Kun Elisa Suokko, 40, sai valkolakin päähänsä parikymmentä vuotta sitten, hänen olonsa oli epävarma.
Näköpiirissä ei ollut mitään selkeää urapolkua, sillä Suokkoa kiinnosti niin moni asia. Hän kadehti kavereitaan, joilla oli selkeät suunnitelmat tulevaisuudesta ja opinnoista.
Suokon haaveet olivat kaukana konkretiasta. Oli vaikea valita sopivaa pääainetta, kun suurin kiinnostuksen kohde oli halu ymmärtää paremmin maailmaa.
Erilaisia vaihtoehtoja pohdittuaan savonlinnalainen Suokko päätyi opiskelemaan viestintää Helsingin yliopistoon, koska siihen saattoi yhdistellä erilaisia opintoja.
Hän otti kaiken ilon irti akateemisesta vapaudesta ja suoritti kursseja muun muassa kirjallisuustieteestä, kansainvälisestä oikeudesta ja metsätieteistä.
– Opinnoissani ei ollut mitään logiikkaa, mutta näin jälkeen päin katsottuna kaikesta on ollut jotain hyötyä.
Suokko on pahoillaan nykynuorten puolesta, joilta odotetaan nopeaa valmistumista ja työelämään siirtymistä. Se rajoittaa mahdollisuuksia löytää ”oma ala”. Se saattaa johtaa myös pettymyksiin iän karttuessa.
– Ihmiset ovat niin erilaisia. Aina on niitä, joilla on selkeä päämäärä ja he valmistuvat määräajassa. Toisilla puolestaan kestää, ennen kuin oma tie löytyy. Heillekin pitäisi suoda mahdollisuus.
Kotiin ei kuitenkaan kannata jäädä makoilemaan, Suokko painottaa. Hän on itse tehnyt ja opiskellut asioita, joista on ollut kiinnostunut, vaikka päämäärä ei aina olekaan ollut selvillä.
Muotitoimittajan työ oli unelmien täyttymys
Intuitio on johtanut urapolkuun, jollaista ei todennäköisesti ole kenelläkään muulla.
Viestinnän opintojen jälkeen Suokko pääsi muotitoimittajaksi Elleen.
Se oli unelmien täyttymys. Hän sai kirjoittaa rakastamastaan aiheesta ja tehdä haastattelumatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Suokko pääsi muotimaailman kulisseihin ja kirjoitti niistä juttuja Ellen suomalaisille lukijoille.
Hän näkee muodin nimenomaan kulttuurisena ilmiönä, ei pelkästään kauniina vaatteina.
Jossain vaiheessa yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa yhä enemmän. Yliopisto-opintojen aikana kansainvälisen oikeuden kurssi oli ollut ”tajunnan räjäyttävä”. Suokko halusi palata kansainvälisten kysymysten äärelle.
Hän pyrki – ja pääsi opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon.
Maallikon silmin EU-juridiikka vaikuttaa tylsimmältä vaihtoehdolta, mutta Suokko näki siinä mahdollisuuden. EU-lainsäädäntö kattaa käytännössä koko elämän kirjon. Niinpä hänestä tuli EU-lainsäädäntöön erikoistunut juristi.
Euroopan unionin tuomioistuimen työskentelykieli on ranska, joten Suokko päätti lähteä vähän alle kolmekymppisenä Pariisiin Sorbonnen yliopistoon parantamaan kielitaitoaan.
Nykyään hän kääntää sujuvasti tuomioistuimen päätöksiä ranskasta suomeksi Luxemburgissa.
Suokko muutti Pariisista Luxemburgiin vuonna 2020, kun sai työpaikan Euroopan unionin tuomioistuimesta. Työ ei ole päätösten mekaanista kääntämistä, vaan jokaisessa tapauksessa on tutkittava ja vertailtava eri maiden lainsäädäntöä.
Lapsuuden haaveammatti
Mutkittelevasta elämänpolusta huolimatta Suokolla on ollut aina yksi haaveammatti: kirjailija.
Vaikka kirjailijan työ kiinnosti, Suokko ymmärsi jo nuorena, ettei tärkeintä ole se, miten kirjoittaa, vaan mistä kirjoittaa. Oli siis hankittava substanssia, elämänkokemusta.
Hän luki Savonlinnan kaupunginkirjaston nuorten osaston kirjat läpi ja kehitteli omia tarinoitaan tarpoessaan lumihangessa kouluun. Osa mielikuvituksen tuotoksista päätyi myös paperille.
Varhaiset tarinat sijoittuivat fantasiamaailmaan, mutta Suokko muisti aina kuvailla henkilöidensä vaatetuksen, erityisesti kengät. Hän myöntää olleensa jo lapsena kiinnostunut pukeutumisesta.
– Olin todella tarkka vaatteiden värikoordinaatiosta. Se koetteli äitini hermoja, Suokko nauraa.
Kiinnostus muotiinkin syttyi lukemalla. Suokko löysi kirjastosta Coco Chanelin elämäkerran, ja se teki suuren vaikutuksen. Muotiin liittyvä maailma tuntui suorastaan lumoavalta.
Kirjoittaminen odotti oikeaa hetkeä
EU-juristin ammatissa haave romaanin kirjoittamisesta alkoi konkretisoitua. Juristin työ on kurinalaista ja asiapohjaista, joten vapaa-ajalla mielikuvitus alkoi lentää.
Suokko ryhtyi kehittelemään romaaninsa tarinaa, joka oli saanut alkusysäyksensä jo Pariisin vuosina.
– Työ tuomioistuimessa on tavattoman mielenkiintoista. Päätöksistä heijastuu koko elämän kirjo. Se on varsinainen tarinoiden aarreaitta.
Suokon esikoisromaani ilmestyi painosta viime viikolla.
Le Luxe (WSOY) sijoittuu Pariisiin ja vintagemuodin maailmaan. Viihteellinen romaani kertoo suomalaisen Eveliinan takkuilevasta arjesta huumorilla. Itäsuomalaisesta pikkukaupungista ponnistavan Eveliinan on vaikea ymmärtää ranskalaisten raharikkaiden oikkuja.
– Ranskassa muoti on tosi elitististä. Toki lähtökohtaisesti muotia tehdään juuri eliiteille.
Muoti on romaanissa suuressa roolissa, mutta pohjimmiltaan kyse on unelmien tavoittelusta.
Haave kirjasta oli muhinut Suokon ajatuksissa läpi elämän. Kirjoittaminen odotti vain oikeaa hetkeä.
Kärsivällisyyttä tarvitaan
Vaikka päämäärät eivät ole paaluttaneet Suokon elämää, hän on aina tarttunut mahdollisuuksiin. Onnistumiset vaativat myös paljon työtä.
– Siinä auttaa, jos on asioista kiinnostunut. Esimerkiksi kirjaa ei kannata kirjoittaa rahan vuoksi.
Suokko korostaa myös kärsivällisyyttä. Ei saa luovuttaa, jos ei heti tärppää. Usein onnekasta tilaisuutta joutuu odottamaan pitkään.
– Monet onnistumiset vaativat verkostoja. Esimerkiksi minulla niitä ei ole ollut. Olen aina aloittanut puhtaalta pöydältä.
Le Luxe käsittelee eri hahmojen kautta oman polun löytymistä. Suokko halusi ehdottomasti valita tyylilajikseen hyvän mielen kirjallisuuden. Jos mieli on positiivinen, on helpompi nähdä myös omat vahvuutensa.
Vertailu ei kannata
Parhaillaan Suokko on vanhempainvapaalla, sillä hänellä on muutaman kuukauden ikäinen vauva. Hän vilkuilee vähän väliä puhelintaan, onko ranskalaiselta puolisolta tullut hätääntyneitä viestejä. Vauvalla on vielä tiheät ruokailuvälit.
Suomen vierailun jälkeen Suokko palaa kotiinsa Luxemburgiin. Hänellä on jo ajatuksia seuraavasta kirjasta, mutta univajeen takia hän ei pysty vielä ajattelemaan kirjoittamista.
Elämänpolku on vienyt Suokon Savonlinnasta mutkien kautta Luxemburgiin. Jos hän olisi ollut suoraviivaisempi valinnoissaan, moni kiinnostava käänne olisi jäänyt kokematta.
Nuorelle itselleen Suokko sanoisi lohduttavasti, ettei kannata verrata muihin.
– Siinä tulee aina verranneeksi omia heikkouksia toisten vahvuuksiin. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä.
Lue edellinen Kulttuurivieras: ”Juoksen metsään, kunnes kaadun” – Lauri Porra raivasi tiensä hevibasistiksi ja säveltäjäksi