erityisesti vanhoja rakennuksia ja pitsihuviloita. Satama, tori ja meren läheisyys olivat hänelle uudenlaisia elämyksiä kotikaupunkiin verrattuna.
Polkupyörä on kätevä Hangossa
Viidessä tunnissa ehti hieman hahmottamaan kaupunkia. Kuuluille hiekkarannoille ei viileä ja tuulinen sää juuri houkutellut. Kaikkea eivät Heikkisetkään ehtineet nähdä.
– Tulliniemen kärki, Suomen eteläisin paikka, jäi nyt väliin. Aika vain loppui kesken, Anneli kertaa.
Ari suunnitteli jo seuraavaa reissua.
– Seuraavalla kerralla vuokrataan pyörät ja tehdään laajempaa tutkimusta.