Päävalmentaja Paul Maurice ja general manager Bill Zito ovat hioneet Florida Panthersista ryhmän, jossa on poikkeuksellisen NHL-dynastian ainekset.
Päävalmentaja Maurice oli valmentanut NHL:ssä eniten otteluita ilman Stanley Cupia, kunnes unelma kävi toteen vuosi sitten. Nyt Maurice on tuplamestari, kuten Panthersin suomalaiset Aleksander Barkov, Anton Lundell, Eetu Luostarinen, Niko Mikkola ja apuvalmentaja Tuomo Ruutu.
Ontariosta kotoisin oleva kanadalaisluotsi tunnetaan erityislaatuisena ihmisjohtajana ja median lempilapsena. Niin värikästä on Mauricen meininki kulisseissa ja lehdistötilaisuuksissa.
Kun Florida oli sinetöinyt tämän kesän mestaruutensa, Maurice tarjosi suomalaisittain yllättävää tekstiä.
Mauricea muistutettiin haastattelussa, miten tämä on puhunut jääkiekon kasvusta Floridassa. Siitä, mitä merkitsee, kun pelaajat juhlivat mestaruutta jäällä perheenjäsentensä kanssa.
– Se on yksi lempiasioistani. Lähestyn isoisän ikää, toivon ainakin. En halua laittaa painetta tyttärelleni, mutta sanon vain, että olen käytettävissä, 58-vuotias Maurice murjaisi.
– Pelaajat tuovat lapsensa kaukaloon, eikö vaan. Minulle sukupolvien välinen pelaaja on Kasperi Kapanen. Hänen isänsä pelasi minulle, Maurice viittasi yllättäen hävinneen joukkueen suomalaispelaajaan.
Maurice puhui esimerkin näyttämisestä ja lajin juurruttamisesta Floridaan.
– Nämä kaverit ovat nyt melko arvostettuja Floridassa. He alkavat perustaa kotejaan tänne ja lapset kasvavat pelaten jääkiekkoa. Näin toimintamme ruohonjuuritasolla kasvaa.
Maurice valmensi Kasperin isää Sami Kapasta Hartfordissa ja Carolinassa 1995–2003. Sami Kapanen on usein hehkuttanut Mauricen merkitystä uralleen.
Esimerkiksi Jatkoajalle Sami Kapanen kertoi, että Mauricen kommunikaatio oli modernia jo 1990-luvulla, vaikka muutoin NHL:ssä autoritaarinen johtamistyyli oli valloillaan.
Maurice huvitti ja tunteili
Mauricelta kysyttiin jäällä hänen valmennustiiminsä onnistumisesta Oilersia vastaan. Maurice ilmoitti, että valmennuksen merkitys on vain viisi prosenttia.
– Me teimme työmme.
Sen jälkeen Maurice hehkutti Oilersin taitotasoa ja kertoi, ettei ole koskaan nähnyt NHL:ssä niin nopeasti liikkuvia pelaajia.
Lopuksi haastattelija kysyi Mauricelta, mitä tämä haluaisi sanoa 87-vuotiaalle isälleen ja 85-vuotiaalle äidilleen, jotka olivat paikalla seuraamassa osaa finaaleista.
– No... Ehkä en saa potkuja tänä kesänä.
Sitten Maurice käänsi katseensa tiukasti kameraan ja lähetti terveiset ensin läheisilleen.
– Kaverini Ontariossa. Kaikki upeat ihmiset, ystävät Texasissa, Winnipegissä, kaikkialla Pohjois-Amerikassa, toivottavasti nautitte illasta, hän päätti.
Kun stadionin uumenissa oli virallinen lehdistötilaisuus, Maurice aloitti heti huumorilla. Ennen kuin kukaan oli ehtinyt kysyä mitään, Maurice pohti, ”onko teidät pakotettu tänne?”.
– Muut kolleganne ovat jo päässeet baariin. Teidän piti ilmestyä tänne. Minä arvostan, että tulitte. Anteeksi, Maurice pahoitteli keskeytystään.
Mauricelta kysyttiin ratkaisusta, että kapteeni Barkov nosti pokaalin ja ojensi sen seuraavaksi niille, joille mestaruus oli ensimmäinen.
– Nuo ovat niitä pieniä oivalluksia tässä ryhmässä. Pokaalin ei tarvitse kulkea kapteenilta varakapteeneille ja neljän maalin Sam Reinhartille. Se on tietoisuutta toisistamme. Se tekee ryhmästä erityisen. Ei ole itsekkyyttä, kukaan ei vaadi tv-aikaa.
”Kuulostaa hullulta”
Loppuvuodesta 2021 Maurice kohautti ja jätti yllättäen pestinsä kesken kauden Winnipeg Jetsissä. Nyt häneltä kysyttiin, mitä tuolloinen Maurice olisi ajatellut, jos tietäisi olevansa myöhemmin tuplamestari.
– Winnipeg oli uskomaton paikka. Olin urani kanssa ok, kun olin lopettanut siellä. En sanoisi, että olin ylpeä urastani, mutta olisin voinut elää sen kanssa.
– Winnipegin ihmiset, omistajat ja fanit olivat silloin parempia kuin minä. Minä en vain ollut riittävän hyvä.
Seuraavana kesänä Maurice oli viettänyt elämänsä neljä parasta kalastuspäivää, kunnes 4. kesäkuuta soi puhelin. Hän ei vastannut tuntemattomaan numeroon.
Entinen huippumaalivahti, nykyinen tv-kommentaattori Tripp Tracy oli laittanut vihaisen viestin: ”Vastaa puhelimeesi”. Soittaja oli Bill Zito. Loppu on historiaa.
– Tämä kuulostaa hullulta. Itse asiassa kyse ei ole Stanley Cupeista. Nyt pitää olla varovainen, mitä sanon, Maurice haki sanojaan.
– Kun katson, miten nämä kaverit toimivat yhdessä toistensa kanssa, se on lahja. Se on ollut parasta minulle. Se, miten he kohtelevat toisiaan. Tajusin, että voin kohdella heitä samoin.
Myös Barkov loukkaantui
Maurice tarjosi kauden päätyttyä tietoa joukkueensa vammoista. Aleksander Barkov pelasi käsivamman kanssa, jonka sai ensimmäisessä finaalissa.
Mailan huitaisu oli aiheuttanut käteen haavan, joka tikattiin. Haava oli auennut kahdesti. Mestaruuden ratkettua Barkov jakeli haastatteluita käsi siteessä.
Matthew Tkachukilla oli lähentäjälihaksen repeämä ja samalla alueella tyrä. Silti hän oli pudotuspelien pistepörssin nelonen tehoin 8+15.
Vuosi sitten Sam Reinhart teki seitsemännessä finaalissa voittomaalin. Nyt hän teki viimeisessä finaalissa neljä maalia, vaikka hänen polvensa sisäsivusiteeseen oli tullut repeämä itäisen konferenssin loppuotteluissa.
– Siinäpä teille tarina, Maurice linjasi.
Lähteet: NHL.com, TSN, Sportsnet