Kuusi vuotta siinä kesti, mutta nyt kokkomestari Väinö Hiltunen, 77, on pääsemässä vihdoin leipälajinsa ääreen.
Hän on rakentanut Juhannusvalkeat-tapahtuman perinteisiä juhannuskokkoja Helsingin Seurasaaressa jo viidenkymmenen vuoden ajan.
Viime vuosina on ollut toisin. Kokko on palanut Seurasaaressa viimeksi vuonna 2018.
Korona perui tapahtuman vuosina 2020 ja 2021. Muina vuosina maastopalovaroitus on ollut voimassa.
Kokko on aina kasattu kaiken varalta, ja säätiedotuksia on seurattu tiiviisti. Lopulta jo kasattu kokko on pitänyt purkaa.
Nyt Ilmatieteen laitoksen ennuste on toinen: maastopalovaroitusta ei ole Uudellemaalle odotettavissa.
– Kyllä tänä vuonna poltetaan, Hiltunen toteaa tarmokkaasti.
Katoaako kokkoperinne?
Tämä voi olla poikkeusvuosi, jos säätrendejä on uskominen.
Vuodesta 2018 lähtien juhannusaattona on ollut maastopalovaroitus voimassa Uudellamaalla ja Satakunnassa viitenä vuotena, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kuutena.
Tappaako kuivuus juhannuskokkoperinteen eteläisestä Suomesta kokonaan?
– Kyllä siitä pieni huoli on, sanoo Seurasaari-säätiön toiminnanjohtaja Aila Nieminen.
Viranomaiset ovat tiukempia
Seurasaari-säätiö selvitti muutama vuosi sitten kyselyllä, mitä suomalaiselle kokkoperinteelle kuuluu.
Kyselyyn tuli todella vähän vastauksia, Nieminen kertoo.
– Kulttuuri muuttuu. Ehkä perinne ei ole osalle enää niin tärkeä.
Nieminen arvelee, että kaupungistumisen myötä suomalaisten tulentekotaidot ovat voineet heikentyä. Avotulen riskeistä myös tiedetään enemmän, joten kotikutoisia kokkoja vältellään.
Seurasaaren juhannusvalkeat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1954. Siitä aina 2010-luvulle saakka kokko paloi joka vuosi.
Kuivia juhannuksia on ollut myös viime vuosisadalla. Miten kokkoa on voitu silti polttaa?
Nykyään viranomaiset suhtautuvat maastopalovaroituksiin aktiivisemmin ja viestivät maastopalon vaaroista enemmän, arvelee pelastusalan keskusjärjestö Spekin johtaja Mika Gröndahl.
– Myös kansalaiset suhtautuvat asioihin tiukemmin. Naapurin savustuspöntöstäkin valitetaan herkemmin.
Gröndahl on tyytyväinen, jos juhannuskokot työllistävät pelastustointa aiempaa vähemmän, mutta ei myöskään toivo perinteen hiipuvan.
Maastopalovaroituksia on Suomessa jatkossakin. Kokkoja voisi viranomaisvalvonnassa keskittää esimerkiksi laajoille hiekkakentille tai lauttana vesille niin, että lautta ei ajelehdi vapaasti, Gröndahl pohtii.
– Poltetaan kokkoja hallitusti isolla porukalla niin, että ammattilaiset hoitavat, ja jätetään vähempään risunpoltot omalla takapihalla.
Viimeisiä kokkoja
Aila Nieminen on huojentunut. Vapaapalokunta on valmiina Seurasaaren juhannukseen, samoin muut turvajärjestelyt.
– Tulen voima on ihmeellinen. Sen tuoksu ja ääni. Tulen tuijottamisella on rauhoittava vaikutus.
Kokkomestari Väinö Hiltunen sytyttää Seurasaaren pääkokon perjantaina iltakymmeneltä.
– Minulla on ikää jo sen verran, että voi olla viimeisiä kertoja, kun täällä ollaan, Hiltunen sanoo.
Edes mahdollinen vesisade ei ole hänen mukaansa este.
– Takuulla syttyy.