Muutama vuosi sitten Lahdessa asuneen Mikko Kauppisen elämä oli taitekohdassa.
– Rouva sanoi, että jos ostat vielä yhdenkin metsätilan, niin hän lähtee läpsimään.
Nykyään Kauppinen asuu kahdestaan Esa-karhukoiransa kanssa vanhassa mummolassaan Pohjois-Pohjanmaalla – metsien keskellä.
Kauppinen omistaa oululaista metsää enemmän kuin kukaan muu yksityinen, lähes 1 500 hehtaaria.
– Rakastan metsää.
Hän rakastaa myös puhua metsästä.
Eritoten siitä, miten tehokkaalla metsätaloudella voidaan pelastaa ilmasto.
– Pitkällä aikavälillä puuntuotannon ja hakkuumäärien pitää olla maksimaalisia.
Väite ei ole aivan tuulesta temmattu, vaikkakin tutkijoiden mukaan olisi ongelmallista, jos kaikki hoitaisivat metsiään yhtä tehokkaasti kuin hän.
Metsät vaihtoehtoina fossiilisille polttoaineille
Kauppinen perustelee ajatuksiaan sillä, että puulla voitaisiin korvata mitä vain fossiilista materiaalia.
– Nyt keskustelussa keskitytään vain siihen, miten meidän biomateriaalin tuotantokoneistomme eli metsistä tehdään passiivinen hiilivarasto, jotta voitaisiin jatkaa fossiilisia päästöjä EU-sopimusten puitteissa.
Kauppisen mielestä asia pitäisi ajatella toisin.
– Jos metsää hakataan, siinä paikalla on vähän vähemmän hiilivarastoa seuraavina vuosikymmeninä. Hakkuut kuitenkin mahdollistavat kestävän metsätalouden harjoittamisen koko Suomen tasolla.
Ennen vastaväitteitä käydään Kauppisen metsissä selvittämässä, miten hänestä on tullut niin merkittävä metsänomistaja.
Kaikki alkoi perintömetsästä
Kauppinen meni lukion jälkeen metsäkouluun.
Myöhemmin hän opiskeli kolme maisterintutkintoa: maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi puuteknologiasta, kauppatieteiden maisteriksi laskentatoimesta ja kauppatieteiden maisteriksi tietojärjestelmätieteestä.
Ensimmäisen metsänsä Kauppinen peri 17 vuotta sitten, kun hänen ukkinsa kuoli.
Sitten hän osti lisää metsää.
Ensin sukulaisilta, sitten kaikilta, jotka sitä myivät. Metsää oli hyvin tarjolla 2010-luvulla, kun suuret paperikoneet pysähtyivät ja isot metsäyhtiöt luopuivat omistuksistaan.
Tämä metsä on ensimmäinen, jonka istutuksissa Kauppinen käytti ulkopuolista työvoimaa, ja siksi se on hänelle tärkeä. Siitä on reilut kymmenen vuotta aikaa.
Kauppisen päivätyö ja harrastukset liittyvät metsiin.
Hän on kehitysasiantuntijana biotalousalalla, uskottuna miehenä Maanmittauslaitoksella ja kehittää metsästykseen liittyvää bisnestä.
Asiantuntijat osin erimielisiä
Se, mitä mieltä asiantuntijat ovat Mikko Kauppisen näkemyksistä, riippuu siitä, keneltä kysyy. Kuten metsäasioissa usein on.
On totta, että Suomessa on tehokkaan metsätalouden avulla pystytty koko ajan lisäämään metsiin sitoutuneen hiilen määrää, sanoo Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen.
– Mutta en lähtisi siihenkään, että joka paikassa kannattaisi mahdollisimman tehokkaasti käyttää metsiä ja vain tasaikäisen metsänkasvatuksen menetelmää.
Korhosen mukaan siitä seuraisi ongelmia myös metsien monimuotoisuudelle.
Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Sampo Soimakallio sanoo suoraan, että hän ei osta ajatusta, että puun käytön lisääminen olisi ilmastolle hyvä asia.
Hän painottaa, että laskelmat osoittavat selvästi, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puulla on ilmaston kannalta pitkään huonompi vaihtoehto kuin se, että metsissä olevan hiilen annettaisiin pysyä niissä.
Vaikka kasvaessaan metsät sitovat hiiltä, hakkuiden lisääminen pienentää metsissä olevaa hiilen määrää vähintään vuoteen 2100 saakka verrattuna siihen, ettei hakkuita lisättäisi.
Metsät sitovat hiiltä myös maaperäänsä. Soimakallion mukaan sen huomioiminen lisää hakkuiden haitallisia ilmastovaikutuksia entisestään.
Asiantuntijoiden mukaan hakkuumääriä ei ole varaa koko Suomessa nostaa reilusti. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan maan eteläosissa puuta hakataan jo nyt enemmän kuin suurin ylläpidettävissä oleva hakkuumahdollisuus on. Pohjois-Suomessa ja koko maan tasolla tilanne tosin on toisin päin.
Metsänhoitomenetelmistä ei yhtä totuutta
Kauppinen suosii metsissään jaksollista kasvatusta.
Kauppisesta jatkuvapeitteinen kasvatus on hyvä vaihtoehto, mutta ei häntä varten.
– Siinä metsän uudistuminen on tosi hidasta. Se ei sovi minun strategiaani.
Katso video, mitä Kauppinen ajattelee metsässä, joka hakataan päätehakkuulla muutaman vuoden sisällä.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Pasi Rautio on tutkinut eri metsänhoitomenetelmiä. Hänelläkään ei ole antaa yksiselitteistä vastausta siitä, kumpi metsänhoitotapa olisi ympäristölle parempi.
Se riippuu käytetyistä laskelmista mutta myös metsästä.
Raution mukaan siinä on kuitenkin perää, että usein puusto kasvaa nopeammin jaksollisessa kasvatuksessa, koska jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsät uudistuvat luontaisesti ja puusto voi olla harvempaa. Turvemailla, joita Pohjois-Suomessa on paljon, jatkuvapeitteinen kasvatus kuitenkin usein on luultavasti ilmastolle parempi.
Luontoarvot puhuttelevat
On Kauppinen jättänyt joskus metsää hakkaamattakin. Hän on myös suojellut sitä Metso-ohjelman määräaikaisen suojelun kautta. Silloin kyse on ollut luontoarvoista.
Pyysimme Kauppista esittelemään kohteen, jossa luontoarvot ovat vaikuttaneet metsänhoitoon.
Hän vie meidät Jolosjoelle Kotakoskelle.
Hänestä homman kuuluu toimia kuten Jolosjoella: suojelun pitää olla vapaaehtoista.
Pahinta Kauppisen mielestä olisi se, että valtio alkaisi esimerkiksi rajoittaa hakkuita tai pakkosuojella metsiä.
Silloin olisi riski, että metsänomistajat hakkaisivat vanhat ja arvokkaat metsänsä varalta jo siinä vaiheessa, kun rajoituksista vasta alettaisiin puhua.
– Jos on pelko, että valtio sosialisoi ilman korvauksia ja ottaa omistusoikeuden metsänomistajilta, metsänomistajilla ei ole mitään intressiä ylläpitää metsien arvoa.
Metsänomistajan kukkarossa puun hinnannousu tuntuu
Kauppinen hakkaa vuodessa noin 5 000 kuutiota puuta.
Määrään ei ole vaikuttanut se, että puun hinta on nyt harvinaisen korkealla.
Kauppinen ei halua kertoa tarkkaan, paljonko hän tänä vuonna tienaa.
Voi kuitenkin laskea, että 5 000 kuutiosta puuta saa kymmeniätuhansia euroja enemmän kuin vielä vuotta aiemmin.
– Minulla on aika paljon velkaa. Olen hankkinut metsiä lainarahoituksella, hän huomauttaa.
Viimeisimpiä metsäostoksiaan varten Kauppisen ei ole tarvinnut enää ottaa uutta lainaa.
Elämä ei silti ole muuttunut.
Hän kertoo edelleen hamstraavansa kaupasta punalaputettuja tuotteita, vaikka ei oikeasti olisi tarve. Uuden kodin rakentaminen vanhan mummolan tilalle on sekin vasta haave.