Tämä juttu kertoo siitä, miten Suomen kruununjalokivi Neste romahti ja miltä yhtiön tulevaisuus nyt näyttää. Samalla tämä on tarina siitä, miten politiikka voi heiluttaa pörssiyhtiötä, joka rakentaa tulevaisuuttaan vihreän siirtymän varaan.
Aivan ensimmäiseksi on kuitenkin todettava, että Neste näki tulevaisuuden ennen muita.
Lähes kolmekymmentä vuotta sitten yhtiön tutkijat keksivät, miten kasviöljystä valmistetaan uusiutuvaa dieseliä.
Kilpailijat kehittivät biodieseliä, joka toimii huonosti pakkasella ja synnytti mikrobikasvustoa polttoainejärjestelmiin. Tätä biodieseliä ei voinut käyttää fossiilisen polttoaineen joukossa kuin pieninä pitoisuuksina.
Nesteen innovaatio taas oli uusiutuva diesel. Sitä löytyy tänään myös Nesteen teknologiajohtaja Lars Peter Lindforsin kaupunkimaasturin tankista.
– Minä en tule ostamaan mitään sähköautoa, hän ilmoittaa.
Lindfors kuljettaa meitä autollaan Nesteen Porvoon Kilpilahden jalostamoalueen halki ja luennoi samalla uusiutuvan dieselin eduista. Tiivistettynä luento alifaattisista hiilivetymolekyyleistä kertoo, että uusiutuva diesel ei kärytä – ja kaiken lisäksi yhdellä litralla pääsee hieman pidemmälle kuin fossiilisella vaihtoehdolla.
Niin pitkälle uusiutuvalla ei kuitenkaan pääse, että se kattaisi parinkymmenen sentin hintaeron perinteiseen dieseliin verrattuna.
Uusiutuvasta dieselistä ei olisi koskaan tullut liiketoimintaa, elleivät poliitikot olisi siitä sellaista tehneet.
Neuvostoöljystä saatu oppi auttoi eteenpäin
Poliitikot heräilivät ilmastonmuutokseen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Yhdysvalloissa ensimmäiset velvoitteet biodieseleille astuivat voimaan 2005.
EU:ssa puhuttiin tuolloin vielä suosituksista, mutta Nesteelle kehityksen suunta oli selvä. Fossiilisten polttoaineiden joukkoon olisi jatkossa pakko sekoittaa uusiutuvia.
Yhtiöllä oli salkussaan 1990-luvun innovaatio ja rutkasti rohkeutta. Se laittoi miljardit peliin – ennen kuin kilpailijat pääsivät edes liikkeelle.
Nesteen etumatkaa kuvaa, että vielä vuonna 2018 sillä oli oman ilmoituksensa mukaan 60 prosentin osuus maailman uusiutuvan dieselin tuotantokapasiteetista.
Miksi juuri Neste ponkaisi vauhtiin, kun muut jahkailivat?
Lars Peter Lindforsin mukaan ensimmäinen selitys on yhtiön koko.
Shellin, BP:n ja Exxonin kaltaiset öljyjätit olivat tottuneet pumppaamaan polttoaineen maan uumenista. Siihen verrattuna kasviöljyjen sekä eläin- ja paistinrasvojen hankkiminen oli vaivalloista.
– Miksi ne lähtisivät tällaiseen, jos se tuottaa vain päänsärkyä? Meillä sitä vastoin ei ole koskaan ollut suuressa määrin omaa öljynetsintää tai öljykenttiä.
Nesteellä ei ollut öljylähteitä – ellei Neuvostoliittoa lasketa sellaiseksi. Lindforsin mukaan itätuonti oli luonut pohjan Nesteen innovaatiokulttuurille, kun yhtiön tutkijat jalostivat yhä laadukkaampia tuotteita huonolaatuisesta ja rikkipitoisesta neuvostoöljystä.
Kun Lindfors aloitteli uraansa Porvoon jalostamolla 1980-luvun alussa, yhtiöstä vietiin jo tuotteita Kaliforniaan.
Aivan kuten nyt.
– Tällä kertaa meidän huonolaatuinen raaka-aineemme ei ole itäöljyä, vaan maailmanlaajuisesti hankittua käytettyä paistinrasvaa ja eläinrasvaa. Logiikka on kuitenkin sama.
”Polttoainetta olisi voinut jakaa ilmaiseksi”
Kun Neste ryhtyi investoimaan uusiutuviin polttoaineisiin, sijoittajat eivät innostuneet. Osuuspankin analyytikko Henri Parkkinen muistelee, että Rotterdamin ja Singaporen laitosten samanaikaiseen rakentamiseen suhtauduttiin pessimistisesti.
– Minun ja kollegoiden kysymykset koskivat ihan suoraan sitä, että kuinka iso osa tästä liiketoiminnasta joudutaan alaskirjaamaan.
Alaskirjaus tarkoittaa, että investointi olisi kuitattu tappioiksi.
Toisin kävi.
Nesteen suurinvestoinnit valmistuivat vuosina 2010 ja 2011. Pian uusiutuvien polttoaineiden kysyntä kasvoi, kun poliitikot lisäsivät niiden käyttövelvoitteita erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Siitä alkoi Nesteen uusiutuvien nousukiito.
Alkuvuosina Nesteen julkisuuskuva oli naarmuttunut palmuöljyskandaaleissa, joten yhtiö lähti hakemaan raaka-ainetta jäte- ja tähdevirroista. Tämä strategia sopi hyvin maailmalla syntyvin tukimekanismeihin.
Erityisen merkittäviä olivat uusiutuvien tuet Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain liittovaltion ja Kalifornian tuet olivat eräänlaisia päästöoikeuksia, joita yhtiöt saattoivat myydä eteenpäin.
– Laskimme joskus, että silloin kun näiden arvot olivat korkeimmillaan, Neste olisi todennäköisesti voinut jakaa Yhdysvalloissa polttoainetta vaikka ilmaiseksi ja tehdä silti voittoa, Parkkinen sanoo.
Tukien päälle tuli liittovaltion verohelpotus, joka tuotti Nesteelle jopa satoja miljoonia vuodessa.
Neste näytti takovan rahaa.
Seuraavina vuosina Neste alettiin nähdä ”uutena Nokiana”. Yhtiö todisti, että suomalaisilla innovaatioilla voidaan pärjätä maailmalla kännyköiden jälkeenkin.
– Huippuhetki oli koronan alun jälkeen, jolloin uusiutuvien tuotteiden marginaalit olivat fantastiset ja Nesteen tulostaso nousi hurjasti, sanoo Inderesin pääanalyytikko Petri Gostowski.
Alla oleva kuva kertoo vuoden 2019 olleen vielä parempi, mutta siihen ajoittui takautuvia verohelpotuksia edellisiltä vuosilta.
Nesteen menestys on Suomelle tärkeää myös siksi, että yhtiön suurin omistaja on 44 prosentin osuudella valtio. Yhtiöllä on paljon omistusta myös eläkeyhtiöissä ja suomalaisten piensijoittajien salkuissa.
Se on siis mitä suurimmassa määrin kansanosake.
Lihavat vuodet ovat kuitenkin takana ja nyt yhtiö tekee uusiutuvilla tappiota. Pienen hetken ajan Neste oli Suomen arvokkain, mutta nyt osakkeen huippuhinnasta ei ole paljon jäljellä – kuten alla oleva kuva näyttää.
Mikä meni pieleen?
Nesteen alamäki alkoi, kun kilpailijat kuroivat sen tuotannollisen etumatkan kiinni. Esimerkiksi Yhdysvalloissa uusiutuvan dieselin tuotanto nelinkertaistui vuosien 2021 ja 2024 välillä.
Yhtiön edustajien puheissa toistuu yksi sana: ylituotanto.
Nesteen uusiutuvien tuotteiden myynnistä vastaavan Carl Nybergin mukaan vastaavat syklit ovat tuttuja useilla teollisuudenaloilla. Kun jossain tehdään hyvää tulosta, sinne ryntäävät muutkin.
Ylituotannon lisäksi Nesteen toimintaa kurittaa poliittinen poukkoilu. Esimerkiksi Ruotsi leikkasi viime vuonna dieselin jakeluvelvoitetta reilusta 30 prosentista vain kuuteen prosenttiin.
Suomi laimensi uusiutuvien osuutta jo aiemmin, mutta Ruotsi oli uusiutuvien polttoaineiden suurin markkina Euroopassa. Tämä on Nybergin mukaan yksi suuri suuri syy ylituotannon taustalla.
– Yhteiskunnat ovat ottaneet ilmastonmuutoksessa jonkinlaisen taka-askeleen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa puhutaan enemmän elämisen hinnasta, hän sanoo.
Suomi ja Ruotsi ovat toistaiseksi ainoita maita, jotka ovat peruutelleet aiemmista päätöksistään, mutta Nybergin mukaan muutkin Euroopan maat ovat vieneet ilmastotoimiaan lakeihin hitaammin kuin Nesteellä oletettiin.
Epävarmuutta lisää myös perinteisen öljynporauksen nimiin vannova Donald Trump.
Ilmapiirin muutos näkyy myös yrityksissä. Nyberg sanoo, että lentoyhtiöt ovat edistäneet ilmastotavoitteitaan hitaammin kuin mitä yhtiössä odotettiin.
Suuromistaja: Nesteen olisi pitänyt jarruttaa
Jalostamovierailumme Kilpilahteen osuu mielenkiintoiseen hetkeen. Metsäyhtiö UPM on juuri ilmoittanut, ettei se lähde toteuttamaan Rotterdamiin kaavailemaansa miljardin euron polttoainetehdasta.
Neste jatkaa kuitenkin investointeja. Se rakentaa Rotterdamissa biojalostamoa, jonka hinta on noussut alun perin kaavaillusta 1,9 miljardista eurosta jo 2,5 miljardiin euroon.
Ottiko Neste liikaa poliittista riskiä? Esimerkiksi Nesteen suurimpiin omistajiin kuuluva polttoaineyhtiö St1:n perustaja Mika Anttonen kritisoi yhtiötä.
Hänestä Nesteen olisi pitänyt vuonna 2022 jarruttaa investointejaan.
– Nesteen virhe oli se, että yhtiö päätti lisätä kapasiteettia, vaikka yhtiön kyky kantaa riskiä ei ollut siihen riittävän suuri. Nyt se näkyy siinä, että tulos on lähellä nollaa ja velkaa on neljä miljardia, Anttonen toteaa Ylelle.
Anttosen St1 rakennutti Göteborgiin polttoainejalostamon, jonka kohdalla poliittinen riski laukesi Ruotsin hallituksen päätökseen vähentää uusiutuvan osuutta. Anttosen mukaan se oli kuitenkin hallittu riski.
Neste otti hänen mukaansa regulaatioriskiä hallitsemattomasti.
Olisiko Nesteen pitänyt ymmärtää jarruttaa? Nesteen uusiutuvista vastaava Carl Nyberg sanoo, että vuonna 2022 kun Rotterdamin laajennuksesta päätettiin, markkinatilanne oli hyvin erilainen kuin nyt.
– Ja toisaalta, yhtiönä olemme hyvin sitoutuneita tähän teollisuuteen. Tämä on selkeästi Nesteen valitsema tie eteen päin.
Neste on kuitenkin todennut, että nykyisessä markkinatilanteessa kustannuksia ja kehityshankkeita on pakko karsia. Uusi toimitusjohtaja Heikki Malinen käynnisti keväällä satojen miljoonien eurojen säästöt. Työpaikkoja väheni 510, joista 370 Suomessa.
Samalla Neste päätti hyllyttää muutamia investointeja, jotka liittyvät vihreästä vedystä tehtyihin synteettisiin polttoaineisiin sekä merilevän käyttöön polttoaineiden raaka-aineina.
Aiemmin yhtiö piti niitä lupaavina kasvualueina.
Käännettä ei uhkaa edes sähköautoilu
Lähivuodet voivat olla vaikeita, mutta Nybergin mukaan vuosi 2030 on käännekohta, jolloin alkaa tapahtua isoja asioita.
Se on hetki, johon mennessä EU velvoittaa jäsenmaitaan vähentämään lisää liikenteen päästöjä, ja samalla se on määräaika myös Kalifornian ilmastotyössä.
Lentopolttoaineiden puolella EU nostaa uusiutuvien osuuden vuonna 2030 jo kuuteen prosenttiin – ja Britannia peräti kymmeneen prosenttiin. Samaan suuntaan edetään esimerkiksi Japanissa, Intiassa ja Brasiliassa.
Ja siitä kasvu jatkuu.
Neste esitteli pääomamarkkinapäivänään alalla tehtyjä arvoita, joiden mukaan uusiutuvan dieselin kysyntä kolminkertaistuisi ja uusiutuvan lentopolttoaineen kysyntä noin 25-kertaistuisi vuoteen 2035 mennessä.
Vaikka Nybergin kollega vannoi, ettei ole ostamassa sähköautoa – moni muu sellaisen ostaa. Eikö se uhkaa Nesteen polttoainestrategiaa?
Nybergin mukaan raskaan liikenteen, pitkän matkan kuljetusten ja esimerkiksi maastossa liikkuvien työkoneiden sähköistyminen ei tapahdu nopeasti.
– Ja lentoliikenteeseen ei oikein löydy mitään muita ratkaisuja kuin uusiutuvat nestemäiset polttonesteet.
Lentoliikenteen uusiutuvien polttoaineiden tarina on vasta alussa, ja tuotantokyvyllä mitaten Neste on siellä markkinajohtaja. On kuitenkin selvää, että muutkin investoivat ja hengittävät pian niskaan.
Mistä siis löytyy kilpailuetu?
Nyt kaivetaan viemäritkin
Nesteen raaka-ainelaboratoriossa lasipurkit kilahtelevat pöydälle, kun teknologiajohtaja Lars Peter Lindfors järjestelee niitä kuvausta varten.
Tänne saapuu raaka-ainenäytteitä kaikkialta maailmasta. Tutkijoiden tehtävänä on selvittää, voidaanko niistä tehdä uusiutuvaa polttoainetta.
– Olemme käyneet läpi yli 3000 erilaista raaka-ainetta ja näytettä. Tärkeintä on, että ymmärrämme jokaisen ominaisuudet ja niiden ristikkäisvaikutukset keskenään.
Neste käyttää uusiutuvien tuotannossaan vuositasolla 90-prosenttisesti erilaisia jätteitä ja tähteitä, erityisesti eläinrasvoja sekä käytettyä paistoöljyä. Maailmassa ei kuitenkaan ole tarpeeksi paistinrasvaa, jotta uusiutuvan polttoaineen kasvunäkymät toteutuisivat.
Siksi yhtiö hakee jatkuvasti uusia raaka-ainelähteitä. Lindfors poimii käsiinsä purkillisen mustaa litkua, jonka etiketissä lukee brown grease.
– Tämä on rasvajätettä, jota löytyy teollisten keittiöiden ja ravintolakeittiöiden viemärikaivoista. Se käyttö on hyvin haasteellista, koska siinä on niin paljon epäpuhtauksia.
Viemäreiden rasvanerottimista kerätty imuroitu mönjä on kuitenkin kiinnostavaa, koska se on halvempaa kuin moni laadukkaampi raaka-aine.
Elintarvike- ja ravintolamaailman jätevirtojen lisäksi pöydältä löytyy öljyjä, joita on puristettu esimerkiksi hampusta, rapsista ja palkokasvi pongamiasta. Niiden kohdalla haasteena ei ole raaka-aine vaan se, että niiden viljely ei saa aiheuttaa luontokatoa tai esimerkiksi syrjäyttää ruoantuotantoa.
Lindforsin mukaan Neste tutkii mahdollisuuksia laajentaa raaka-ainevalikoimaansa uudistavilla viljelymenetelmillä tuotettuihin kasviöljyihin.
Kaikkein suurin lupaus on raaka-ainenäytteissä, jotka muodostavat kolmannen rykelmän laboratorion pöydälle.
Puujäte voi moninkertaistaa potin
Lasipurkeista löytyy männyn kaarnaa, erilaisia sahanpuruja, olkia, cashew-pähkinöiden prosessitähteitä...
– Tämä on meidän seuraava iso askeleemme. Pohjantähti.
Lindfors kertoo, miten Neste on vuosien ajan etsinyt teknologiaa, jolla se voisi tuottaa öljyä metsähoidon tähteistä ja teollisuudessa syntyvästä puujätteestä. Nyt laboratorioissa on löytynyt ”todella lupaavia asioita”.
Lindforsin mukaan puupohjaisten jätteiden ja tähteiden hyödyntäminen voi moninkertaistaa raaka-aineiden saatavuuden.
Hän sanoo, että niistä voitaisiin tuottaa vuosittain uusiutuvia polttoaineita arviolta yli 350 miljoonaa tonnia öljyekvivalenttia – eli määrä, joka vastaa energiasisällöltään 350 miljoonaa tonnia raakaöljyä.
Se olisi moninkertaisesti enemmän kuin Nesteen nykyisin käyttämien jäte- ja tähderaaka-aineiden maailmanlaajuinen saatavuus.
Samalla 350 miljoonaa tonnia öljyekvivalenttia on suunnilleen yhtä paljon kuin mitä tällä hetkellä tarvitsee koko maailman lentoliikenne.
Tästä syystä pohjantähti on osuva luonnehdinta.
– Puu on kuitenkin raaka-aineena haastava, koska se on kiinteää. Se ei esimerkiksi sula alle sadassa asteessa kuten eläinrasvat, Lindfors kuvaa.
– Moni nykypäivänä kehitteillä olevista ratkaisuista on hyvin kallis. Kun löydetään innovaatioita, jotka tekevät tämän prosessin kustannusrakenteesta edullisempia, se on kilpailuetu.
Ja teilläkö on tällainen ratkaisu?
– Saa nähdä, mutta näyttää hyvältä tällä hetkellä.
Neste kertoi kesäkuussa lignoselluloosaan ja metsäjätteisiin liittyvästä yhteistyöstä teknologiayhtiö Chevron Lummus Globalin kanssa. Ensimmäisten pilottihankkeiden jälkeen yhtiöt tavoittelevat valmiutta skaalata tätä uutta tekniikkaa kaupalliseen mittakaavaan.
Analyytikot suhtautuvat uutisiin rauhallisesti. Inderesin Petri Gostowskin mukaan puujätteessä on iso potentiaali, mutta teknologian skaalaaminen teolliseen mittakaavaan vaatii aikaa ja rahaa.
Se on yksi syy, miksi Nesteen on saatava talous kuntoon ja polttoaineiden myynti vetämään. Sen on jatkossakin kyettävä tekemään investointeja, joihin liittyy poliittinen riski.