Suomen toiseksi katsotuin sarja Netflixissä on tällä viikolla ollut Eternautti, jossa myrkyllinen lumisade käynnistää dystooppisen eloonjäämiskamppailun Argentiinan Buenos Airesissa. Viikon sisällä julkaisustaan hitiksi ympäri maailmaa nousseella scifi-sarjalla on poikkeuksellinen taustatarina.
Uutuussarja perustuu klassikkosarjakuvaan. Alun perin 1950-luvulla ilmestynyttä Eternauttia on kutsuttu Latinalaisen Amerikan merkittävimmäksi sarjakuvaksi. Filmatisointia on odotettu pitkään.
Sarjakuva ja Eternautin hahmo ovat kotimaassaan joukkovoiman ja vastarinnan symboleita. Maineeseen on vaikuttanut alkuperäisteoksen käsikirjoittajan ja hänen perheensä traaginen tuhoaminen.
30 000 kadonnutta
Vuonna 1976 sotilasjuntta kaappasi Argentiinassa vallan. Vuosina 1976–1983 maata hallinnut väkivaltainen juntta kävi niin kutsuttua likaista sotaa toisinajattelijoita vastaan ja sieppasi, kidutti ja teloitti kansalaisiaan. Ruumiita heitettiin lentokoneesta mereen.
Vain murto-osa vainajista on löydetty tai tunnistettu. Yhteensä diktatuurivuosien jäljiltä kadonneita, los desaparecidos, on ihmisoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan 30 000. Lisäksi kateissa on perheiltään ryöstettyjä pikkulapsia ja vankeudessa syntyneitä vauvoja, jotka luovutettiin hallinnolle lojaalien perheiden kasvatettaviksi.
Valtioterrorin uhriksi joutui myös menestynyt sarjakuvakäsikirjoittaja, alkuperäisen Eternautin luoja Héctor German Oesterheld.
Vuonna 1977 Oesterheld siepattiin ja vangittiin. 58-vuotiaalla Oesterheldilla oli yhteyksiä vasemmistolaiseen vastarintaliikkeeseen, jossa hänen aikuiset lapsensa toimivat.
Kiinni otettiin myös hänen neljä parikymppistä tytärtään. Heistä kaksi oli sieppaushetkellä raskaana.
Isä ja tyttäret sekä syntymättömät lapset katosivat vankeudesta jäljettömiin. Ajojahdilta säästyivät Oesterheldin leski, kaksi vävyä ja kaksi pikkulapsi-ikäistä lapsenlasta.
Tunnettuus ei taannut suojaa sotilashallinnon vainolta. Maanpakoon turvautui monien tavoin kansainvälinen laulajatähti Mercedes Sosa, jonka musiikki soi sarjassa tapahtumia tarkkaan kommentoivalla, argentiinalaisesta musiikista kootulla soundtrackilla.
Sarja nostaa keskustelua diktatuurista
Argentiinassa Eternautin mainosjulisteisiin on liimattu Oesterheldin perheenjäsenien kuvia. Sarjan julkaisu on nostanut perheen ja muiden diktatuurin uhrien kohtalon maassa jälleen laajasti esiin.
Se on osittain ollut tarkoituskin, sarjakuvantekijän lapsenlapsi on todennut. Sarja on tehty yhteistyössä perikunnan kanssa ja sen edustajana nyt viisikymppinen Martín Oesterheld on kertonut ensimmäiseksi lapsuusmuistokseen sen, kun hän nelivuotiaana tapasi viimeisen kerran isoisänsä vankisellissä.
Sosiaalisessa mediassa on jaettu perheen tarinan rinnalla viestejä, joissa kehotetaan taustaansa miettiviä neljänkymmenen ikäisiä argentiinalaisia ottamaan yhteyttä järjestöön, joka yhdistää hallinnon anastamia lapsia alkuperäisten perheidensä kanssa.
Los desaparecidos on suuri kansallinen trauma, jolla on paljon ihmisiä liikkeellepanevaa poliittista voimaa. Diktatuuriajan johtajia vastaan on käyty oikeutta ja heitä on tuomittu rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Samalla historian tulkinnasta väännetään kättä. Nykyisen presidentin Javier Milein aikana rikosten selvittämiseltä on vähennetty rahoitusta osana julkisen hallinnon leikkauksia ja oikeuden vaatimista vähätelty turhana menneisyyden kaiveluna.
Onko sarja poliittinen?
Argentiinassa keskustellaan vilkkaasti myös siitä, onko televisiosarjaa oikeutettua tulkita poliittisesti – ja miten.
Filmatisoinnissa on otettu paljon vapauksia ja tarina siirretty 50-luvulta nykypäivään.
Sarjakuvan tavoin sarjassa ei viitata suoraan politiikkaan tai diktatuuriaikaan – ohjaajan mukaan se olisi ollut liian suuri painolasti –, ja haastatteluissa tekijät ovat pidättäytyneet yksioikoisista tulkinnoista. Kiinnostavasti mukaan on kuitenkin tuotu päähenkilön takaumien myötä vuoden 1982 Falklandin sota. Iso-Britannialle häviäminen ja saarten säilyminen toisen maan hallinnassa sekä koko konflikti on Argentiinassa kipeä mutta vähemmän kansaa jakava aihe.
Jotain sarjan synnyttämän ilmiön merkittävyydestä kertoo, että presidentti Milei on ottanut sen politiikkansa välineeksi. Hän jakoi kuluneella viikolla sarjasta väärennetyn kuvakaappauksen, jossa seinäkirjoitus toivoi hänelle jatkokautta.
Kukaan ei ole sankari yksin
Oesterheldin sarjakuvatarinan voimaksi on kuvattu sen kykyä valaa toivoa ylivoimaisen vastustajan edessä. Argentiinassa on oltu varsin yksimielisiä siitä, että muutoksista huolimatta Eternautin ydin on säilytetty.
Tekijät ja yleisö ovat myös tunteneet eräänlaista kansallista ylpeyttä kekseliäisyydestään luoda huippulaatua rajallisilla resursseilla. Tuotannossa on yhteneväisyyksiä Sadan vuoden yksinäisyyden tuoreeseen filmatisointiin Kolumbiassa. Sarjat ja niiden menestys ovat kotimaissaan suuria ilonaiheita.
Jo ilmestyessään Eternautti poikkesi sarjakuvien valtavirrasta, sillä siinä ei seikkaillut yksinäinen supersankari. Myös sarjassa sankarit ovat tavallisia ihmisiä: pienyrittäjä, sähköinsinööri, lääkäri, pyörälähetti.
Miljoonakaupungin ytimen sijaan liikkeelle lähdetään lähiön omakotitalosta. Sankarit eivät ole ytimessä vaan reunalla. Kotikutoiset suojapuvut päällään he ryhtyvät yhteiseen taisteluun.
Niin sarjakuvan kuin tv-sarjan ydinviesti kuuluu: kukaan ei selviä katastrofista yksin. Argentiinassa siteerataan nyt tiuhasti Oesterheldin lausahdusta, että ainoa todellinen sankari on kollektiivinen sankari. Yhteistyön merkitystä ovat korostaneet myös sarjan tekijät, jotka joutuivat kuvausaikana pandemian yllättämiksi.
Eternautti tarkoittaa aikamatkustajaa. Alkuperäisestä sarjakuvasta riipaisevan teki, että sen päähenkilö esiteltiin tuomittuna vaeltamaan ikuisesti yksin ajassa kertomassa tarinaa taistelusta ja etsimässä rakkaitaan.
Oesterheldin katoaminen kaksi vuosikymmentä myöhemmin tuntui luovan kohtalonomaisen yhteyden hahmon ja sen keksijän välille. Eternautin vertauskuvallinen sankaruus jatkaa elämäänsä.
Artikkelia varten on haastateltu Eternautti-sarjakuvan suomentajaa Jarkko Sikiötä, Kolibrí-festivaalin taiteellista johtajaa ja Cinemaissí-festivaalin perustajaa Laura Gazzottia sekä Buenos Airesissa asuvaa suomentaja Lumi Erosta.