Espoolainen Antti Kekäläinen, 43, seisoi tanssileirillä ringissä, jossa oli tarkoitus vaihtaa tanssiparia. Hänen eteensä asteli jyväskyläläinen Rita Enckell, 35, joka kiinnitti Kekäläisen huomion välittömästi.
– Sain sanottua, että sinusta huokuu hyvä energia ja näytät todella hyvältä, Kekäläinen muistelee.
Pari tapasi Forssan lähellä Tammelassa järjestetyllä tanssileirillä pääsiäisenä 2025.
He vaihtoivat yhteystietoja ja tapasivat uudelleen Nokialla järjestetyissä tansseissa. Molemmat olivat lavatanssiharrastajina aloittelijoita, sillä kokemusta oli kertynyt tapaamiseen mennessä noin vuoden verran.
Yhteinen rytmi löytyi silti nopeasti ja he ovat käyneet tansseissa myös pariskuntana. Silloin pyörähdellään myös muiden kanssa, sillä lavatanssit ovat sosiaalinen tapahtuma.
Molemmat tutustuivat lavatansseihin samasta syystä: he halusivat tavata ihmisiä, oppia tanssimaan ja pitää hauskaa. Rakkautta he eivät tietoisesti hakeneet, mutta ensitapaaminen tanssilattialla avasi silmät myös romanssille.
Kekäläinen muistelee pistäneensä merkille Enckellin onnellisen olemuksen. Hän on itsekin sitä mieltä, että tansseista lähtiessä on hyvä mieli. Sosiaalinen kanssakäyminen ja liikunta tuovat iloa.
Kohtaamista ilman ruutuja
Enckellin ja Kekäläisen kohtaaminen oli yllättävä sattuma, mutta sata vuotta sitten lavatanssit olivat naimattomille nuorille lähes ainoa tapa tavata toisia ja viettää vapaa-aikaa yhdessä.
Moni löysi tanssilattialta elämänkumppaninsa.
1900-luvun lavatanssikulttuuria tutkineen folkloristin, dosentti Helena Saarikosken mukaan lavatansseissa oli mahdollisuus löytää puoliso itse, sillä kumppanin valinta ei enää ollut täysin vanhempien tai suvun päätettävissä, vaan perustui yhä enemmän romanttiseen rakkauteen.
– Tansseissa saattoi silti olla esimerkiksi vanhempia naisia tarkkailemassa nuorisoa ja havaitsemassa mahdollisia ihastumisen merkkejä, Saarikoski kertoo.
Nykyisin lavatansseissa tanssiparia vaihdetaan kahden tanssin välein. Deittailuun ei välttämättä jää aikaa, mutta mukavia kohtaamisia voi syntyä odottamatta.
– Tanssiessa voi aistia kosketuksen ja äänen. Kehollisuus on voimakasta. Deittisovelluksissa ihmisiä kohdataan pinnallisesti ja ulkonäkö edellä, Antti Kekäläinen pohtii.
Ensikertalaisen ei tarvitse jännittää virheitä. Tuntien alussa voi osallistua lyhyelle tanssikurssille ja kokeneemmat tanssijat opettavat. Kekäläinen rohkaisee kertomaan avoimesti, että on aloittelija.
Tanssipyynnöstä ei yleensä kieltäydytä ilman painavaa syytä. Yksi sellainen voi olla humalatila. Rita Enckell kertoo arvostavansa sitä, että lavatansseissa ihmiset kohtaavat toisiaan selvin päin.
Saarikosken mukaan vuosisadan alussa illanviettoon saattoi tulla miesporukoita, jotka kävivät tanssien välissä nurkan takana juomassa piilopulloistaan.
Silloinkin hyvä syy kieltäytyä tanssihausta oli se, että hakija oli selvästi kännissä.
– Jos tanssin aikana huomasi, että toinen haisee viinalle, sai jättää tanssin kesken.
Kiellettyä hauskanpitoa
Viime vuosisadan alussa tanssilavoille pääsivät rippikoulun käyneet nuoret. Nykyisin tanssilavoilla kohtaa kaikenikäisiä ja viime vuosina nuoret ovat tulleet takaisin lavoille.
Sen ovat huomanneet myös jyväskyläläiset Katja Pöyhönen, 34, ja Tero Latvala, 36. Pöyhönen kertoo, että tansseissa näkee perheitä jopa neljän sukupolven voimin.
Pari tapasi tanssitunnilla tammikuussa ja muutamaa viikkoa myöhemmin he kohtasivat sattumalta Äänekosken Kartanon Kievarissa järjestetyissä lavatansseissa.
Pöyhönen näki tutut kasvot ja haki Latvalaa tanssimaan.
– Tanssivilla miehillä on niin paljon vientiä, ettet uskokaan, Pöyhönen kertoo heittäneensä. Hän ei silti ajatellut, että tanssihetkestä kehkeytyisi ennen pitkää parisuhde. Niin kuitenkin kävi.
Pöyhönen oli aloittanut tanssiharrastuksen jo 16-vuotiaana kotipaikkakunnallaan Hankasalmella.
Tanssi oli hauskanpitoa kavereiden kanssa, kunnes hän uskaltautui hakemaan muitakin. Hän kertoo haaveilleensa tanssivasta kumppanista, mutta rakkauden löytyminen lavatansseista oli silti positiivinen yllätys.
Latvala oli päätynyt tanssikurssille etsiessään jotain uutta ja virkistävää elämäänsä päättyneen parisuhteen jälkeen.
Tanssiin tutustuminen oli hänen mukaansa voimakas kokemus. Liike teki hyvää sekä mielelle että keholle. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja helposti lähestyttäviä, mikä kohotti mielialaa.
Tanssiminen on myös vastavuoroinen tapa kommunikoida. Netissä siihen ei ole samalla tavalla mahdollisuutta.
– Mikään ei ole tehnyt ihmisistä niin yksinäisiä kuin sosiaalinen media, Latvala pohtii.
Hauskanpito ja yhteisöllisyys ovat olleet osa lavatanssikulttuuria sen varhaisista vaiheista saakka. Julkinen tanssiminen kuitenkin kiellettiin Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana. Tanssikiellon taustalla oli näkemys, että tanssin kaltainen riekkuminen oli sopimatonta sota-ajan kärsimysten keskellä.
Poliisi valvoi kieltoa, mutta suomalaiset kaipasivat silti iloa, tanssia ja kosketusta. Salaa järjestettyjä tansseja kutsuttiin nurkkatansseiksi.
Laittomien tanssien järjestämisestä ja niissä tanssimisesta kiinnijääneet olivat useimmiten nuoria, 15–18-vuotiaita nuoria naisia. Kieltoa rikkoneet saivat sakkorangaistuksen.
Tanssikielto purettiin lopullisesti vuonna 1948. Sen myötä alkoi suomalaisen lavatanssikulttuurin kulta-aika ja uusia lavoja rakennettiin ympäri Suomea.
Viimeinen valssi oli lupaus yhteisestä matkasta
Sata vuotta sitten puolison etsintään lavatansseissa liittyi vakiintuneita tapoja, joista merkittävin oli illan viimeinen valssi.
– Valssi varattiin yleensä hyvissä ajoin etukäteen ja se, kenen kanssa sen tanssi, sai sitten lähteä saatolle. Se sitten taas saattoi johtaa syvempään suhteeseen, dosentti Helena Saarikoski kuvailee.
Kaikki olivat tervetulleita tanssilavoille, mutta sotien jälkeen luokkaerot näkyivät.
Esimerkiksi Pohjanmaalla lavoilta saattoi löytyä myös niin kutsuttu kermapenkki. Sillä istuvat ja tanssipyyntöä odottavat naiset olivat rikkaista perheistä. Karjalasta tulleet evakot eivät päässeet välttämättä hevoskyyteihin vaan joutuivat kävelemään.
Enää sellaisia eroja ei lavoilla näy. Lavatansseihin voi tulla myös vain viettämään aikaa.
Tero Latvala kertoo nauttivansa ihmisten kanssa jutustelusta ja musiikin kuuntelusta. Samalla hän seurailee toisten tanssia.
– Sitten on näitä, jotka tanssivat koko illan eivätkä vedä edes henkeä välissä, Latvala hymyilee ja katsoo kumppaniaan.