Täytin juuri pyöreitä vuosia, joten olen muistellut menneitä. Jonnet ei muista, niin kuin me täti-ihmiset yhä sanomme, että sateenkaarikansan tapahtuma Pride oli viime vuosisadalla nimeltään Vapautuspäivät.
Ensimmäiset, joihin itse osallistuin, pidettiin Jyväskylässä 30 vuotta sitten. Saman vuoden syksyllä kiellettiin syrjintä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, joten vapautuminen oli jo alkanut.
Kulkue oli nykymittapuulla ankea. Muistini mukaan meitä oli muutama kymmenen ihmistä, joista iso osa oli tullut Helsingistä varta vasten, koska kyseessä oli valtakunnallisen Setan vuoden päätapahtuma. Bileissä ja puistotapahtumassa oli ihmisiä enemmän.
Ylivoimainen enemmistö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä oli tiukasti kaapissa ainakin työpaikoilla ja suvulleen. Meillä oli syy marssia, mutta se oli vaikeaa.
Meillä oli syy marssia, mutta se oli vaikeaa.
Tunsin monia, jotka olivat joutuneet syystä tai toisesta tekemisiin eheytystoiminnan kanssa. Kokemukset olivat karmeita, mutta niistä kerrottiin koomiseen sävyyn, ainakin silloin, kun oli jo irtauduttu henkisesti ja hengellisesti vahingoittavasta yhteisöstä.
Ihmisen seksuaalista suuntautumista, saati sukupuolta ei voi muuttaa, vaikka ne voivatkin elämän mittaan ehkä muuttua. 1990-luvulla moni halusi muuttua, koska elämä kaapissa oli ahdistavaa. Eheyttäminen oli sitten vielä ahdistavampaa.
1990-luvulla moni halusi muuttua, koska elämä kaapissa oli ahdistavaa.
Olen kaivannut Vapautuspäiviä. Minua Pride (ylpeys) ei sykähdytä samalla tavalla kuin vapaus. Olen viime aikoina miettinyt, missä määrin tavoitteemme, vapaus, on toteutunut. Naimisiin pääsee nyt jopa kirkossa, mutta voi kysyä, onko avioliitto tosiaan vapauden huipentuma. Työ jatkukoon.
Pride on täysin erilainen tapahtuma kuin Vapautuspäivät, sillä sinnikäs työ tuotti tulosta, ja nykyään mukaan tahtovat yritykset, kirkko ja yhdistykset. Emme olisi voineet 1995 edes kuvitella, että tulisi aika, jolloin poliittiset puolueet itkevät, että heitä syrjitään, kun he eivät pääse tapahtuman viralliseksi yhteistyökumppaniksi.
Missä olitte silloin, kun tällaista asenneilmapiiriä rakennettiin pallit hiessä? Ja kirkko hei, nyt on aika siirtyä avioliitosta eteenpäin: lopettaa turha ihmisten sukupuolittaminen ja panna sukupuolivähemmistöjen syrjintä kuriin.
Voi myös kysyä, ovatko lait sukupuolikiintiöistä enää tarpeen ja missä vaiheessa olisi luovuttava kuntapäättäjien luokittelusta joko naiseksi tai mieheksi.
Naispareille tärkeä hedelmöityshoitolaki täyttää tänä vuonna 18, eli ensimmäiset sen aikana syntyneet lapset ovat pian täysi-ikäisiä. Laissa on kohta, jonka mukaan lahjasoluilla aikaansaaduilla lapsilla on aikuisina oikeus tietää luovuttajan henkilöys.
Aloitetta väänneltiin ja käänneltiin vuosikausia, mutta tuskin kenellekään tuli silloin mieleen, että kun tiedonsaantioikeus vihdoin ensimmäisillä on, eletään maailmassa, jossa kuka tahansa voi tilata geenitestin ja löytää kohtuuhinnalla sekä geneettisiä sukulaisia että sairausriskejä. Laki tavallaan vanheni jo ennen kuin se koski ketään ihmistä.
Laki tavallaan vanheni jo ennen kuin se koski ketään ihmistä.
Seuraavaksi haluttaisiin kieltää eheytyshoidot. Ne ovat painuneet marginaaliin näiden vuosien aikana, joina poliittinen tahto on syntynyt. Mietin, mitä merkitsee, jos terapeuttisen keskustelun sisältöä päädytään säätelemään rikoslailla.
Tavallisempi tapa estää apua tarvitsevan henkinen väkivalta ovat eri ammattikuntien eettiset ohjeet, joihin kaikkien on sitouduttava. Sielunhoidon eettisiin ohjeisiin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus pitäisi ensitilassa lisätä, koska eheytystoimintaa esiintyy käytännössä vain uskonnon varjolla.
Hyvinvointivaltion keino puuttua henkiseen väkivaltaan, ihmisten pelotteluun, ennakkoluuloihin, nöyryyttäviin sanoihin ja esineellistämiseen on ennen kaikkea asiallisen tiedon jakaminen, koulutus ja tutkimus, samoin kuin vapaa media ja kansalaisvaikuttaminen. Eheytyshoitoja vastustavatkin nykyään niin Suomen psykiatriyhdistys kuin Suomen psykologiliittokin.
Auli Viitala
Kirjoittaja on 50-vuotias sateenkaariperheen äiti.