OSLO Nuorena propagandataiteilija Song Byeokin työnä oli maalata suuren terästehtaan työntekijöille värikkäitä julisteita, joissa Pohjois-Korea kuvattiin paratiisina.
Hän uskoi luomaansa propagandaan itsekin, vaikka samaan aikaan maassa kärsittiin pahasta nälänhädästä.
– Uskoin, kuten Pohjois-Korean johto väitti, että ankarat olot olivat Yhdysvaltain pakotteiden syytä, Song kertoo Ylelle.
Song hyväksyi selitykset, vaikka hänen naapureitaan nääntyi nälkään. Ennen pitkää kuoli myös hänen siskonsa perheineen.
Tässä jutussa Song kertoo, miten totuus Pohjois-Koreasta valkeni hänelle.
– Pohjois-Korean diktatuuri on saatava loppumaan ja haluan olla edistämässä sitä. Haluan, että muu maailma kuulee Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteesta, Song sanoo.
Pettuleipä piti Songin perheen hengissä
Pahimpina nälkävuosina Songin perheessä vatsaa täytettiin pettuleivällä, jollaista on syöty aikoinaan myös Suomessa.
– Kuorimme paksuista puista kaarnan ja irrotimme sen alta kerroksen, jonka keitimme ja ripustimme kuivumaan. Söimme sitä, jotta selviäisimme hengissä, Song kertoo.
Pohjois-Korean 1990-luvun talouskriisi ja nälänhätä aiheuttivat vähintään satojen tuhansien ihmisten kuoleman, ehkä jopa parin miljoonan.
Lopulta Song lähti isänsä kanssa etsimään ruokaa sukulaisiltaan Kiinan puolelta. Hän itki kun näki, miten hyvää elämä oli rajan takana. Ihmiset olivat kylläisiä ja heillä oli valkoista riisiä, josta oli tullut ylellisyys Pohjois-Koreassa.
Rajajoen ylitys oli kuitenkin vakava rikos, ja palattuaan Pohjois-Koreaan Song ja hänen isänsä jäivät kiinni. Molemmat tuomittiin vankileirille.
Song ei ymmärtänyt, miksi Pohjois-Koreassa vangittiin ja kidutettiin ihmisiä vain siksi, että he etsivät ruokaa perheilleen.
– Aloin epäillä. Oliko tämä maa todella kansalaisiaan varten? En ollut arvostellut johtajia. Olin vain yrittänyt pelastaa perheeni, Song kertoo.
Songin maailmankuva muuttui täysin. Paratiisiksi mainostettu Pohjois-Korea paljastuikin helvetiksi, josta Song halusi pois.
Vankileirin tungoksen takia Song ja hänen isänsä vapautettiin muutaman kuukauden jälkeen. Koska heillä ei ollut ruokaa kotiin vietäväksi, he palasivat heti takaisin Kiinaan.
Kiinassa he ehtivät raataa vuoden verran lähinnä maataloustöissä. Poliisi kuitenkin pidätti heidät ja palautti Pohjois-Koreaan, jossa oli edessä toinen lyhyt leirituomio.
Puolikas etusormi muistuttaa aina Pohjois-Koreasta
Kolmannella pakoyrityksellä Songin isä hukkui rajajokeen. Song pyysi pohjoiskorealaisilta rajavartijoilta apua, mutta avun sijaan he iskivät hänet tajuttomaksi.
Song päätyi kolmannen kerran leirille. Raskas pakkotyö oli vähällä viedä hänen henkensä.
– Painoni putosi alle 30 kiloon. Silmäni menivät kuopalle ja kehoni kuihtui, Song sanoo.
Videolla Song kertoo, miten hän menetti sormensa vankileirin takia.
Viimein neljäs pakoyritys onnistui ja Song pääsi Etelä-Koreaan asti.
Nykyisin Song asuu Saksassa. Siellä hänellä on tosin yksi ongelma: Pohjois-Korean suurlähetystö. Kun Songin työ on ollut esillä julkisuudessa, hän on saanut kutsumattomia vieraita, joita hän epäilee pohjoiskorealaisiksi.
– Epäilyttäviä ihmisiä kävi ateljeeni ja kotini luona. Kerran kotini ulkopuolella odotti kaksi miestä, Song kertoo.
Siksi Song kertoo taiteestaan mieluummin maissa, joihin Pohjois-Korean viranomaisten pelottelu tuskin yltää, kuten nyt Norjassa.
Vaikka hänen ei Norjassa tarvitse pelätä diktatuurin kätyreitä, Pohjois-Korean ankarat muistot palaavat jatkuvasti hänen uniinsa.
Videolla Song kertoo usein toistuvasta painajaisesta.
Songin teoksissa alaston Kim Jong-un kiitää ohjuksen selässä ja sotilas tähtää suoraan kohti katsojaa.
Songin taide olisi Pohjois-Koreassa pahimman luokan pyhäinhäväistys ja valtiopetos. Satiiri tai irvailu jumalallisesta johtajasta olisi monille pohjoiskorealaisille täysin käsittämätön ajatus.
Myös alastomuus on tabu. Song tunnustaa hätkähtäneensä, kun osana taideopintoja Etelä-Koreassa hän osallistui elävän mallin piirtämiseen. Malli oli alaston. Toisin olisi Pohjois-Koreassa.
Norjan tunnetuimman kuvataiteilijan Edvard Munchin tapaisia taiteilijoita pidetään Songin mukaan Pohjois-Koreassa rappeutuneina.
– Todellisena taiteena pidetään johtajan palvontaa tai luonnonkauneuden kuvailua eri vuodenaikoina, Song kertoo.
Omissa teoksissaan Song kertoo käyttävänsä pop-taiteen suosittuja teemoja, kirkkaita värejä ja satiiria, mutta korostaa taiteensa viestin merkitystä.
– Sen takia taidettani voi pitää protestitaiteena, Song sanoo.
Videolla Song kertoo, mihin hän pyrkii taiteellaan.
Pohjois- ja Etelä-Korean suhteet todennäköisesti lähentyvät Etelä-Korean vallanvaihdon myötä. Etelä-Korean viime viikolla valittu uusi presidentti Lee Jae-myung sanoi heti pyrkivänsä neuvotteluyhteyteen Pohjois-Korean kanssa.
Songin mielestä vuoropuhelu ja yhteistyö Pohjois-Korean kanssa voivat kuitenkin johtaa siihen, että Pohjois-Korean ihmisoikeusrikoksista vaietaan.
– Poliittisista muutoksista riiippumatta tulen jatkamaan Pohjois-Korean hallinnon arvostelua taiteeni kautta, Song sanoo.
Jutun kuvataide on Songin kirjasta ”Escaping North Korea: The Journey of a Propaganda Painter to the Free World”.
